Lasten käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmat eivät lisääntyneet neljännesvuosisadan aikana vuosia 1989 ja 2013 vertailtaessa, selviää FM Lotta Lempisen väitöstutkimuksessa. Avun etsiminen ongelmiin kasvoi kuitenkin tänä aikana moninkertaisesti. Yksinäisten lasten osuus oli suuri kaikkina tutkimusajankohtina ja kiusaamisessa tapahtui pientä laskua.
Lotta Lempisen lastenpsykiatrian alan väitöstutkimus osoitti, että vanhempien ja opettajien raportoimat käyttäytymisen, tunne-elämän ja hyperaktiivisuuden ongelmat ja lasten raportoima masennus eivät lisääntyneet vuosia 1989 ja 2013 verrattaessa. Sen sijaan vanhempien raportoimat tunne-elämän ongelmat vähenivät tytöillä ja pojilla tällä ajanjaksolla, samoin kuin vanhempien raportoimat käytösongelmat pojilla. Tyttöjen itse raportoimat masennusoireet lisääntyivät vuoteen 2005 asti, mutta kääntyivät tämän jälkeen pieneen laskuun. Yksittäisiä kahden peräkkäisen aikapisteen nousuja ja laskuja havaittiin ongelmissa tutkimusajanjakson aikana.
– Monet positiiviset ja negatiiviset muutokset yhteiskunnassa ovat voineet vaikuttaa lasten hyvinvointiin ja sen muutoksiin. Tällaisia ovat esimerkiksi talouden taantumat, perherakenteen muutokset, vanhempien koulutustason nousu, koulumaailman muuttuminen ja teknologian kehityksen mukanaan tuomat haasteet ja mahdollisuudet, Lempinen listaa.
– Mediassa on tuotu paljon esille sitä, että lasten ja nuorten ongelmat olisivat lisääntyneet. Vaikka tässä tutkimuksessa ei tällaista ongelmien määrän nousua näkynytkään, niin ongelmat ovat voineet polarisoitua ja eriarvoistuminen lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnissa kasvaa, Lempinen jatkaa.
Lotta Lempisen väitöskirjan aineisto käsitti vuosina 1989, 1999, 2005 ja 2013 Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueelta kerätyt väestöpohjaiset kyselyaineistot, joihin osallistui kunakin tutkimusvuonna noin 1 000 iältään 8-9-vuotiasta lasta.
Tutkimuksessa kartoitettiin lasten psyykkistä hyvinvointia, kiusaamista, yksinäisyyttä ja mielenterveyspalveluiden käyttöä. Tietoa kerättiin lapsilta, vanhemmilta ja opettajilta. Tutkimusasetelma, tutkimusalue ja menetelmät olivat samanlaisia kaikkina tutkimusajankohtina. Osallistumisprosentit olivat korkeita vaihdellen 85–95 prosentin välillä.
Lasten ongelmiin haetaan apua moninkertaisesti aiempaan verrattuna
Vaikka tutkimuksessa havaittiin, että ongelmien määrät ovat pääosin pysyneet ennallaan tai vähentyneet, lasten mielenterveyspalveluiden käyttö lisääntyi kuitenkin huomattavasti tutkimusajanjakson aikana. Vuonna 1989 kaksi prosenttia lapsista käytti palveluja ja vuonna 2013 osuus oli 11 prosenttia.
Kun palveluiden käyttöä katsottiin niiden lasten joukossa, jotka saivat korkeita pisteitä useammasta psyykkisiä ongelmia mittaavasta alaskaalasta, palveluita käyttäneiden määrä kasvoi vuoden 1989 18 prosentista 51 prosenttiin vuonna 2013.
– Lisääntynyt palveluiden käyttö voi selittyä sillä, että mielenterveystietämys on lisääntynyt, ongelmia tunnistetaan nykyisin paremmin ja niihin osataan ehkä myös hakea apua aiempaa paremmin ja matalammalla kynnyksellä. Myös mielenterveyden ongelmien stigma on vähentynyt ja palvelujärjestelmässä on tapahtunut muutoksia. Lisäksi vanhempien ongelmat ja kuormittuneisuus voivat näkyä avun hakemisena lasten ongelmiin, Lempinen pohtii.
