Turun yliopiston Valtakunnallisen PET-keskuksen ja UKK-instituutin yhteistutkimuksessa selvitettiin liikkumisen, paikallaanolon ja ravinnonsaannin yhteyksiä maksan sokeriaineenvaihduntaan henkilöillä, joilla on metabolinen oireyhtymä. Tutkimuksessa havaittiin, että päivittäinen seisomisaika ja ravintokuitujen sekä tyydyttymättömin rasvahappojen saanti olivat positiivisesti yhteydessä maksan insuliiniherkkyyteen.
Metabolinen (aineenvaihduntaan liittyvä) oireyhtymä tarkoittaa tilaa, jossa henkilöllä on useita terveyttä uhkaavaa riskitekijöitä samanaikaisesti. Näitä ovat esimerkiksi keskivartalolihavuus, kohonnut verenpaine sekä veren korkeat sokeri- ja rasva-arvot.
Metaboliseen oireyhtymään, erityisesti yhdistettynä vähäiseen liikkumiseen, liittyy usein ylimääräisen rasvan kertyminen maksasoluihin, jonka on todettu lisäävän riskiä sairastua rasvamaksatautiin ja olevan yhteydessä heikentyneeseen maksan insuliiniherkkyyteen henkilöillä, joilla on todettu rasvamaksa.
Rasvamaksatauti on yksi yleisimmistä elintapasairauksista maailmanlaajuisesti. Tauti voi olla oireeton pitkään, mutta edetessään tilanne voi johtaa vakavaan peruuttamattomaan maksakirroosiin, jolloin vaikeissa tapauksissa ainoa hoitokeino on maksansiirto.
Turun yliopiston Valtakunnallisen PET-keskuksen ja UKK-instituutin tutkijat selvittivät liikkumisen, paikallaanolon ja ravinnon yhteyttä maksan insuliiniherkkyyteen.
– Tutkimukseen osallistui 44 työikäistä aikuista, joilla oli metabolinen oireyhtymä ja jotka istuivat paljon, yli 10 h päivässä, eivätkä liikkuneet liikuntasuositusten mukaan riittävästi. Metabolinen oireyhtymä lisää riskiä rasvan kertymiseen maksasoluihin, joka saattaa heikentää maksan omaa insuliiniherkkyyttä ja lisätä entisestään riskiä sairastua rasvamaksatautiin, tohtorikoulutettava Saara Laine Turun yliopistosta kertoo.
Päivittäinen seisominen yhteydessä vähentyneeseen maksan glukoosintuottoon
Tutkijoiden uudessa tutkimuksessa havaittiin, että päivittäinen seisomisaika oli yhteydessä vähentyneeseen maksan glukoosintuottoon kehonkoostumuksesta riippumatta. Normaalitilanteessa insuliini jarruttaa glukoosintuottoa maksassa ja edistää sokerin pilkkomista energiaksi, jolloin maksan rasvoittuminen vähenee ja näin ollen maksan insuliiniherkkyys mahdollisesti paranee.
– Aiemmissa tutkimuksissamme olemme havainneet, että seisominen oli positiivisesti yhteydessä koko kehon insuliiniherkkyyteen. Näiden tulosten perusteella voimme sanoa, että suotuinen yhteys nähdään myös maksan glukoosin tuoton vähenemisenä, joka saattaa kertoa parantuneesta maksan insuliiniherkkyydestä. Tätä yhteyttä ei ole aiemmin osoitettu, ja se viittaa siihen, että korvaamalla osan päivittäisestä istumisesta seisomisella voidaan mahdollisesti vaikuttaa positiivisesti myös maksaterveyteen henkilöillä, jotka eivät liiku suositusten mukaan, Laine sanoo.
Ravintokuidut ja tyydyttymättömät rasvahapot yhteydessä lisääntyneeseen maksan glukoosinottoon verenkierrosta
Tutkimuksessa todettiin myös, että ravintokuitujen sekä hyvien tyydyttymättömien rasvahappojen saanti (esimerkiksi pähkinöistä, lohesta ja avokadosta) olivat suotuisasti yhteydessä maksan glukoosin ottoon verenkierrosta insuliinistimulaation aikana, mikä kertoo hyvästä maksan insuliiniherkkyydestä. Sen sijaan päivittäisellä hiilihydraattien ja sokerin saannilla havaittiin negatiivinen yhteys. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että päivittäisen ravintokuidun saannin lisääminen ja joidenkin päivittäisten hiilihydraattien ja sokerien korvaaminen tyydyttymättömillä rasvalähteillä saattaa siis parantaa maksan insuliiniherkkyyttä.
– Maksan insuliiniherkkyyden todettiin olevan myös positiivisesti yhteydessä koko kehon insuliiniherkkyyteen sekä negatiivisesti yhteydessä kehon rasvaprosenttiin sekä veren insuliiniarvoihin. Näin ollen löydöksemme tukevat aiempia tutkimuksia ja käsitystä siitä, että normaali kehonkoostumus sekä hyvästä kokokehon insuliiniherkkyydestä kertovat arvot ovat positiivisesti yhteydessä myös maksan insuliiniherkkyyteen, Laine kertoo.
Aiemmissa tutkimuksissa maksan rasvaosuuden on todettu huonontavan maksan insuliiniherkkyyttä henkilöillä, joilla on todettu rasvamaksatauti. Tätä yhteyttä ei kuitenkaan havaittu tässä tutkimuksessa. Syy voi tutkijoiden mukaan johtua siitä, että tutkittavien maksan rasvaprosentti ei ollut kovin korkea. Lisäksi Laine painottaa, että se voi kertoa myös siitä, että maksaterveys on muutakin kuin maksan rasvapitoisuutta, ja maksan insuliiniherkkyys voi johtua myös muista asioista.
– Tämän tutkimuksen tulokset perustuvat yhteyksiin, joten sen avulla ei vielä pystytä sanomaan varmaksi syy–seuraussuhteita. Tulokset antavat kuitenkin viitteitä siihen, että metabolisesta oireyhtymästä kärsivillä henkilöillä osan päivittäisestä istumisajasta korvaaminen seisomisella ja ruokavalion kuitujen ja hyvien tyydyttymättömien rasvahappoja lisääminen voi mahdollisesti vaikuttaa positiivisesti maksaterveyteen, Laine päättää.
Tutkimus julkaistiin Frontiers in Endocrinology –lehdessä, jossa se on avoimesti kaikkien luettavissa.
Lisätietoja:
Väitöskirjatutkija Saara Laine
Valtakunnallinen PET-keskus, Turun yliopisto
saalaiy@utu.fi
