Kinky on epänormatiivinen ja usein väärinymmärretty ilmiö, joka on kuitenkin kokijoilleen merkittävä ja positiviinen osa elämää ja arkea. FM Johanna Pohtinen selvitti etnologian alan väitöstutkimuksessaan, miten kinky ilmenee ihmisten arjessa ja miksi kinky-yhteisöt ovat tärkeitä niihin kuuluville.
FM Karoliina Sjö sukelsi kulttuurihistorian alan väitöstutkimuksessaan sata vuotta sitten kirjoitettujen päiväkirjojen maailmaan. Hän selvitti, millainen elämä päiväkirjojen sivuille on muodostunut ja millaista tietoa päiväkirjat voivat tuottaa. Tutkimuksessa käytetyt päiväkirjat sisältävät yli kymmenentuhatta sivua, ja ne tarjoavat tutkijalle ainutlaatuisen aineiston. Tiedettä ja taidetta yhdistävä tutkimus lähestyy päiväkirjoja sekä kirjallisena lajityyppinä että historiallisina dokumentteina.
Taiteilijoiden 1950-luvulla suunnittelemat tapettimallit ovat olleet tutkimaton osa suomalaista muotoilua. FM Minna Tuulas-Inkinen selvitti taidehistorian alan väitöstutkimuksessaan, millainen ilmiö taiteilijatapetit olivat. Tutkimuksessa piirtyy esiin kuva tapetista jälleenrakennuskauden kotien ja julkisten tilojen keskeisenä, kauneutta ja kodikkuutta tuoneena sisustustuotteena. Tutkimus nostaa taiteilijatapetit esiin kansainvälisenä ilmiönä, johon Suomi osallistui osana pohjoismaista designkenttää.
MM Vanja Ljubibratić tutki väitöstutkimuksessaan tanskalaisen kirjailijan ja runoilijan Hans Christian Andersenin roolia saksalaisen säveltäjän Richard Wagnerin kulttuurisessa vastaanotossa Tanskassa vuosina 1857–1875. Tutkimus osoittaa, että Andersenin keskeinen rooli liittyi Tanskan silloisiin sosiaalisiin ja kulttuurisiin muutoksiin.
2010-luvun aikana Suomessakin yleistynyt kehopositiivisuusliike korostaa jokaisen kehon arvoa mahdollisesta ihanteista poikkeavasta koosta tai muusta ulkomuotoon liittyvästä tekijästä riippumatta. FM Kaisu Hynnä-Granberg perehtyi mediatutkimuksen alan väitöskirjassaan suomalaiseen kehopositiiviseen mediaan. Tutkimus osoitti, että kehopositiivinen media avaa mahdollisuuksia päästä kosketuksiin kehon ja sen tunteiden kanssa. Tämä on erityisen tärkeää kehoihanteita suurikokoisemmille henkilöille, joiden kehoja vallitseva kulttuuri kohtelee ratkaisua vaativana ongelmana.
Kansalliseepoksemme Kalevala on innoittanut taiteilijoita ilmestymisestään saakka, ja se on edelleen ehtymätön inspiraation lähde myös kaunokirjailijoille. FL Merja Leppälahti selvitti folkloristiikan alan väitöstutkimuksessaan, miten kalevalaista aineistoa on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana käytetty kaunokirjallisuudessa ja muissa teksteissä.
Konflikteja käydään paitsi fyysisesti, myös symbolisesti. FM Tiago Queimada e Silva perehtyi yleisen historian alan väitöstutkimuksessaan portugalilaisen aateliston kirjoittamiin historiallisiin teoksiin. Tutkimus osoitti, että 1300-luvun lopun ja 1400-luvun Portugalissa yläluokka perusteli etuoikeutettua yhteiskunnallista asemaansa muistoilla muslimeja vastaan käydyistä sodista.
1990-luvun lama-aika sai Suomessa aikaan keskustelua, jossa työttömiä pidettiin syypäinä omaan työttömyyteensä. Vastaiskun tälle tarjosivat suomalaisen lama-ajan komediaviihteen joutilaat miehet, Pekot ja Uunot, jotka olivat oman elämänsä aktiivisia ja pidettyjä toimijoita. FM Noora Kallioniemi perehtyi kulttuurihistorian alan väitöstutkimuksessaan näihin joutilaisiin miehiin. Tutkimus osoittaa, että viihteellä on merkitystä yhteiskunnallisissa kriiseissä ja se antaa katsojille välineitä käsitellä ajankohtaisia ilmiöitä.
Merimiehen minuus on kokovartaloperformanssi. FM Ulla Kallberg selvitti etnologian alan väitöstutkimuksessaan, millaisia käsityksiä merimiehillä oli merimiehenä olemisesta ja siitä, miten he kokivat oman minuutensa ja ymmärsivät paikkansa ja asemansa rahtia kuljettaneiden höyrylaivojen työyhteisöissä vuosina 1910–1955. Tutkimuksessa minuus paljastui dynaamiseksi käsitteeksi. Se eletään ja koetaan ja nuo kokemukset ovat usein raskaita ja raastavia.
Yhdysvaltalaisilla valaanpyyntialuksilla eli 1800-luvulla tavallisia naisia erikoislaatuisissa olosuhteissa. Emilia Syväsalmi selvitti yleisen historian alan väitöstutkimuksessaan, millaisena valaanpyyntialusten kapteenien vaimot vuosina 1840–1870 kokivat elämänsä laivayhteisössä. Päiväkirjateksteissään naiset kirjoittivat itsensä osaksi laivayhteisöä kuvailemalla valaanpyyntiä ja yhteistä tekemistä. Naisten merelle lähtö haastoi totuttua asetelmaa, jossa mies teki työtä merellä ja nainen odotti kotona maissa.