Taiteilijoiden 1950-luvulla suunnittelemat tapettimallit ovat olleet tutkimaton osa suomalaista muotoilua. FM Minna Tuulas-Inkinen selvitti taidehistorian alan väitöstutkimuksessaan, millainen ilmiö taiteilijatapetit olivat. Tutkimuksessa piirtyy esiin kuva tapetista jälleenrakennuskauden kotien ja julkisten tilojen keskeisenä, kauneutta ja kodikkuutta tuoneena sisustustuotteena. Tutkimus nostaa taiteilijatapetit esiin kansainvälisenä ilmiönä, johon Suomi osallistui osana pohjoismaista designkenttää.
Suomen tunnetuimpiin kuuluvat taiteilijat, muotoilijat ja arkkitehdit – esimerkiksi Elissa Aalto, Rut Bryk, Li Englund, Kaj Franck, Lisa Johansson-Pape, Birger Kaipiainen, Kimmo Kaivanto, Ilmari Tapiovaara ja Tapio Wirkkala – suunnittelivat 1950-luvulla tapettitehtaille malleja, joita kutsuttiin jo omana aikanaan taiteilijatapeteiksi. Minna Tuulas-Inkinen perehtyi näihin tapetteihin väitöstutkimuksessaan ”Tyylin luojat, tunnelman tuojat”. Taiteilijatapetit Suomessa 1950-luvulla. Tutkijan mukaan tapettien synty oli kuitenkin yksittäisten taiteilijoiden työtä laajempi ilmiö.
– Mallien luomiseen osallistui runsaasti eri alojen suunnittelijoita, jotka tulivat tapettisuunnittelun pariin useimmiten tehtaiden järjestämien mallipiirustuskilpailujen kautta. 1950-luku merkitsikin suomalaiselle tapettialalle uudenlaista näkyvyyttä ja nousukautta, Tuulas-Inkinen kertoo.
Tuulas-Inkinen kartoitti ilmiötä perehtymällä suunnittelijoihin ja heidän rooliinsa tuotannossa, kansalaisille suunnattuun tapettivalistukseen, taiteilijatapettien markkinointiin ja niiden asiakaskuntaan. Tarkasteltavana oli tapettinäytteitä ja -luonnoksia, kokoelmakirjoja, tapettien painoteloja, asiakirjoja, valokuvia ja filmejä. Myös 1950-luvulla julkaistut tapetti- ja kodinsisustusoppaat olivat tärkeää lähdeaineistoa. Aiheen tutkiminen vaati erilaisten aineistojen yhdistelyä, sillä useimmista 1950-luvun tapettimalleista on säilynyt vain vähän tietoa ja niitä on säilynyt vain äärimmäisen harvoin alkuperäisissä ympäristöissään.
Aineistojen pohjalta piirtyy esiin kuva tapetista jälleenrakennuskauden kotien ja julkisten tilojen keskeisenä, kauneutta ja kodikkuutta tuoneena sisustustuotteena.
Lia Tikkanen: Monte Sant Angelo. Taidetapetti. Kuva: Ulla Paakkunainen / Designmuseo, Helsinki.
– Tapetti oli jälleenrakennuskauden käyttökelpoinen tuote, jota hyödynnettiin uusien kotien sisustamisessa ja jolla uudistettiin vanhoja koteja. 1960-luvulle saakka myös julkisten tilojen seinät yleisesti tapetoitiin. Tapetti oli helposti uusittava, sarjatuotantoon sopiva ja edullinen tuote, joka sopi hyvin myös ahtaan asunnon sisustamiseen, Tuulas-Inkinen valottaa.
Tehtailla koottiin erilaisia mallistoja eri asiakasryhmille: esimerkiksi rakennusalalla oli käytössä oma mallistokirja, johon valittiin näytteet eniten kysytyistä tapeteista, ja tarjolla oli sisustusammattilaisten kokoamia niin sanottuja arkkitehtimallikirjoja. Useat tapettitehtaat kokosivat erilliset mallikirjat myös taiteilijoiden suunnittelemista tapeteista.
