Talonpojat tavoittelivat isojaossa maankäytön muutoksia mutta työn muuttumattomuutta (Väitös: FM Kirsi Laine, 8.5.2020, Suomen historia)

Isojaossa siirryttiin maan yhteisnautinnasta yksityiseen maanomistukseen sopimuksella, jonka kylän tilalliset solmivat maanmittarin johdolla.

–  Aikaisemmasta käsityksestä poiketen talonpojat näyttäytyvät väitöstutkimuksen valossa taloudellisten päätösten aktiivisina tekijöinä ja vaikutusmahdollisuutensa tuntevina toimijoina, Kirsi Laine kuvaa.

Huittisten, Loimaan, Marttilan ja Pöytyän isojakoasiakirjoihin pohjaava tutkimus osoittaa, että lounaissuomalaiset talonpojat vastustivat muutosta ani harvoin. Sen sijaan monet heistä anoivat jaon toimittamista kylässään ja edistivät jakotoimitusten etenemistä eri tavoin. Lisäksi he tavoittelivat hyvin paljon entisestä maankäytöstä poikkeavia maanjakoratkaisuja.

Uusia mahdollisuuksia ilman muutosten ketjureaktiota

Isojako muokkasi yhteiskuntaa merkittävästi ja sen vaikutukset ulottuvat nykypäivään asti. Silti isojakoa on aikaisemmin tutkittu melko hajanaisesti ja jakotuloksen osalta pinnallisesti. Laineen tutkimus kokoaa aikaisempaa tutkimusta ja syventää kuvaa ratkaisuista, joita isojaossa kylätasolla tehtiin.

Isojaon vaikutukset maatalouteen näkyvät tarkastellessa kyliä ja tiloja. Isojaon jälkeen kyläyhteisö ei enää määrittänyt viljelyn ja maankäytön käytäntöjä. Eniten muutoksesta hyötyivät ne, joilla oli tarvetta ja mahdollisuuksia raivata lisää peltoa ja niittyä. Lisäksi yhtenäiset viljelysalat tasasivat peltojen hoidon tasoa.

– Isojako ei kuitenkaan pakottanut viljelijöitä muihin muutoksiin, eli isojaosta ei seurannut muutosten ketjureaktiota. Kun viljelyä voitiin jatkaa entisin menetelmin, työkaluin ja viljelyskasvein, maanomistuksen uudelleenjärjestely oli useimmille helposti hyväksyttävissä, Laine kertoo.

Taloudellisia etuja yhteistyöllä

Väitöstutkimus nostaa esiin talonpoikien tekemille ratkaisuille tyypilliset piirteet: he pyrkivät eroon kyläyhteisön rajoittavista käytännöistä, mutta halusivat samalla säilyttää taloudellisesti edulliset yhteistyön muodot. Suuri osa talonpojista piti viljelysten aitaamista yhteistyössä naapureiden kanssa tavoiteltavana maanjaon lopputuloksesta riippumatta. Vielä aitaamistakin enemmän talonpojat arvostivat yhteistyötä laiduntamisessa. Vaikka kylän maat siirtyivät yksityiseen omistukseen, erillisillä sopimuksilla yhteinen metsälaidunnus säilytettiin suurimmassa osassa kylistä.

– Talonpojat katsoivat maatalouden kokonaisjärjestelmää joustavasti. Taloudellisesti tärkeät käytännöt voitiin turvata erillisillä sopimuksilla tai luopumalla vähemmän tärkeistä käytännöistä, Laine selittää.

***

FM Kirsi Laine esittää väitöskirjansa ”Maatalous, isojako ja talonpoikainen päätöksenteko Lounais-Suomessa 1750–1850” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 8.5.2020 klo 12.

Turun yliopiston väitöstilaisuuksia ei koronavirustilanteen vuoksi järjestetä yleisötilaisuuksina. Väittelijä, vastaväittäjä ja kustos ovat vähintään ääniyhteydessä. Yleisön on mahdollista seurata väitöstä etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/65797267108

Vastaväittäjänä toimii tohtori Petri Talvitie (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Kirsi Vainio-Korhonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on Suomen historia.

Väitöskirjan lukukappale on yliopiston Natura-rakennuksen infopisteessä (kulku Vesilinnantien puoleisen ulko-oven kautta: Vesilinnantie 3, 20500 Turku), josta sitä voi pyytää puhelimitse (numero ulko-ovessa) arkisin klo 9–15 päivystävältä henkilökunnalta paikan päällä tutustuttavaksi.

Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus

Väittelijän yhteystiedot: 0503752786, kirsi.m.laine@utu.fi