Asiasana: lääkekehityksen kemia

Tämä sivu kokoaa asiasanaan liittyviä sisältöjä.

Älykkäitä materiaaleja tutkivalle Jovana Milićille 2 miljoonan euron EU-rahoitus

12.08.2024

Turun yliopiston kemian laitokselle apulaisprofessoriksi siirtyvä Jovana V. Milić on saanut arvostetun tutkimusrahoituksen Euroopan tutkimusneuvosto ERC:ltä. Milić sai rahoituksen hankkeelle, jonka tavoitteena on kehittää uuden sukupolven älykkäitä ja ympäristöystävällisiä materiaaleja aurinkoenergian tehokkaampaan hyödyntämiseen ja aivojen toimintaa mallintaviin muistielementteihin.

Pallonukleiinihappojen ja vasta-aineiden yhdistelmärakenteet voivat tarjota täsmällisempää lääkehoitoa (Väitös: FM Antti Äärelä, 22.9.2023, kemia)

FM Antti Äärelä kehitti väitöskirjatutkimuksessaan menetelmän, jolla pystytään valmistamaan pallonukleiinihappojen ja vasta-aineiden yhdistelmärakenteita. Nämä rakenteet voivat toimia tehokkaana täsmälääkkeenä ja tutkimuksessa kehitetyllä menetelmällä voitaisiin rajata lääkkeen vaikutus täsmällisemmin haluttuun kudokseen.

Uudet menetelmät havainnollistavat kasvien kemiallista monimuotoisuutta kemian opetuksessa (Väitös: Marianna Manninen, 28.10.2022, kemia)

Kasvit ovat kemiallisesti valtavan monimuotoisia, sillä ne tuottavat lukuisia yhdisteitä, jotka edistävät niiden kasvua, puolustautumista ja lisääntymistä. Tämän monimuotoisuuden tutkimiseen tarvitaan moderneja tutkimuslaitteita ja -menetelmiä. Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjatutkimuksessa FM Marianna Manninen kehitti eri koulutusasteiden kemian opetukseen soveltuvia menetelmiä, joilla voidaan havainnollistaa kasvien kemiallista monimuotoisuutta nykyaikaisten tutkimuslaitteiden avulla.
 

Väittelijä kehitti lääkekehitykseen uusia menetelmiä metallivälitteisen emäspariutumisen tutkimiseen (Väitös: FM Asmo Aro-Heinilä, 4.3.2022, kemia)

Väitöskirjatutkimuksessaan FM Asmo Aro-Heinilä kehitti menetelmiä metalloitujen oligonukleotidien, eli metalloitujen RNA- tai DNA-pätkien tarkempaan tutkimiseen. Tutkimus tuotti uutta tietoa metalloitujen oligonukleotidien ominaisuuksista, mikä voi mahdollistaa niiden käytön tulevaisuudessa lääkkeinä tai diagnostiikassa. 
 

Antibioottipulaan ekologinen ratkaisu puolisynteettisistä C-nukleosideista (Väitös: FM Petja Rosenqvist, 18.12.2021, kemia)

Väitöskirjatutkimuksessaan FM Petja Rosenqvist valmisti nukleotideja luonnollisista C-nukleosideista puolisynteettisellä eli biologisia prosesseja hyödyntävällä synteesimenetelmällä. Valmistettujen nukleotidien ja RNA-polymeraasien välisiä vuorovaikutuksia tutkimalla väittelijä kartoitti kyseisten yhdisteiden lääkinnällistä käyttökelpoisuutta ja havaitsi, että etenkin erään C-nukleosidityypin jatkokehitys voisi luoda uuden antibioottityypin. 
 

Väittelijä kehitti kaksi tutkimusmenetelmää uusien lääkeainemolekyylien tunnistamiseen ja paranteluun (Väitös: FM Emmiliisa Vuorinen, 3.12.2021, kemia)

Useiden lääkkeiden toiminta perustuu lääkeainemolekyyleihin, jotka vaikuttavat tiettyihin proteiineihin ihmisen elimistössä. Emmiliisa Vuorinen kehitti väitöstutkimuksessaan kaksi loistevalon sammutukseen pohjautuvaa tutkimusmenetelmää, joita voidaan hyödyntää lääkekehityksessä potentiaalisten lääkeainemolekyylien tunnistamisessa ja parantelussa.

Palladointi avaa uusia mahdollisuuksia oligonukleotidilääkkeiden kehityksessä (Väitös: MSc Madhuri Hande, 19.11.2021, kemia)

FM Madhuri Hande on väitöstutkimuksessaan valmistanut DNA- ja RNA-oligonukleotideja, eli lyhyitä kyseisten nukleiinihappojen pätkiä, joissa joko ketjun päähän tai keskelle on liitetty palladasyklinen rakenne. Vastaavia rakenteita on aikaisemmin tutkittu vaihtoehtona syöpälääkkeenä käytetylle sisplatiinille, mutta niiden liittäminen osaksi oligonukleotidiketjua on onnistunut ensimmäisen kerran vasta joitakin vuosia sitten Turun yliopistossa.

Ratkaisu nukleiinihappojen synteesin muinaiseen ongelmaan mahdollistaa entistä tehokkaampien kohdennettujen viruslääkkeiden kehittämisen

17.03.2021

Turun yliopiston ja yhdysvaltalaisen Penn State -yliopiston tutkijaryhmien yhteistutkimuksessa on selvinnyt, miten elävät organismit erottavat RNA:n rakennusosat DNA:n rakennusosista. Löydös mahdollistaa uusien viruslääkkeiden suunnittelun. Tutkimusartikkeli julkaistiin korkeimman julkaisuluokan Nature Communications -lehdessä.