FM Karoliina Sjö sukelsi kulttuurihistorian alan väitöstutkimuksessaan sata vuotta sitten kirjoitettujen päiväkirjojen maailmaan. Hän selvitti, millainen elämä päiväkirjojen sivuille on muodostunut ja millaista tietoa päiväkirjat voivat tuottaa. Tutkimuksessa käytetyt päiväkirjat sisältävät yli kymmenentuhatta sivua, ja ne tarjoavat tutkijalle ainutlaatuisen aineiston. Tiedettä ja taidetta yhdistävä tutkimus lähestyy päiväkirjoja sekä kirjallisena lajityyppinä että historiallisina dokumentteina.
FM Karoliina Sjö perehtyi väitöstutkimuksessaan aikaisemmin tuntemattoman kirjoittajan, Kirsti Teräsvuoren (1899–1988), päiväkirjoihin ja omaelämäkerralliseen kirjoittamiseen vuosina 1916–1923. Sjö selvitti, miten Teräsvuori muodosti päiväkirjakertomusta itsestään, elämästään ja kokemuksistaan tyttönä ja nuorena naisena 1900-luvun alun Suomessa.
– Kirsti kuului maineikkaaseen Ståhlbergien sivistyneistösukuun, mutta on jäänyt aiemmin sivuun sukua koskevista kirjoituksista. Hän oli lahjakas koulussa, mutta lopetti koulun sairastumisen vuoksi vuonna 1916. Tämän jälkeen elämässä tapahtui suuri muutos, kun Kirsti alkoi kirjoittaa päiväkirjaa, kertoo Sjö.
Kirjoittaminen muodostui pian lähes jokapäiväiseksi, eikä elämää ollut enää ilman kirjoittamista. Teräsvuori myös puhtaaksikirjoitti käsin ensimmäiset päiväkirjansa ja kommentoi kirjoituksiaan puhtaaksikirjoittamisen yhteydessä eri vuosikymmeniltä. Tämä tuo mielenkiintoisia aikatasoja elämästä kertomiseen ja kirjoittamiseen.
Päiväkirjoissa kohtaavat yksityinen elämä ja maailma
Tutkijan johdatti päiväkirjojen pariin alun perin kiinnostus päiväkirjalajiin ja sen historiaan. Toisaalta Sjölle oli tärkeää tarkastella aikaisemmin tutkimattomia päiväkirjoja ja ”tuntemattoman” ihmisen tuottamaa aineistoa.
– Päiväkirjoissa kohtaavat yksityinen ja yleinen maailma, mikä on tutkijalle kiehtovaa. Ne voivat tuottaa tietoa eletystä elämästä, arjesta, tunteista ja ajatuksista sekä laajemmista yhteiskunnallisista olosuhteista – säätietoja unohtamatta. Lisäksi päiväkirjat voivat olla hiottuja ja kunnianhimoisia kirjallisia teoksia, kuten Kirstin päiväkirjat osoittavat, toteaa Sjö.
Teräsvuori oli ahkera kirjoittaja, joka kirjoitti elämänsä aikana kymmeniätuhansia sivuja päiväkirjatekstiä. Päiväkirjoja ei ole julkaistu tai tutkittu aikaisemmin, vaikka kirjoittajalla oli selkeästi halu julkisempaan toimintaan kirjallisuuden kentillä. Kirjoitukset itsestä ja elämästä jäivät kuitenkin yksityiseksi esimerkiksi ajan yhteiskunnallisista, sukupuoleen liittyvistä tekijöistä johtuen.
– Tytöillä ja naisilla mahdollisuudet toimia kirjoittamisen ammattilaisina olivat rajatummat kuin miehillä. Myös terveyteen, toimintakykyyn ja itsetuntoon liittyvät tekijät olivat Kirstin julkisemman kirjoittamisen tiellä. Hän ei kokenut, että pystyisi elättämään itseään kirjoittamalla, vaikka lopulta elämä koostuikin pitkälti päiväkirjakirjoittamisesta, pohtii Sjö.
Teräsvuoren elämä muodostui lopulta hyvin yksinäiseksi, niukaksi ja sairauden varjostamaksi. Näissä olosuhteissa päiväkirjakirjoittamisesta muodostui yksi elämän tärkeimmistä asioista.
Päiväkirja-aineiston äärellä tieteen ja taiteen keinoin
Sjö lähestyi tutkimuksessaan päiväkirjoja yhtäältä niiden kirjallisuudellisuuden näkökulmasta, kertomuksena, toisaalta kulttuurihistoriallisina dokumentteina eletystä elämästä. Siten päiväkirjoissa korostuvat sekä niiden historiallisuus että niiden kirjallinen lajityyppi.
– Kirsti oli ennen kaikkea päiväkirjakirjoittaja, joka tallensi elämäänsä ja ympäröivää arkea päiväkirjojen sivuille. Toisaalta hänelle oli tärkeää luoda kirjallista taidetta ja eteenpäin kehittyvää kertomusta. Kertomusmuoto ja kysymykset elämän ja kertomisen yhteyksistä olivat hänen kirjoittamiselleen oleellisia, Sjö sanoo.
Tutkimus yhdistää myös tiedettä ja taidetta, ja yhtenä tutkimuksen tulkinnallisena kehyksenä toimii päiväkirja-aineistosta muodostettu sanataide. Sjö on tuottanut tutkimistaan päiväkirjoista tekstimuotoisia runoja sekä tekstiä ja musiikkia yhdisteleviä spoken word -teoksia.
– Sanataiteen avulla pystyin tarkastelemaan aineistoa yhä laajemmin ja syvemmin sekä tuomaan esiin Kirstin hienoa kieltä eri keinoin. Taide oli siis yksi tiedon tuottamisen tapa, ja toisaalta tieteen ja taiteen vuoropuhelu toi yhä selkeämmin esiin Teräsvuoren kirjailijuutta ja päiväkirjojen kirjallista luonnetta, kuvailee Sjö.
Kaikkiaan Sjö lähestyi päiväkirjoja laajassa elämänkerronnan kehyksessä.
– Kirsti kirjoitti tallentaakseen, muistaakseen, reflektoidakseen ja kommunikoidakseen. Lisäksi hänellä oli halu muodostaa eteenpäin kehittyvää kertomusta, tehdä kirjallista taidetta ja jäädä osaksi päiväkirjakaanonia, toteaa Sjö.
Teräsvuoren päiväkirjat on arkistoitu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon, kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelmiin. Teräsvuori vei itse ensimmäiset päiväkirjansa arkistolle vuonna 1974. Hän halusi jättää kirjoittamansa päiväkirjat tutkittaviksi ja luettaviksi sekä tulla nähdyksi kirjoittajana, taiteilijanakin.
***
FM Karoliina Sjö esittää väitöskirjansa Kirjoitettu minä. Kirsti Teräsvuoren nuoruusajan päiväkirjakertomus 1916–1923 julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 18.2.2023 klo 12 (Turun yliopisto, Arcanum, Arc 1, Arcanuminkuja 4, Turku).
Vastaväittäjinä toimivat dosentti Tuija Saresma ja dosentti Kaisa Vehkalahti (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Maarit Leskelä-Kärki (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kulttuurihistoria.
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9158-7
Väittelijän kuva (kuva: Hanna Oksanen)
