Asiasana: rasvamaksa

Turun yliopiston Valtakunnallisen PET-keskuksen ja UKK-instituutin yhteistutkimuksessa selvitettiin liikkumisen, paikallaanolon ja ravinnonsaannin yhteyksiä maksan sokeriaineenvaihduntaan henkilöillä, joilla on metabolinen oireyhtymä. Tutkimuksessa havaittiin, että päivittäinen seisomisaika ja ravintokuitujen sekä tyydyttymättömin rasvahappojen saanti olivat positiivisesti yhteydessä maksan insuliiniherkkyyteen. 

Ylimääräisen rasvan kertyminen maksaan voi aiheuttaa tulehduksen, jolloin maksa vaurioituu ja maksaentsyymien pitoisuus veressä nousee. Turun Valtakunnallisen PET-keskuksen ja UKK-instituutin yhteistutkimuksessa havaittiin, että painoindeksi ja vyötärönympärys sekä monet muut riskitekijät, kuten verensokeriarvot ja verenpaine, olivat yhteydessä maksaentsyymeihin. Sen sijaan arkiliikkumisella ja paikallaanololla ei havaittu yhteyksiä maksaentsyymeihin.

Rasvamaksalla on tiedetty pitkään olevan yhteys suolistomikrobistoon, mutta suurin osa tähän liittyvistä tutkimustuloksista on saatu vain pienten koe- ja verrokkiryhmien vertailuista. Turun yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistutkimuksessa on laadittu tähän mennessä osallistujamäärältään suurin väestötason analyysi suolistomikrobiston yhteyksistä rasvamaksaan. Tutkimuksessa havaittiin yhteys etanolia tuottavien suolistomikrobien ja rasvamaksan riskin välillä. Tutkijoiden laatima malli ennusti hyvin rasvamaksan riskiryhmään kuulumista Suomessa.

Emmi Lyyra tutki Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan rasvamaksan riskitekijöitä suomalaisessa aikuisväestössä. Tutkimuksen perusteella lihavuus, vähäinen liikunta ja korkea verenpaine ovat rasvamaksan riskitekijöitä. Pieni syntymäpaino, kohonnut insuliinitaso ja lihavuus vaikuttavat jo lapsuudessa aikuisuuden rasvamaksan riskiin. Myös perinnölliset geneettiset tekijät vaikuttavat todennäköisyyteen sairastua rasvamaksatautiin.