Suojelupoliisi toimi kylmän sodan aikana voimakkaammin suhteessa KGB:hen kuin mitä aiemmin on ymmärretty. Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa Mari Luukkonen tuo esille, että Supon KGB-residentille tekemät ilmoitukset Neuvostoliiton harjoittamasta luvattomasta tiedustelutoiminnasta kestävät kansainvälisen vertailun. – On aika rikkoa myytti KGB:n kaikkivoipaisuudesta kylmän sodan Suomessa, Luukkonen sanoo.
Valtiotieteiden maisteri Mari Luukkonen on tutkinut väitöskirjassaan Rautaesiripun varjossa. Supo idän ja lännen jännitekentässä 1978‒1990 suojelupoliisin roolia yhtenä Suomen ulkopolitiikan käytännön toteuttajana.
Luukkosen mukaan KGB:llä oli kiistatta ”kotiryssäjärjestelmän” avulla toteutetun vaikuttamistoiminnan kautta merkitystä, mutta laajakaan suhdeverkosto ei ole todiste KGB:n kyvykkyydestä.
– Suhdeverkoston rakentaminen Suomessa oli helppoa. Siihen liittyvistä riskeistä huolimatta sitä ei edes yritetty estää Luukkonen huomauttaa. Toisaalta neuvostotiedustelulle asetettiin 1980-luvulla rajat tiedustelun muilla osa-alueilla. Se johti KGB:n omaa erityisasemaansa koskevan illuusion särkymiseen, Mari Luukkonen kertoo yhdestä keskeisestä tutkimustuloksestaan.
Suojelupoliisin päällikkö Seppo Tiitinen teki kautensa (1978−1990) aikana KGB:n Helsingin residentille, eli tiedusteluaseman päällikölle kaikkiaan 33 ilmoitusta Neuvostoliiton harjoittamasta luvattomasta tiedustelutoiminnasta. Niistä 13:sta oli kyse kaaderiupseerin karkotuksesta kesken komennuksen. Kansainvälisen vertailun kestävä luku oli tulosta vastavakoilun päävalvontakohteen vaihtamisesta poliittisesta tiedustelusta tieteellis-tekniseen tiedusteluun sekä oman toiminnan kehittämisestä.
Vuosikymmen loppupuolella tuloksiin vaikutti lisäksi Suomen vahva laillisuusperinne ja neuvostotiedustelun lisääntynyt kiire.
– Kiire lisäsi neuvostotiedustelun virheitä, laillisuusperinne suomalaisten, tiedustelutoiminnan kohteeksi joutuneiden yhteydenottoja, Ratakadulle, Luukkonen sanoo.
Presidentin poliisi sai toimia tehokkaasti
Kaaderiupseerien karkotukset on nähty aiemmassa historiankirjoituksessa paradoksina, sillä virallisen ulkopolitiikan on ajateltu estäneen Supoa presidentin poliisina suorittamasta vastavakoilua tehokkaasti.
– Se ei pidä paikkaansa. Ulkopolitiikka tuli kyllä huomioida Supon toiminnassa, mutta toimintaa se ei estänyt. Kyse oli siitä, miten asiat hoidettiin, Mari Luukkonen toteaa.
Toinen puoli ulkopolitiikan huomioimisessa oli neuvostovastaisen toiminnan seuranta. Siihen, miten tarmokkaasti tehtävää hoidettiin, vaikutti kansainvälispoliittinen tilanne. Se heijastui myös ulkopolitiikan huomioimisen kolmanteen aspektiin, Supon KGB-suhteeseen.
– Suhteelle asetettiin heti vuonna 1978 rajat, joita ei kertaakaan ylitetty. Mutta se, miten lähelle noita rajoja voitiin kussakin tilanteessa taipua, perustui tapauskohtaiseen harkintaan. Harkinnassa painoi valtakunnan kokonaisetu, joka kytkeytyi tiukasti kansainvälispoliittiseen tilanteeseen, Luukkonen sanoo.
Supo vei viestiä Suomesta läntisenä oikeusvaltiona
Idänsuhteet olivat kuitenkin vain ulkopolitiikan toinen puoli. Tärkeämpänä pidettiin suhteita länteen ja Suomen mainetta läntisenä oikeusvaltiona. Sitä viestiä vietiin aktiivisesti myös läntisille kumppaneille.'
− Jo vuonna 1983 Seppo Tiitinen vakuutti esimerkiksi Ison-Britannian tiedustelupalvelun edustajille puolueettomuuden olevan Suomelle vain keino, ei päämäärä, Luukkonen kertoo.
Suojelupoliisin 1980-luvun historia auttaa näkemään suomettumisessa yya-kulissin takaisen ulkopoliittisen todellisuuden. Siinä kyse oli äärimmäisen pragmaattisesta Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten etujen ajamisesta.
– Osana suomalaista turvallisuusjärjestelmää suojelupoliisi toimi Suomen ja Neuvostoliiton ulkopoliittisten strategioiden vuorovaikutuksen synnyttämässä jännitekentässä. Tämän moniulotteisen kokonaisuuden olen pyrkinyt väitöskirjassani nostamaan esille, Mari Luukkonen sanoo.
***
VTM Mari Luukkonen esittää väitöskirjansa ”Rautaesiripun varjossa. Supo idän ja lännen jännitekentässä 1978–1990” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 29.4.2022 klo 12 (Turun yliopisto, Publicum, Mauno Koivisto -luentosali, Assistentinkatu 7, Turku). Väitöstä voi seurata myös etänä osoitteessa https://echo360.org.uk/section/c0dd366d-53d1-4719-b5f0-3890cb91a984/public.
Vastaväittäjänä toimii dosentti Aleksi Mainio (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Louis Clerc (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on poliittinen historia.
Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus
>> Väittelijän kuva, kuvaaja Jonne Räsänen, © Jonne Photography/Otava
Otava on julkaissut väitöskirjan painettuna kirjana.
Kuvat: Sivun pääkuvassa KGB:n päämaja, kuvaajana Sherrymain, Mari Luukkosen kuvan kuvaaja Jonne Räsänen, © Jonne Photography/Otava
