Vanhempien ikä sekä lapsen ennenaikainen syntymä ja sikiöaikainen kasvu vaikuttavat lapsen riskiin saada masennusdiagnoosi. Kiintymyssuhdehäiriön riskiin puolestaan vaikuttavat vanhempien mielenterveyshäiriöt ja ikä sekä äidin raskaudenaikainen tupakointi, sosioekonominen asema, yksinhuoltajuus, lapsen ennenaikainen syntymä, matala syntymäpaino ja vastasyntyneen tehohoito. Riskitekijät selviävät MPH Subinan Upadhyayan Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa.
Masennus on yleinen mielenterveyshäiriö ja kansainvälisesti tärkein syy työntekoa ja sosiaalisia suhteita haittaavalle toimintakyvyttömyydelle. Masennus onkin merkittävä globaali ongelma, joka vaikuttaa lähes 4,4 prosenttiin koko maailman väestöstä.
Upadhyayan väitöstutkimuksen perusteella Suomessa uusien masennusdiagnoosien määrä kasvoi vuosina 1994–2000 syntyneillä 1,8 prosentista 2,9 prosenttiin naisilla ja 1,0 prosentista 1,6 prosenttiin miehillä verrattuna vuosina 1987–1993 syntyneisiin.
– Muutosta voivat selittää ongelmien parempi tunnistaminen ja terveyspalvelujen käytön kasvu, Subinan Upadhyaya pohtii.
Upadhyaya selvitti väitöstutkimuksessaan, millaisia sikiöaikaisia ja synnytyksenjälkeisiä riskitekijöitä lasten masennukseen ja reaktiivisen kiintymyssuhdehäiriöön liittyy.
Reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö on lapsuuden sosiaalisen toiminnan häiriö, jossa lapsen kyky muodostaa normaali kiintymyssuhde on häiriintynyt.
– Vaikka reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö on harvinainen lapsen sosiaalisen toiminnan häiriö, jota esiintyy alle prosentilla väestöstä, sen pitkäaikaiset seuraukset ovat vakavia ja kalliita, Upadhyaya huomauttaa.
Monet raskaudenaikaiset tekijät nostavat riskiä
Sekä nuorten että iäkkäiden vanhempien jälkeläisillä oli Upadhyayan tutkimuksen perusteella kohonnut masennusdiagnoosin riski.
– Vanhemmaksi tullaan yhä myöhäisemällä iällä, ja ilmiö on maailmanlaajuinen. Löydökset voivat lisätä ymmärrystä vanhempien iän yhteydestä jälkeläisen masennukseen ja edistää siten riskiryhmien varhaista tunnistamista, Upadhyaya sanoo.
Vanhempien psykiatriset häiriöt olivat tutkimuksessa vahvasti yhteydessä jälkeläisten reaktiiviseen kiintymyssuhdehäiriöön.
– Reaktiivisen kiintymyssuhdehäiriön riski oli tutkimuksessani noin 51-kertainen lapsilla, joiden molemmilla vanhemmilla oli psykiatrinen diagnoosi verrattuna lapsiin, joiden vanhemmilla ei ollut diagnoosia.
Tutkimus osoitti myös muita vanhempien riskitekijöitä, kuten äidin raskaudenaikainen tupakointi, äidin yksinhuoltajuus ja isän korkea ikä.
Myös synnytykseen liittyvät ja syntymänjälkeiset tekijät vaikuttavat
Upadhyayan tutkimuksessa tytöt, jotka syntyivät ennen raskausviikkoa 28, saivat myöhemmin masennusdiagnoosin kolme kertaa todennäköisemmin kuin lähellä laskettua aikaa syntyneet lapset. Tämä yhteys löytyi ainoastaan tytöiltä.
– Masennusdiagnoosin riski kasvoi sekä tytöillä että pojilla, kun raskaus oli yliaikainen tai sikiöaikainen kasvu heikkoa täysi- tai yliaikaisessa raskaudessa. Heikon kasvun vaikutukset näkyivät sitä selvemmin, mitä pidempään raskaus kesti, Upadhyaya kertoo.
Reaktiivisen kiintymyssuhdehäiriön riski puolestaan kolminkertaistui, kun raskaus kesti alle 32 viikkoa ja kaksinkertaistui, kun lapsen syntymäpaino oli alle 2500 grammaa, tai lapsi tarvitsi tarkkailua vastasyntyneiden teho-osastolla.
Seulonta ja psykososiaalinen tuki ovat tarpeen raskauden aikana
Tulokset tulisi Upadhyayan mukaan huomioida mielenterveyspalveluja suunniteltaessa.
– Vanhempien raskaudenaikaisia päihde- ja mielenterveysongelmia tulisi seuloa aktiivisesti raskauden aikana ja niiden hoitoon pitäisi kehittää tutkimusnäyttöön perustuvia matalan kynnyksen palveluita. On myös tärkeää tukea varhaisten keskosten vanhempia, jotta nämä kykenevät muodostamaan läheisen kiintymyssuhteen lapsensa kanssa ja rakentamaan myönteistä kasvuilmapiiriä lapselle alusta saakka, Upadhyaya summaa.
Valtakunnallisia rekisteriaineistoja hyödyntävässä väitöstutkimuksessa olivat mukana kaikki yksisikiöisestä raskaudesta Suomessa syntyneet henkilöt. Vuosina 1987–2007 syntyneitä, ennen joulukuuta 2012 diagnosoituja masennustapauksia oli yhteensä 37 682 ja verrokkeja 148 795. Vuosina 1996–2012 syntyneitä ja ennen joulukuuta 2012 diagnosoituja reaktiivisen kiintymyssuhdehäiriön tapauksia oli 614 ja verrokkeja 2423.
***
MPH Subina Upadhyaya esittää väitöskirjansa ”Incidence of depression, prenatal and perinatal risk factors associated with depression and reactive attachment disorder in children: a nationwide register-based study” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 12.6.2021 klo 12.00.
Väitöstilaisuutta voi seurata etänä. (Passcode: 022670)
Vastaväittäjänä toimii dosentti Taina Laajasalo (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Andre Sourander (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on lastenpsykiatria.
Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus
Väittelijän yhteystiedot: subina.upadhyaya@utu.fi, p 0442363052
