50-vuotias yhteiskuntatieteellinen tiedekunta on yliopiston ilonaihe
– Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta on yliopiston pitkäaikainen ilonaihe, rehtori Kalervo Väänänen aloitti juhlapuheensa tiedekunnan 50-vuotisjuhlissa ja sai vastaukseksi spontaanit aplodit. Väänänen korosti heti perään, että näin on helppo sanoa, sillä pohjana ovat kovat kriteerit. Tiedekunta täytttää mainiosti opetukseen liittyvät tavoitteensa, tutkintosuoritukset osoittavat vuosi toisensa jälkeen koilliseen ja yliopiston yhteiskunnallisessa tehtävän hoidossa tiedekunta on tunnustettu niin yliopiston, koko maan kuin kansainväliselläkin tasolla.
Juhlaan osallistuvat saivat kuulla parhaita paloja Timo Soikkasen, Timo Toivosen ja Timo Niitemaan toimittamasta Tehtävänä yhteiskunta - Turun yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta 1967–2017 -teoksesta.
Turun yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta perustettiin 50 vuotta sitten. Tieteenalan turkulaiset juuret ovat syvemmällä, sillä yhteiskunnallisia aineita on opetettu Turun yliopistossa koko sen historian ajan, alkuvaiheessa osana humanistisen tiedekunnan toimintaa.
Poliittisen historian emeritusprofessorin, tiedekunnan historiikin yksi toimittajista Timo Soikkanen (kuvassa) kuvasi tiedekunnan taivalta monipolviseksi. Kansalaiskeräyksellä perustetun Suomen ensimmäisen suomenkielisen yliopiston oli alkutaipaleensa rahapulassa tehtävä kompromisseja, ja yksi niistä oli hyväksyä ajatus, ettei yhteiskuntatieteellisestä tiedekuntaa voida perustaa heti yliopiston alkuvuosina.
– Yliopiston alkuajoista saakka tavoitteena on ollut perustaa yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, mutta keräystuoton varat eivät siihen riittänyt, Soikkanen kertoo. Tuolloin puhuttiin vielä valtiotieteellisestä tiedekunnasta ja sellainen koettiin tarpeellisena uuden itsenäisyyden myötä. Soikkanen totesi.
Haave omasta tiedekunnasta eli vahvana. Oppialaa kasvatettiin humanistisen tiedekunnan suojissa, ensimmäisenä perustettiin filosofian ja taloustieteen oppituolit 1922 ja sosiologian 1926. Filosofian professori huolehti myös sielutieteen, nykyisen psykologian, opetuksesta.
– 1950-luvun alussa heräsi ajatus siirtää Helsingin yhteiskunnallinen korkeakoulu Turkuun – siitä oli jo esisopimuskin olemassa – mutta tamperelaiset kiihdyttivät tuossa vaiheessa tahtia vaikuttaen johtaviin poliitikkoihin niin, että tamperelaiset onnistuivat saamaan yhteiskunnallisen korkeakoulun itselleen, ja siten syntyi Tampereen yliopisto, Soikkanen kertoi.
Turkulaiset hakivat vahvuutta toisistaan. Vuonna 1957 Turun yliopisto, Åbo Akademi ja Turun kauppakorkeakoulu perustivat Turun korkeakoulujen yhteiskunnallis-taloudellisen tutkimusyhdistyksen, joka kokosi yhteen yhteiskuntatieteilijöitä Turun kolmesta korkeakoulusta. Tämä yhteistyö on innostanut tiedekuntarajat ylittävään tutkimus- ja opetusyhteistyöhön halki vuosikymmenten.
Haaveen omasta tiedekunnasta toteutti lopulta suurten ikäluokkien varttuminen opiskeluikään.
– 1960-luvulla, kun suuret ikäluokat alkoivat tulla opiskeluikään, Turussa tehtiin viimein 1967 päätös perustaa yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Timo Soikkanen kertoi.
