Käsitys häirikkösusista syntyi 1900-luvulla. Väittelijä selvitti susien fyysistä sijaintia ja siihen liittyviä mielikuvia 1900-luvun Suomessa (Väitös: FM Heta Lähdesmäki, 18.1.2020, kulttuurihistoria)
Viime vuosisadan aikana susien esiintymisessä ja asemassa tapahtui Suomessa suuria muutoksia. Tuolloin syntyi useita edelleenkin voimassa olevia mielikuvia susien fyysisestä sijainnista, kuten käsitys häirikkösusista. Turun yliopistossa väittelevä Heta Lähdesmäki tarkasteli väitöstutkimuksessaan susien fyysistä sijaintia ja siihen liittyviä mielikuvia 1900-luvun Suomessa. Tutkimus osoittaa mielikuvien syntyneen, voimistuneen ja tulleen haastetuiksi lajienvälisessä suhteessa, erilaisten ihmisryhmien ja susien toimesta. Molemmat lajit vaikuttivat myös siihen, millainen susien fyysinen sijainti kulloinkin oli.
Lähdesmäki selvitti väitöstutkimuksessaan susien paikkoja 1900-luvun Suomessa, eli sitä, millaista susien fyysinen sijainti on ollut ja miten sijaintiin liittyvät mielikuvat ja käsitykset ovat syntyneet, voimistuneet tai tulleet haastetuiksi.
– Osoitan, kuinka 1900-luvulla syntyi monia edelleenkin voimassa olevia käsityksiä. Yksi niistä oli käsitys häirikkösusista. Se syntyi suojelun alettua ja sitä käytettiin oikeuttamaan suojeltavan lajin yksilöiden tappaminen epänormalisoimalla tietynlainen käyttäytyminen ja sijoittuminen. Aiemmin pihoilla vierailevia susia pidettiin harmillisina ja ne yritettiin tappaa, mutta niiden käytöstä ei esimerkiksi lehtien sivuilla epänormalisoitu, Lähdesmäki sanoo.
Tärkeä päivitys suomalaiseen susihistoriaan
Lähdesmäki tarkastelee susien paikkoja ihmistieteellisen eläintutkimuksen näkökulmasta posthumanistisesta ja uusmaterialistisesta ajattelusta inspiroituneena. Tutkimuksessa menneisyyttä tarkastellaan ei-ihmiskeskeisesti: Lähdesmäki pohtii eri ihmisryhmien, kuten metsästäjien, poromiesten, riistantutkijoiden, viranomaisten ja luonnonsuojelijoiden lisäksi myös susien näkökulmaa omaan paikkaansa hyödyntämällä biologista ja etologista susitutkimusta. Ei-ihmiskeskeinen lähestymistapa on historiantutkimuksen parissa vielä uutta. Lähdesmäen tutkimus päivittää suomalaista susihistoriaa myös keskittymällä vähän tutkittuun 1900-lukuun.
– Ihmisen ja suden yhteisestä menneisyydestä Suomessa muistellaan ja tiedetään lähinnä 1800-luvun lastensurmatapaukset. 1900-luvun tilanteen tunteminen on kuitenkin tärkeää tämän päivän ja tulevaisuuden susisuhteen ymmärtämiseksi. Monet nykyään vallalla olevat käsitykset ja mielikuvat sekä tavat vastustaa tai puolustaa susia syntyivät 1900-luvulla.
Mielikuva erämaalajista vahvistui 1900-luvun toisella puoliskolla
Tutkimus avaa ja purkaa myös käsityksiä esimerkiksi maata halkovasta susirajasta ja sudesta erämaalajina. Monet tarkastelluista mielikuvista vaikuttivat todellisten susien elämään, niiden tappamiseen ja suojeluun, mutta myös susilla oli osansa näiden käsitysten muotoutumisessa.
– Tämä näkyy esimerkiksi erämaalaji-mielikuvan muotoutumisessa. Historiallisen tiedon mukaan susia eli ennen 1800-luvun lopulla tapahtunutta kannanromahdusta lähes kaikkialla Suomessa ja niitä nähtiin varsinkin talvisin ihmisten lähellä. 1900-luvulla susia tavattiin ihmisten lähellä huomattavasti vähemmän, ja hiljalleen vahvistui käsitys siitä, että sudet elävät erämaisessa luonnossa ja jopa tarvitsevat sitä elääkseen. Sudet ovat voineet toimia mielikuvaa vahvistavalla tavalla: pysymällä ihmisistä kauempana, ne ovat voineet välttää tapetuksi tulemisen.
Lähdesmäen tutkimus antaa uutta tietoa myös susien liikkumisesta Suomen valtion rajojen yli sekä ihmisen ja saaliseläinten elinpiireissä. Tarkastelemalla lainsäädäntöä, tilastoja, riistanhoitoon ja -tutkimukseen liittyvää materiaalia, sanoma- ja aikakauslehtiaineistoa sekä eläintieteellistä kirjallisuutta Lähdesmäki osoittaa susien paikkojen olleen ihmisten ja susien yhdessä usein väkivaltaisestikin muovaamia. Tutkimus kertoo myös väkivallattomista keinoista sopeutua elämään susien kanssa antamalla uutta tietoa 1970-luvulla alkaneesta susien suojelusta.
– Löysin susia puolustavia äänensävyjä aineistostani 1900-luvun puolivälistä lähtien. Hiljalleen syntyi monien luonnonsuojelijoiden, metsästäjien, riistantutkijoiden ja viranomaisten jakama käsitys Suomessa elävistä susista suomalaisina, maahan kuuluvina susina. Myös esimerkiksi susiraja-mielikuvaa on haastettu lehtien sivuilla jo 1970-luvulta lähtien, Heta Lähdesmäki sanoo.
***
FM Heta Lähdesmäki esittää väitöskirjansa ”Susien paikat. Ihminen ja susi 1900-luvun Suomessa” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 18.1.2020 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina C, Osmo Järvi -luentosali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Jukka Nyyssönen (UiT – Norjan arktinen yliopisto) ja kustoksena professori Marjo Kaartinen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kulttuurihistoria.
Väittelijän yhteystiedot: p. 050 329 0908, hailah@utu.fi
Väitöskirja julkaistaan Jyväskylän yliopiston NYKYKULTTUURI-julkaisusarjassa. Open Access -versio väitöskirjasta tulee saataville JYX-julkaisuarkistoon 6 kuukauden kuluttua julkaisusta
