Asiasana: historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen tohtoriohjelma (Juno)

Kirjallisuushistorian vakiintunut käsitys tulenkantajista 1920-luvulla vaikuttaneena kirjailijaryhmänä on rajannut ulkopuolelleen 1930-luvun tulenkantajien historian. Rajauksen taustalla on havaittavissa tiede- ja kulttuuripoliittisia syitä. Tulenkantajien historiakuvan rakentuminen avaa laajempia kirjallisia, kulttuurisia ja poliittisia kehityskulkuja 1920-luvulta aina 1980-luvulle.  

Lounaissuomalaiset talonpojat olivat valmiita huomattaviin maankäytön muutoksiin isojaossa Ruotsin ajan lopulla. Muutoksia pidettiin tervetulleina, jos ne eivät uhanneet tilan taloudellista toimeentuloa tai muuttaneet maataloustyötä. Tämä selviää Turun yliopistossa tarkastettavasta FM Kirsi Laineen Suomen historian väitöstutkimuksesta.

Ihmisten hallussaan pitämä paikallinen tieto muodostaa merkittävän maisemaa koskevan tietovarannon. Sen avulla voidaan tavoittaa maisemaan liittyviä kulttuurisia ja sosiaalisia ominaispiirteitä, ilmenee Laura Puolamäen Turun yliopistossa tarkastettavasta väitöstutkimuksesta.

Antonella Perna avaa uusia puolia 1920-luvun taidekirjoittamisesta, taidehistorian historiasta ja taiteen keräilystä primitiivisyyden käsitteeseen pureutumalla. Turun yliopistossa tarkastettava väitöskirja käsittelee italialaista taidehistorioitsija Lionello Venturia (1885–1961) ja hänen yhteyksiään kansainväliseen oppineiden, antikvaaristen tutkijoiden ja keräilijöiden verkostoon. 

Suomenkielisen runouden pitkään jatkunutta modernistista perintöä vasten ja vastaan on 1990-luvun puolivälistä alkaen tapahtunut suuri muutos, joka on synnyttänyt uudenlaista, monimuotoista runoutta. Yhtenä osana tätä muutosta ovat teokset, jotka tietoisesti ja näkyvästi ottavat ilmaisuunsa mukaan perinneaineksia kansanrunoista ja tekevät intertekstuaalisia, toisinaan ironisia kytköksiä niihin.

Anna-Leena Perämäen kulttuurihistorian väitöskirja ”Kirjoitettu vaino. Selviytymiskeinot juutalaisvainoista nuorten naisten päiväkirjoissa 1940-luvun Ranskassa ja Alankomaissa” tarkastelee juutalaisvainoja toisen maailmansodan aikana viiden nuoren juutalaisnaisen päiväkirjatekstien kautta. Tutkimus osoittaa, että päiväkirjan kirjoittaminen oli tärkeä henkinen selviytymiskeino vainojen ja sodan keskellä. Turun yliopistossa väittelevän Perämäen mukaan päiväkirja-aineisto nostaa tuoreella tavalla esiin juutalaisvainot kokeneiden nuorten oman äänen. 

Viime vuosisadan aikana susien esiintymisessä ja asemassa tapahtui Suomessa suuria muutoksia. Tuolloin syntyi useita edelleenkin voimassa olevia mielikuvia susien fyysisestä sijainnista, kuten käsitys häirikkösusista. Turun yliopistossa väittelevä Heta Lähdesmäki tarkasteli väitöstutkimuksessaan susien fyysistä sijaintia ja siihen liittyviä mielikuvia 1900-luvun Suomessa. Tutkimus osoittaa mielikuvien syntyneen, voimistuneen ja tulleen haastetuiksi lajienvälisessä suhteessa, erilaisten ihmisryhmien ja susien toimesta.

Raumalaiset laivanrakentajat tuntevat suurta ylpeyttä ammattitaidostaan ja rakentamistaan laivoista, joita pitävät yhteisinä saavutuksinaan. Se lujittaa heidän voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnettaan. Tämän osoittaa Mikko Aho Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan, joka perustuu laivanrakentajien itse tuottamaan muistitietoaineistoon. Väitöstutkimus arvioi myös yhteisöjen sekä museoiden ja muiden muistiorganisaatioiden yhteistyön mahdollisuuksia kulttuuriperintöprosesseissa.

Turun yliopistossa tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan maisemanhoitoalueen avulla – yhdessä maankäytön suunnittelun, asumisen ja elinkeinotoimintojen, kehitysprojektien sekä jatkuvaluonteisten toimintamallien kanssa – voidaan tukea muuttuvan ja uudelleen määriteltävän maaseudun kulttuurimaiseman valittujen ominaispiirteiden säilymistä. Matti Riihimäen väitöstutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää nykyisten alueiden kehittämisessä sekä uusien hoitoalueiden perustamisissa.

Taina Saarenpää rakentaa Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan yleiskuvaa alkuperäislähteiden julkaisemisen jatkumosta Suomessa 1700-luvulta nykypäivään. Tutkimus osoittaa, että julkaisemista on sen erilaisista muodoista ja ajallisista eroista huolimatta tarkasteltava jatkumona. Kaikissa jatkumon vaiheissa tutkimusedellytysten parantaminen sekä lähdeaineistojen ja arkistojen avoimuus ovat olleet tärkeimpiä tavoitteita.