– Kehitys lisääntyneestä hoitoon hakeutumisesta on myönteinen, mutta huomiota tulee kuitenkin kiinnittää siihen, että edelleen lähes puolet vaikeimmin oireilevista lapsista ei ollut palveluiden piirissä, hän jatkaa.
Kiusaaminen vähentyi, mutta lasten yksinäisyys on pysynyt korkealla tasolla
Tutkimuksessa selvisi, että lasten kiusaaminen ja kiusatuksi tuleminen vähenivät merkitsevästi vanhempien raportoimana vuodesta 1989 vuoteen 2013, mutta vähenemistä ei tapahtunut kahden viimeisen mittauspisteen välillä.
Sen sijaan yksinäisten lasten määrä ei muuttunut eri tutkimusajankohtia verrattaessa ja lapsista noin 20 prosenttia koki itsensä yksinäiseksi kaikkina tutkimusajankohtina. Lisäksi noin neljännes lapsista toivoi, että heillä olisi enemmän ystäviä. Vanhemmat ja opettajat arvioivat lasten ystävien määrässä enemmän puutteita kuin lapset itse.
– Korkean yksinäisyysprosentin lisäksi tutkimus osoitti, että lasten yksinäisyyden kokemukset olivat itsenäisesti yhteydessä psyykkisiin ongelmiin. Onkin tärkeää kiinnittää huomiota lasten yksinäisyyteen ja puuttua siihen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta sen negatiivisia seurauksia voitaisiin vähentää ja ehkäistä yksinäisyyden jatkumista aikuisuuteen sekä mahdollista kroonistumista. Myös lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten on hyvä pitää mielessä, että lasten yksinäisyys, kiusaaminen ja psyykkiset ongelmat voivat monesti olla yhteydessä toisiinsa, Lempinen sanoo.
Tutkimustulokset auttavat palveluiden suunnittelussa
Väitöstutkimuksen tulokset tarjoavat päättäjille tärkeää tietoa lasten mielenterveyden tilasta ja sen muutoksesta viimeisten vuosikymmenten ajalta. Lempisen mukaan tuloksia pitäisikin hyödyntää siihen, että palveluita kehitettäisiin vastaamaan lasten ja lapsiperheiden tämänhetkisiä tarpeita.
– Tärkeää on myös tutkia asiaa säännöllisesti, jotta yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin osataan reagoida oikea-aikaisesti. Esimerkiksi tällä hetkellä sen tutkiminen, kuinka koronapandemia on vaikuttanut lasten ja nuorten mielenterveyteen, kiusaamiseen ja yksinäisyyteen sekä palveluiden käyttöön, on ensisijaisen tärkeää. Myös sosiaalisen median vaikutus lasten ja nuorten hyvinvointiin on asia, johon tulisi kiinnittää huomiota, Lempinen sanoo.
– Puuttumalla ongelmiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tai jo ennalta ehkäisevästi, vähennetään negatiivisia seurauksia ja kuormitusta, joita ongelmista koituu sekä yksilölle että yhteiskunnalle niin tässä hetkessä, kuin myös mahdollisesti myöhemmin elämässä. Erityisesti matalan kynnyksen palveluita tulisi lisätä hyvinvointia tukemaan, Lempinen päättää.
***
FM Lotta Lempinen esittää väitöskirjansa ”Changes in mental health symptoms, bullying involvement, loneliness and service use among Finnish-speaking children aged 8-9 years over a 24-year period: A population-based study” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 3.12.2021 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina D, Alhopuro auditorio, Kiinamyllynkatu 10, Turku). Yleisö voi seurata väitöstä myös etäyhteydellä.
Vastaväittäjänä toimii professori Heikki Hiilamo (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Andre Sourander (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on lastenpsykiatria.
Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus
Väittelijän yhteystiedot: leelem@utu.fi
