Lapsen ensimmäiseen siirtymään kotihoidosta varhaiskasvatukseen tulee kiinnittää huomiota paitsi lapsen myös vanhemman näkökulmasta, osoittavat kaksi Turun yliopistossa tehtyä tutkimusta. FinnBrain-tutkimus osoitti, että pienten lasten sosiaaliset taidot olivat samalla tasolla olivatpa he kotihoidossa tai varhaiskasvatuksessa. Sote-akatemiassa tehty tutkimus osoitti, että siirtymävaihe herättää vanhemmissa pohdintaa, tunteita ja eläytymistä lapsen tuleviin kokemuksiin.
Turun yliopiston FinnBrainin tutkimusryhmä tarkasteli lasten sosiaalisia taitoja, tunneilmaisua ja käyttäytymistä yli tuhannella 2-vuotiaalla taaperolla. Puolet lapsista osallistui varhaiskasvatukseen eri päiväkodeissa, puolet oli kotona oman vanhemman kanssa. Tutkimus selvitti, havaitsevatko vanhemmat pienillä lapsilla eroa käyttäytymisessä, tunne-elämässä tai sosiaalisissa taidoissa eri hoitoympäristöissä.
– Tulokset osoittivat, ettei lasten sosiaalisissa taidoissa ollut eroa ryhmien välillä. Lapset eivät myöskään osoittaneet kummassakaan ryhmässä toista ryhmää enemmän häiritsevää, impulsiivista tai aggressiivista käytöstä, psykologian erikoistutkija Katja Tervahartiala kertoo.
Varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten vanhemmat kuitenkin raportoivat lapsillaan hieman enemmän vetäytyvää ja sisäänpäin kääntynyttä negatiivista tunneilmaisua kuin kotihoidossa olevien lasten vanhemmat.
– Erot olivat kaiken kaikkiaan pienet ja liittyvät todennäköisesti siihen, että kaksivuotiaat lapset eivät ole olleet vielä kovin pitkään varhaiskasvatuksen piirissä. Suuri osa todennäköisesti vielä totutteli uuteen hoitoympäristöön, tutkijat kertovat.
Tutkijat myös korostavat, että pienillä muutokset tunneilmaisuissa voivat olla ohimeneviä, kuvata reaktiota siirtymävaiheeseen tai liittyä tiettyyn kehitysvaiheeseen.
Siirtymävaihe nostaa vanhemman omat eroamiskokemukset pintaan
Väitöskirjatutkija Nina Mellenius selvitti osana tekeillä olevaa väitöstutkimustaan, miten vanhemmat valmistautuivat pienen lapsensa kanssa edessä olevaan siirtymään ja eroamiskokemuksiin. Aiemmin lapsen siirtymävaihetta kotihoidosta varhaiskasvatukseen on tutkittu pääasiassa lapsen sopeutumisen näkökulmasta. Vanhemman kokemuksena sekä lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutussuhteen näkökulmasta ensimmäisen siirtymävaiheen tutkimus on jäänyt vähemmälle myös kansainvälisesti.
– Vanhempien suhtautuminen tulevaan siirtymävaiheeseen ja eroamiskokemuksiin lapsestaan oli toiveikasta, pelokasta, tunnustelevaa ja käytännöllistä. Vanhempien mieleen nousi lapsuudesta omia eroamiskokemuksia vanhemmistaan. He pohtivat, miten he itse ja lapsi pystyvät muodostamaan hyviä suhteita varhaiskasvatuksen ammattilaisiin. Vanhemmat pyrkivät myös ennakoimaan oman lapsensa käyttäytymistä ja tunnereaktioita tulevissa eroamistilanteissa, Mellenius kertoo.
Tutkimukseen osallistui 21 vanhempaa, joilla oli 10–24 kuukauden ikäinen lapsi, joka oli pian siirtymässä kotihoidosta varhaiskasvatukseen.
Mellenius selvitti tutkimuksessaan vanhempien mentalisaatiokykyä stressiä mahdollisesti aiheuttavassa elämänvaiheessa. Vanhemman mentalisaatiokyvyllä tarkoitetaan kykyä havainnoida, yhdistää ja tarkastella käyttäytymisen taustalla olevia mielentiloja – sekä omia että lapsen.
– Vanhempien mentalisoivalle ajattelulle tyypillistä epävarmuuden tunteiden kokeminen riittävän turvallisina, jolloin he pystyivät suhtautumaan tulevaan tunnustelevasti ja vaihtoehtoisia mielikuvia rakentaen. Pientä lasta auttaa ensimmäisessä siirtymävaiheessa oman vanhemman joustava suhtautuminen sekä halu jakaa yhteistä, ehkä stressaavaakin kokemusta lapsensa kanssa, huomioiden kuitenkin lapsen ikätaso, Mellenius kertoo.
Siirtymävaihe vaatii huomiota
Molemmat tutkimukset päätyivät lopputulemaan, että varhaiskasvatuksen aloitusaika on ajanjakso, johon tulisi panostaa ja kiinnittää paljon huomiota etenkin kaikkein pienimpien lasten kohdalla.
– Lapset ovat erilaisia ja osa lapsista tarvitsee enemmän aikaa totutteluun yhdessä vanhemman kanssa. Toiset taas valahtavat uusiin tilanteisiin helpommin, eivätkä koe uusia tilanteita kuormittavina. Tähän saattavat vaikuttaa biologiset temperamenttierot sekä myös lapsen aiemmat kokemukset, Tervahartiala kertoo.
Tutkijoiden mukaan onkin tärkeää olla herkkä lapsen reaktioille ja varata riittävästi aikaa tutustumiseen. Vanhempien ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten yhteistyön on myös havaittu hyödyntävän lasta erityisesti siirtymätilanteissa. On tärkeää, että vanhemmat ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset keskustelevat ja päiväkodissa opitaan tuntemaan lapsi mahdollisimman hyvin.
Artikkelit
Katja Tervahartiala & al julkaisu European Early Childhood Education Research Journal -lehdessä Childcare context and socio-emotional development in toddlers – a quantitative report from the FinnBrain Birth Cohort Study, Finland
Nina Melleniuksen & al tutkimusartikkeli Journal of Infant, Child, and Adolescent Psychotherapy -lehdessä I Try to Think Behind My Child’s Cry”: Preparation for Separation Experiences in the Light of Parental Mentalization.
