Päiväkirjan kirjoittaminen auttoi nuoria juutalaisnaisia selviytymään vainon ja sodan keskellä (Väitös: FM Anna-Leena Perämäki, 1.2.2020, kulttuurihistoria)
Anna-Leena Perämäen kulttuurihistorian väitöskirja ”Kirjoitettu vaino. Selviytymiskeinot juutalaisvainoista nuorten naisten päiväkirjoissa 1940-luvun Ranskassa ja Alankomaissa” tarkastelee juutalaisvainoja toisen maailmansodan aikana viiden nuoren juutalaisnaisen päiväkirjatekstien kautta. Tutkimus osoittaa, että päiväkirjan kirjoittaminen oli tärkeä henkinen selviytymiskeino vainojen ja sodan keskellä. Turun yliopistossa väittelevän Perämäen mukaan päiväkirja-aineisto nostaa tuoreella tavalla esiin juutalaisvainot kokeneiden nuorten oman äänen.
Päiväkirjan kirjoittaminen auttoi nuoria, länsieurooppalaisia juutalaisnaisia selviytymään vainojen ja sodan varjostamassa arjessa. Anna-Leena Perämäen väitöskirja tuo kulttuurihistoriallista näkökulmaa holokaustin tutkimukseen tarkastelemalla toisen maailmansodan aikaisia juutalaisvainoja omaelämäkerrallisen aineiston kautta.
Perämäen lähdemateriaalina ovat Hélène Berrin, Isabelle Jesionin, Anne Frankin ja Anita Meyerin sekä Elisabeth Kaufmannin päiväkirjat. Berr, Jesion ja Kaufmann elivät päiväkirjaa kirjoittaessaan Pariisissa, Frank ja Meyer piileskelivät Alankomaissa.
– Tutkimuksen keskiössä ovat kirjoittajien merkinnöissään esiin nostamat henkiset, jokapäiväiset selviytymiskeinot vainojen ja sodan keskellä, Perämäki toteaa.
Lisäksi Perämäki tarkastelee tutkimuksessaan päiväkirjoja, niiden luonnetta ja merkitystä kirjoittajilleen sekä sitä, millaisina juutalaisvainot ja sota-aika piirtyvät niissä esiin. Juutalaisvainot ja niiden keskellä selviytymisen kokemus näyttäytyvät tutkimuksessa kirjoitettuna vainona.
Kirjoittaminen, ihmissuhteet, opiskelu ja vastarintahenki ylläpitivät vainottujen elämänhalua
– Päiväkirjan kirjoittaminen oli näille viidelle nuorelle juutalaisnaiselle jokapäiväisen jaksamisen lähtökohta. Myös normaalioloissa päiväkirjan pitämisellä voi olla esimerkiksi terapeuttista ja ajan järjestämiseen liittyvää merkitystä. Niissä ahdistavissa olosuhteissa, joissa tutkimukseni keskiössä olevat henkilöt elivät, päiväkirjamerkinnöistä tuli erityisen tärkeä elämänhalua säilyttävä toiminta, Perämäki kertoo.
Päiväkirja antoi muiden merkitysten ohella väylän säilyttää muistissa ajan tapahtumat – niin itselle kuin mahdolliselle laajemmalle lukijakunnalle. Päiväkirjan avulla tutkimuksen keskushenkilöt saattoivat jäädä elämään edes paperilla, vaikka todellinen sodan yli hengissä selviäminen oli epävarmaa.
– Kuten tunnettua, Anne Frankin kohtaloksi koitui lopulta Bergen-Belsenin keskitysleiri. Myös Hélène Berr koki saman kohtalon, mutta Jesion, Kaufmann ja Meyer onnistuivat välttämään vangitsemisen ja näkivät sodanjälkeisen ajan. Selviytyminen ei kuitenkaan merkitse väitöskirjassani tällaista konkreettista vainoista elossa selviämistä, korostaa Perämäki.
Päiväkirjan kirjoittamisen ohella lähdeaineistosta nousee esille sellaisia henkisiä selviytymiskeinoja kuin perheen, ystävien ja rakastettujen tuki, lukeminen ja opiskelu. Vainojen myötä vahvistuneella juutalaisella ja kansallisella identiteetillä, uskonnollisuudella, vastarintahenkisyydellä, huumorilla ja uskolla tulevaisuuteen oli myös merkitystä.
Juutalaisvainot ovat yhä ajankohtainen aihe
Perämäen väitöskirja osoittaa, että juutalaisten kansanmurha on edelleen hedelmällinen tutkimuskohde, vaikka aiheesta on kirjoitettu ja julkaistu valtavasti.
– Päiväkirja-aineisto tuo perinteisiä viranomaislähteitä paremmin kuuluville vainotuiksi joutuneiden oman äänen. Käsittelen väitöskirjassani myös paljon tutkittua Anne Frankia uudenlaisesta näkökulmasta, samanarvoisena muiden nuorten päiväkirjan kirjoittajien kanssa häntä erityisesti jalustalle nostamatta.
Auschwitzin keskitysleirin vapautuksesta tulee väitöksen kynnyksellä kuluneeksi 75 vuotta.
– Juutalaisvainot ovat silti yhä surullisen ajankohtainen aihe, sillä viime vuosina yleistyneet juutalaisiin kohdistuneet iskut Euroopassa ja muualla osoittavat, että antisemitismi ei ole hävinnyt maailmasta minnekään. Aihepiiriä koskeva historiantutkimus on tämän vuoksi tärkeää tietoisuuden ylläpitämiseksi ja kansainvälisessä perspektiivissä myös kansanmurhien ehkäisyn näkökulmasta, Anna-Leena Perämäki muistuttaa.
***
FM Anna-Leena Perämäki esittää väitöskirjansa ”Kirjoitettu vaino. Selviytymiskeinot juutalaisvainoista nuorten naisten päiväkirjoissa 1940-luvun Ranskassa ja Alankomaissa” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 1.2.2020 klo 12 (Turun yliopisto, Publicum, Pub 3 -luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Ville Kivimäki (Tampereen yliopisto) ja kustoksena akatemiaprofessori Hannu Salmi (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kulttuurihistoria.
Väittelijän yhteystiedot: alpera@utu.fi