Kiinnostus tieteenalaa kohtaan oli suurta. Ensimmäisen viiden vuoden aikana opiskelijamäärä nousi 600:sta 1 200:aan, ja vastavalmistuneet työllistyvät hyvin. Poliittisesti alkutaival ei kuitenkaan ollut helppo, sillä yliopisto ja sen myötä tiedekunta joutuivat presidentti Urho Kekkosen silmätikuksi.
– Kolmannelle presidenttikaudelle ehdolle asettunut Kekkonen kun ei hyvällä katsonut sitä, että vuonna 1968 yliopiston rehtori Tauno Nurmela ei suostunut pyyntöön asettua Kekkosen valitsijamiesehdokkaaksi. Nurmela ei katsonut voivansa yksityisen yliopiston rehtorina lähteä mukaan politiikkaan. Nurmelan tietämättä Kekkosen vastaehdokas oli saanut riveihinsä toisen johtavan yliopistomiehen Turusta, ja tämä synnytti juovan presidentin ja Turun Yliopiston välille, Soikkanen kertoi.
Juhlassa kertomus päätyi näytelmäksi saakka.
Opintopäällikkö Hanna Erola, palvelupäällikkö Minna Domander sekä varadekaanit Heikki Hämäläinen ja Hannu Ruonavaara toivottivat vieraat kädest pitäen tervetulleiksi.
Soikkasen mukaan tiedekunnan tunnuspiirre on alusta saakka ollut eri tutkimustraditioiden ja suuntausten rauhanomainen rinnakkainelo.
– Turussa ei syntynyt samanlaista tieteellistä eriseuraisuutta kuin Tampereella, jossa kvantitatiivisia metodeja käyttävät, historia- ja kulttuurimetodeja käyttävät sekä marxilaisuudesta lähtevät eriytyivät omiksi ryhmikseen ja keskustelivat omissa joukoissaan. Pienuus pakotti Turussa hakemaan yhteistyötä. Syntyi itsestään yhteyksiä yli tiedekuntarajojen. Psykologit olivat läheisessä yhteistyössä lääketieteen kanssa. Valtio-opin ja sosiologian tutkijat tekivät yhteistyötä juristien kanssa. Myös sosiaalipolitiikassa oltiin yhteistyössä juristien kanssa, historiikissa kerrotaan.
Yhteistyötä hankaloitti kuitenkin tiedekunnan hajasijoitus eri rakennuksiin, mutta siihen saatiin helpotusta vuonna 2002 tiedekunnan oman rakennuksen Publicumin valmistuttua.
Nykyisin tiedekunnassa toimivien filosofian, valtio-opin, poliittisen historian, sosiaalitieteiden, psykologian ja logopedian oppiaineiden sisällä tiedekunnassa toimivat myös muun muassa Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskus, eduskuntatutkimuksen keskus, Pohjois-Amerikan tutkimukseen erikoistunut John Morton -keskus. Tutkijat tekevät tiivistä yhteistyötä myös muiden tieteenalojen kanssa esimerkiksi moniammatillisen oppimisklinikkatoiminnassa sekä Turku Brain and Mind Centerin suojissa.
Nyt 50-vuotias tiedekuntayhteisö katsoo 200 opettajansa ja tutkijansa sekä 1 800 opiskelijansa voimin optimistisesti tulevaisuuteen.
– Nykyinen tiedekunta on monipuolinen tutkimus-, opetus- ja asiantuntijaorganisaatio, jonka yhteiskunnallinen merkitys on ilmeinen, dekaani Juha Räikkä (kuvassa) totesi puheessaan.
Rehtori Väänäsen arvion mukaan tiedekuntalaisten asiantuntemuksen tarve vain kasvaa yhteiskunnan kohdatessa suuria muutospaineita.
– Tutkijat tuottavat objektiivista tietoa päätöksenteon pohjaksi, ja sille tiedolle riittää kysyntää lähivuosina. Yhteiskuntatieellisellä tiedekunnalla on myös omantunnon rooli yhteiskunnassamme, Väänänen totesi.
Erja Hyytiäinen