Uhanalainen apolloperhonen on monelle saariston asukkaalle ja kesämökkiläiselle tuttu ja odotettu näky kesällä pihapiirissä. Eniten apolloperhosia havaitaan yleensä lennossa heinäkuussa, mutta lajia voi nähdä lennossa kesäkuun lopusta elokuun loppuun. Toukokuun lopun ja kesäkuun alun paahteiset päivät saivat perhoset kuitenkin poikkeuksellisesti liikkeelle jo kesäkuun puolessa välissä.
Vuoden alussa voimaan tullut uusi luonnonsuojelulaki suojelee entistä paremmin uhanalaisia lajeja. Sen sijaan tavallisen ”arkiluonnon” suoja on olematon, joten luontokato jatkuu. Avuksi tarvitaan yksi laki lisää, jolla kokonaisuus otetaan kunnolla haltuun, kirjoittavat ekologian ja ympäristönsuojelun dosentti Timo Vuorisalo Turun yliopistosta ja ympäristöoikeuden erikoistutkija Minna Pappila Suomen ympäristökeskuksesta. Kirjoitus on julkaistu alun perin MustRead Akatemiassa.
Merikotkan paluu sukupuuton partaalta on yksi Suomen luonnonsuojelun suurimmista menestystarinoista. Merikotkan paluulla on kuitenkin vaikutusta sen saalislajeihin, etenkin haahkaan, jonka kannan painopiste on FM Camilla Ekbladin tuoreen väitöstutkimuksen mukaan siirtynyt sisäsaaristoon nimenomaan merikotkien vaikutuksesta.
Maapallolta tunnetaan noin 2 miljoonaa eliölajia, mutta valtaosa lajeista on edelleen löytymättä. Hurjimpien arvioiden mukaan planeetalla saattaa elää tällä hetkellä jopa kymmeniä miljoonia lajeja. Tutkijat löytävät ja nimeävät vuosittain noin 20 000 ”uutta” lajia. Turun yliopiston tutkijat ovat kuluneen vuoden aikana kuvanneet tieteelle esimerkiksi kolme entuudestaan tuntematonta eläinsukua ja 27 eläinlajia. Monet uusista lajeista ovat uhanalaisia jo löytyessään.
Kettu voidaan huijata olemaan syömättä linnunmunia helpommin kuin supikoira, todetaan Turun yliopiston tuoreessa tutkimuksessa. Tutkijat testasivat keinopesien avulla kahta menetelmää, joiden tarkoitus on hämätä petoeläimiä saalistamasta taantuneita ja uhanalaisia vesilintuja. Menetelmät voisivat toimia petojen metsästyksen apuna tai vaihtoehtona.
Varpuspöllö pesii, laulaa ja saalistaa ensisijaisesti varttuneissa metsissä, kertoo MSc Daniele Baronin tuore väitöstutkimus. Parhaiten varpuspöllö viihtyy kuusivaltaisilla varttuneilla metsäalueilla, joiden säilyttäminen olisi tärkeää lajin suojelemiseksi.
Metsähallituksen koordinoimassa ja EU:n rahoittamassa Rannikko-LIFE-hankkeessa kunnostetaan merkittäviä rannikon ja saariston elinympäristöverkostoja, joissa elää paljon uhanalaisia eliölajeja. Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön ja Åbo Akademin tutkijat selvittivät hankkeessa Saaristomeren harjusaarten ja perinneympäristöjen hyönteis- ja hämähäkkilajistojen monimuotoisuutta. Kenttätöiden aikana tutkijat löysivät saarilta esimerkiksi 11 hyönteislajia, joita ei ole aiemmin löydetty Suomesta.