Ylimääräisen rasvan kertyminen maksaan voi aiheuttaa tulehduksen, jolloin maksa vaurioituu ja maksaentsyymien pitoisuus veressä nousee. Turun Valtakunnallisen PET-keskuksen ja UKK-instituutin yhteistutkimuksessa havaittiin, että painoindeksi ja vyötärönympärys sekä monet muut riskitekijät, kuten verensokeriarvot ja verenpaine, olivat yhteydessä maksaentsyymeihin. Sen sijaan arkiliikkumisella ja paikallaanololla ei havaittu yhteyksiä maksaentsyymeihin.
Rasvamaksa on yksi yleisimmistä elintapasairauksista maailmanlaajuisesti. Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että ylipaino ja vähäinen fyysinen aktiivisuus ovat yhteydessä kohonneeseen riskiin sairastua rasvamaksaan. Sairaus on yleensä pitkään oireeton, ja usein se diagnosoidaan vasta, kun tilanne on jo vakava. Tästä syystä varhaisella diagnoosilla ja erilaisilla ehkäisymenetelmillä on tärkeä rooli maksan rasvoittumisen havaitsemisessa ja hoidossa.
PET-keskuksen ja UKK-instituutin tutkimuksessa selvitettiin liikkumisen ja paikallaanolon yhteyksiä verenkierron maksaentsyymeihin. Tutkimukseen osallistui lähes 150 työikäistä ylipainoista aikuista, jotka eivät liikkuneet liikuntasuositusten mukaan riittävästi.
– Ylipaino lisää riskiä rasvan kertymiseen maksasoluihin, jolloin maksa voi tulehtua ja vaurioutua. Tällöin maksaentsyymien pitoisuudet veressä voivat nousta, tohtorikoulutettava Saara Laine Turun yliopistosta kertoo.
Tutkimuksessa havaittiin, että kehon painoindeksi ja vyötärönympärys olivat yhteydessä maksaentsyymeihin. Myös muut aineenvaihdunnalliseen terveyteen liittyvät tekijät, kuten verenpaine ja verensokeri, olivat yhteydessä näihin entsyymeihin.
– Tulokset ovat linjassa aiempien tutkimusten kanssa ja vahvistavat käsitystä, jonka mukaan maksaentsyymien kohonnut taso on yhteydessä muihin sydän- ja aineenvaihduntasairauksien riskitekijöihin, Laine sanoo.
Liikkumisella ja paikallaanololla ei havaittu yhteyttä maksaentsyymeihin
Aktiivisuusmittarilla mitattu paikallaanolo tai arkinen fyysinen aktiivisuus eivät olleet tässä tutkimuksessa yhteydessä maksaentsyymeihin. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että paikallaanolo tai arkiliikkuminen eivät ole keskeisessä roolissa normaalien maksaentsyymitasojen saavuttamiseksi vain vähän liikuntaa harrastavilla.
– Liikunnalla on kiistatta positiivisia vaikutuksia painonhallintaan ja moniin muihin elintapasairauksien riskitekijöihin. Jos ei kuitenkaan jostain syytä pysty liikkumaan suositusten mukaan, maksaterveyden kannalta voisi olla suositeltavaa yrittää saavuttaa normaali kehonkoostumus esimerkiksi terveellisen ravinnon avulla, Laine pohtii.
Tutkijat paneutuvat seuraavaksi istumisen vähentämisen terveysvaikutuksiin
Tämän tutkimuksen avulla ei vielä pystytä ennustamaan syy-seuraussuhteita. Seuraavaksi tutkijat pyrkivätkin selvittämään laajemmin paikallaanolon vähentämisen mahdollisia terveysvaikutuksia.
Seuraavaksi osallistujat jaetaan kahteen eri ryhmään: toiset pyrkivät vähentämään istumista yhdellä tunnilla päivässä ja toiset jatkavat normaalia istumista runsaasti sisältävää elämäntapaansa. Tämän jälkeen heidän tuloksiaan verrataan ja selvitetään, onko istumisen vähentämisellä vaikutusta maksaterveyteen.
– Tulevassa laajemmassa tutkimuksessa tutkimme verenkierron maksaentsyymien lisäksi myös maksan rasvoittumista ja sokeriaineenvaihduntaa eri kuvantamismenetelmien avulla. Tutkimuksen jälkeen voimme luotettavammin sanoa, voidaanko istumisen vähentämisellä vaikuttaa maksaterveyteen, Laine summaa.
Tutkimus on julkaistu Frontiers in Endocrinology -tiedelehdessä.
