Etanolia tuottavat suolistomikrobit yhteydessä rasvamaksan riskiin

05.03.2021

Rasvamaksalla on tiedetty pitkään olevan yhteys suolistomikrobistoon, mutta suurin osa tähän liittyvistä tutkimustuloksista on saatu vain pienten koe- ja verrokkiryhmien vertailuista. Turun yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistutkimuksessa on laadittu tähän mennessä osallistujamäärältään suurin väestötason analyysi suolistomikrobiston yhteyksistä rasvamaksaan. Tutkimuksessa havaittiin yhteys etanolia tuottavien suolistomikrobien ja rasvamaksan riskin välillä. Tutkijoiden laatima malli ennusti hyvin rasvamaksan riskiryhmään kuulumista Suomessa.

Rasvamaksalla tarkoitetaan rasvan kertymistä maksasoluihin. Se on yleisimpiä elintasosairauksia Suomessa ja sitä esiintyy noin neljänneksellä maamme aikuisväestöstä. Rasvamaksa on yhteydessä tyypin 2 diabetekseen, rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin ja verenpainetautiin. Hoitamattomana rasvamaksa saattaa johtaa maksan tulehdusreaktioon, arpeutumiseen ja terveen kudoksen korvautumiseen sidekudoksella, eli maksakirroosiin.

Tuoreessa tutkimuksessa toteutettiin tähän mennessä suurin väestötason analyysi suolistomikrobiston yhteyksistä rasvamaksaan. Analyysin pohjana oli edustava, yli 7 000 henkilön otos Suomen aikuisväestöstä. Aineisto on osa THL:n toteuttamaa FINRISKI 2002 -tutkimusta.

Suolistomikrobien avulla voidaan ennustaa riskiryhmään kuulumista

Tutkimukseen osallistuneiden suolistomikrobiston koostumus analysoitiin ulostenäytteistä. Osallistujien maksan rasvoittumista arvioitiin veriarvoihin ja kehon mittoihin perustuvalla rasvamaksa-indeksillä. Hieman alle kolmannes osallistujista kuului indeksin perusteella ryhmään, jossa maksan rasvoittumisen todennäköisyys oli korkea.

– Löysimme tutkimuksessamme useita mikrobiryhmiä, joiden avulla pystyimme ennustamaan osallistujien kuulumista rasvamaksan riskiryhmään paremmin verrattuna ikään, sukupuoleen ja muihin tavanomaisiin riskitekijöihin perustuviin ennusteisiin. Mallimme ennustivat riskiryhmään kuulumista hyvin koko Suomessa, vaikkakin ennusteiden tarkkuudessa oli pieniä eroja alueittain, kertoo artikkelin pääkirjoittaja, tutkijatohtori Matti Ruuskanen Turun yliopistosta.

Rasvamaksan ja suolistomikrobien yhteydessä maakohtaisia eroja?

Kaikki rasvamaksan riskiin liittyvät mikrobiryhmät kuuluivat Clostridia-luokkaan. Yleisesti nämä bakteerit fermentoivat sulamatonta materiaalia suoliston hapettomissa oloissa ja useat niistä ovat aiemmin osoittautuneet myös terveydelle hyödyllisiksi.

– Korkeaan rasvamaksan riskiin yhdistetyt yksittäiset bakteerilajit pystyivät kuitenkin tuottamaan muun muassa etanolia analysoimamme geenitiedon ja aikaisempien tutkimusten perusteella, Ruuskanen kertoo.

Etanolin tiedetään vahingoittavan suolta ja maksaa sekä lisäävän sen rasvoittumista. Etanolia tuottavien bakteerien ja rasvamaksan välisiä yhteyksiä on löydetty myös aikaisemmissa tutkimuksissa Kiinassa ja Yhdysvalloissa, mutta kyseessä ovat tällöin olleet täysin eri bakteerit. Vaihtelu eri maiden välillä voi tutkijoiden mukaan johtua esimerkiksi eroista ihmisten perimässä, ruokavaliossa ja muissa elintavoissa, joilla voi olla kokonaisvaltainen vaikutus suoliston mikrobilajistoon.

– Tuloksemme syventävät ymmärrystä rasvamaksan ja suoliston mikrobiyhteisön tiiviistä yhteydestä. Näissä yhteyksissä vaikuttaa olevan maantieteellisiä eroja, joita tulisi kartoittaa entistä paremmin tulevaisuudessa. Osoitimme myös, miten vastaavissa suurissa väestöaineistoissa voidaan käyttää rasvamaksa-indeksiä apuna rasvamaksan ja suolistomikrobiston yhteyksien tutkimisessa, Ruuskanen päättää.

Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Turun yliopiston, THL:n FINRISKI-tutkijoiden sekä kansainvälisen tutkijaryhmän kanssa.