Merkit tyypin 1 diabeteksen kehittymisestä voivat näkyä veressä jo vuosia ennen kliinisiä oireita (Väitös: DI Essi Laajala, 17.12.2021, lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia)

Tiedotetta päivitetty 13.12.2021: Lisätty tieto koronapassin edellyttämisestä väitöstilaisuudessa.

Essi Laajala havaitsi väitöstutkimuksessaan suomalaisten lasten verinäytteistä geenien ilmentymiseen liittyviä muutoksia, jotka korreloivat vuosia myöhemmin puhkeavan tyypin 1 diabeteksen kanssa.

– Tärkeää oli, että meistä riippumaton saksalainen tutkimus vahvisti tämän päähavaintomme. Molemmissa tutkimuksissa selkeimmät erot näkyivät tyypin 1 interferonigeeneissä, jotka liittyvät viruksilta puolustautumiseen. Tämä jossain määrin vahvisti hypoteesia, jonka mukaan tietyt virusinfektiot voisivat lisätä riskiä sairastua tyypin 1 diabetekseen, Laajala kertoo.

Tyypin 1 diabetes on autoimmuunitauti, jossa kehon omat puolustajasolut tuhoavat haiman insuliinia tuottavia beetasoluja. Ilman insuliinia keho ei pysty hyödyntämään sokeria (glukoosia), joka jää liian suurina pitoisuuksina vereen ja aiheuttaa pitkällä aikavälillä vahinkoa verisuonten seinämille. Taudin oireita voidaan hallita veren sokeriarvojen huolellisella tarkkailulla, ruokavaliolla ja insuliinihoidolla, mutta parannuskeinoa ei ole. Insuliinihoidosta huolimatta tyypin 1 diabetekseen liittyy vakavia komplikaatioita, kuten sokeus ja munuaissairaus, ja diabeetikkojen elinikä on muuhun väestöön verrattuna keskimäärin noin 12 vuotta lyhyempi.

Vastasyntyneiden DNA-metylaatiotasot eivät olleet yhteydessä diabetekseen

Kun diabeetikolle ilmaantuu kliinisiä oireita, hänen insuliinintuotantonsa on supistunut noin 10 prosenttiin terveen haiman kapasiteetista. Tätä edeltää pitkä – usein vuosia kestävä – oireeton ajanjakso, jonka aikana autoimmuunireaktio heikentää insuliinintuotantoa pikkuhiljaa. Tyypin 1 diabeteksen tunnistaminen tämän oireettoman ajanjakson aikana mahdollistaisi keinojen etsimisen taudin pysäyttämiseksi.

Laajala kartoitti väitöstutkimuksessaan tyypin 1 diabeteksen varhaisia molekyylimekanismeja pienten lasten verinäytteistä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että vastasyntyneiden DNA-metylaatiotasot eivät olleet yhteydessä myöhemmin puhkeavaan diabetekseen. Varhaisten mekanismien tutkimisen mahdollisti valtava seurantatutkimus.

– Työni oli osa suomalaista DIPP-tutkimusta, jossa on seurattu jo yli 12 000 lasta vastasyntyneestä 15-vuotiaaksi. Näin suureen joukkoon on mahtunut noin 500 lasta, joille on kehittynyt seurannan aikana tyypin 1 diabetes. Palasin heiltä kerättyihin varhaisimpiin verinäytteisiin ja selvitin, löytyisikö niistä geenien ilmentymisen tai DNA-metylaation tasolla näkyviä muutoksia verrattuna samanikäisiin terveenä pysyneisiin lapsiin, Laajala kertoo.

Laajala tutki geenien ilmentymistä ja DNA-metylaatiota genominlaajuisilla menetelmillä. Hänen asiantuntemuksensa bioinformatiikan alalta oli avainasemassa, jotta aineistot pystyttiin analysoimaan. Tyypin 1 diabetekseen liittyvän tutkimuksen ohella Laajalan väitöstutkimus paransi geenien ilmentymisen ja DNA-metylaation analyysiin soveltuvia matemaattisia menetelmiä.

***

DI Essi Laajala esittää väitöskirjansa ”Multi-omics Analysis of Early Molecular Mechanisms of Type 1 Diabetes” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 17.12.2021 klo 10.00 (Turun yliopisto, Biocity, Presidentti- auditorio, Tykistökatu 6, Turku).

Salitilaisuuteen saapuvalta yleisöltä edellytetään koronatodistuksen esittämistä. Todistus edellytetään 16 vuotta täyttäneiltä henkilöiltä, jotka eivät ole yliopiston henkilökuntaa tai opiskelijoita.

Vastaväittäjänä toimii professori Lude Franke (University Medical Centre Groningen, Groningen, Alankomaat) ja kustoksena professori Riitta Lahesmaa (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia.

Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus