Uhanalainen apolloperhonen on monelle saariston asukkaalle ja kesämökkiläiselle tuttu ja odotettu näky kesällä pihapiirissä. Eniten apolloperhosia havaitaan yleensä lennossa heinäkuussa, mutta lajia voi nähdä lennossa kesäkuun lopusta elokuun loppuun. Toukokuun lopun ja kesäkuun alun paahteiset päivät saivat perhoset kuitenkin poikkeuksellisesti liikkeelle jo kesäkuun puolessa välissä.
Turun yliopiston biologian väitöskirjatutkija Jonna Kukkonen oli Paraisilla keräämässä aineistoa apolloperhosen toukista huomatessaan ison vaalean perhosen lentävän kohti. Muista vaaleista ja tällä hetkellä lentävistä perhoslajeista poiketen tällä yksilöllä vilahti punaista takasiivissä ja perhonen oli huomattavan kookas.
– En osannut odottaa, että voin saman päivän aikana löytää apolloperhosen toukkia ja kohdata aikuisen perhosen. Yllätyin täysin enkä valitettavasti ehtinyt saada kuvaa havainnostani, kertoo Jonna Kukkonen.
Kukkonen ilmoitti havainnosta ohjaajalleen Turun yliopiston ekologian professori Jon Brommerille. Brommer on yhdessä Novian tutkimusjohtaja Marianne Fredin kanssa tutkinut apolloperhosia Suomessa 2000-luvun alussa, ja Fred on tehnyt väitöskirjansa lajista.
– Aikaista, mutta ei mahdotonta. Aurinkoiset päivät ovat saattaneet lyhentää huomattavasti apolloperhosen kotelovaiheen kestoa, kommentoi Brommer havaintoa.
Fred muisteli aikaisimman apolloperhosen lentohavaintonsa olevan viikko juhannuksen jälkeen. Perhosharrastajien foorumilta Kukkonen on löytänyt aikaisimman havainnot aikuisista lajinedustajista Paraisilta lähivuosina juhannuksen tienoilta.
– Paljon havaintoja ja tietoa jää varmasti harrastajien ”pöytälaatikoihin”, mutta käsitykseni mukaan havaintoni on aikaisin tähän mennessä, Kukkonen pohtii.
Ilmastonmuutoksen on havaittu esimerkiksi aikaistaneen lintujen kevätmuuttoa huomattavasti, mutta apolloperhonen lentämässä päivää ennen kesäkuun puolta väliä yllätti lajia myös tutkineen Paraisten luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Jussi Laaksonlaidankin.
– Kylmästä keväästä johtuen pidin havaintoa käsittämättömänä, mutta ilmoituksesta seuraavana päivänä näin itsekin kolme aikuista apolloperhosta lennossa alueella, jossa ei ole lähivuosina tehty apolloperhoshavaintoja käytännössä lainkaan, Laaksonlaita vahvistaa.
Kesäkuun viidentenätoista päivänä eri saarilla Paraisilla olleet Kukkonen ja Laaksonlaita havaitsivat muutaman tunnin sisällä yhteensä kuusi aikuista apolloperhosta lennossa.
Apolloperhosen toukat voivat kasvaa noin 6 cm pituisiksi ennen koteloitumistaan. Toukkia esiintyy yleensä toukokuusta kesäkuun alkuun. Suomessa niiden ainoa ravintokasvi on isomaksaruoho. Kuva: Jonna Kukkonen.
Kesällä 2022 kuvattu aikuinen apolloperhonen. Kuva: Jonna Kukkonen.
Kuiva kesä on riski apolloperhosen selviytymiselle
Vuosi 2018 oli poikkeuksellisen kuiva kesä saaristossa. Turun yliopiston ja Metsähallituksen yhteisessä tutkimuksessa vuosina 2019 ja 2020 havaittiin raju lasku apolloperhosten määrässä Saaristomeren kansallispuiston alueella, jota on pidetty lajin vahvimpana alueena Suomessa.
– Olen iloinen kuullessani apolloperhosen jo lentävän, mutta vallitseva kuivuus hirvittää. Pahoin pelkään, että tämän vuoden kuivuus tulee olemaan vakavampi kuin vuonna 2018, pohtii Brommer.
Kuivuuden arveltiin olevan yksi mahdollinen syy apolloperhosen kannan heikentymiseen, koska kuivuuden on tutkittu vaikuttaneen muun muassa Ahvenanmaalla vuosittain seurattavan täpläverkkoperhosen kantaan. Saaristomeren kansallispuiston alueella suoritetun tutkimuksen tulokset otettiin heti käyttöön ja Metsähallitus on käynnistänyt löydettyjen esiintymien lähisaarilla apollotoukkien ja -perhosten elinympäristöjen luonnonhoidon. Luonnonhoidolla pyritään lisäämään ravintoa tarjoavien kasvien määrää saarilla.
– Kuten vuonna 2018, kuivuus näkyy kaikkialla maastossa. Apolloperhosen toukan ravintokasvi isomaksaruoho kärsii, samoin niitty- ja ketokasvillisuus. Toukka-aika alkaa olla onneksi ohi, mutta aikuisille perhosille ei vaikuta olevan aikaisen lentoajankohdan ja kuivuuden vuoksi juurikaan ravintoa, toteaa Kukkonen.
Oletko nähnyt apolloperhosen? Vastaa kyselyyn
Osana väitöskirjaansa Jonna Kukkonen kartoittaa Turunmaan saariston eri sidosryhmien lajintuntemusta sekä asenteita apolloperhosta ja luonnonhoitoa kohtaan.
Oletko nähnyt perhosen Turunmaan saaristossa, tai onko laji sinulle kokonaan vieras? Apolloperhosia ja lajiin liittyvää luonnonhoitoa koskevaan kyselyyn voit vastata alla olevasta linkistä.
Kyselyyn vastaaminen vie noin 10 minuuttia, ja sen voi tehdä anonyymisti joko suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Kyselyyn voi vastata 31.8.2023 asti.
Saaristomeren tutkimus on tehty osana EU:n rahoittamaa Rannikko LIFE -hanketta. Tutkimusta on rahoittanut myös Societas pro Fauna et Flora Fennica. Väitöskirjatutkimusta rahoittavat Societas pro Fauna et Flora Fennica, Suomen Luonnonsuojelun Säätiö, Otto A. Malm lahjoitusrahasto, Suomen Kulttuurirahasto, Oskar Öflunds Stiftelse sr ja Turun yliopisto.