Taiteilijatapetit heijastelivat aikaansa ja kansainvälisiä suuntauksia
Tutkimuksen päähuomio on taiteilijatapettien visuaalisuudessa: niiden omaa aikaansa heijastelleissa aiheissa ja kuvioissa, niiden moderniudessa ja yhteydessä ajan kuvataiteeseen. Suomalaisen muotoilun ”kultakausi” 1950-luvulla muodostaa ilmiölle kehyksen. Tapetit heijastivat visuaalisuudessaan omaa aikaansa monella tavoin.
– Tapettien aiheet reagoivat nopeasti ajan ilmiöihin, ne koskettelivat laajasti esimerkiksi teknologisia innovaatioita, populaarikulttuuria, tieteen edistysaskelia, matkailua ja muotia. 1950-luvulla tapeteissa yleistyivät tietyt kuviotyypit ja perinteiseen tapaan niissä erottuivat myös oman aikansa taiteen ja sisustamisen tyylipiirteet, kuvailee Tuulas-Inkinen.
Brita Sandman: Magnolia. Tampereen tapettitehdas, 1954. Lähde: ARK 9/1954, 9.
Tapeteissa saattoi nähdä yhtäläisyyksiä myös kansainvälisiin taidevirtauksiin, ja 1950-luvulla merkittävää olikin modernin ilmaisun tulo tapetteihin. Väritykset olivat ajalle tyypillisesti pehmeän pastellisävyisiä tai vivahteikkaan harmaita. 1950-luvulla Suomessa seurattiin erityisesti tanskalaista ja ruotsalaista tapettimuotoilua, ja samantyyppisiä aiheita ja kuvioita ja myös modernin taiteen piirteitä esiintyi tapeteissa eri puolilla yhtä aikaa.
– Sama kehitys kilpailuineen, arvostettuine suunnittelijanimineen, taiteilijatapettikokoelmineen ja vientimallistoineen tapahtui monella suunnalla samanaikaisesti, mikä kertoo ilmiön kansainvälisyydestä, Tuulas-Inkinen toteaa.
Retrotapettien uusi nousu
Tapettien suosio sisustustuotteena on kasvanut jälleen 2000-luvun alussa, jolloin myös vanhat 1950-luvun mallit ovat saaneet uutta näkyvyyttä. Tähän on vaikuttanut sisustamisessa voimistunut kiinnostus retrotyyleihin.
– 1950-luvun muotoilun selkeä, hillitty tyyli ja lämmin kodikkuus puhuttelevat yhä monia sisustajia ja suunnittelijoita. Myös 1950-luvulla muotiin tullut tehosteseinä eli yhden seinän korostaminen voimakaskuvioisella tai -värisellä tapetilla on jäänyt elämään, ja sitä näkee yhä sisustuksen tehokeinona ja sommittelullisena painopisteen antajana, kertoo Tuulas-Inkinen.
Tutkimus tuo lisätietoa tapetteja suunnitelleiden henkilöiden tuotannosta, lähes unohdetusta taideteollisesta suunnittelualasta ja suomalaisten tapettitehtaiden historiasta.
***
FM Minna Tuulas-Inkinen esittää väitöskirjansa "Tyylin luojat, tunnelman tuojat". Taiteilijatapetit Suomessa 1950-luvulla julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 10.2.2023 klo 12 (Turun yliopisto, päärakennus, Tauno Nurmela -sali, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Susanna Aaltonen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Tutta Palin (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on taidehistoria.
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-6655-31-4
Kuvat medialle
Kuva 1. Meiri Tuurna: Lulu. Tapetti Oy, 1956. Lähde: ARK 10/1956, 9.
Kuva 2. Ann-Mari Holmberg: Betula. Tampereen tapettitehdas, 1954. Lähde: ARK 4/1955, 27.
Kuva 3. Brita Sandman: Magnolia. Tampereen tapettitehdas, 1954. Lähde: ARK 9/1954, 9.
Kuva 4. Klaus Hempel: Idea. Tampereen tapettitehdas, 1956. Lähde: ARK 8/1958, 9.
Kuva 5. Brita Sandman: Kongo. Tampereen tapettitehdas, 1959. Lähde: ARK 3/1960, 21.
Kuva 6. Ulla Lampenius: Erica. Taidetapetti. Designmuseon tapettikokoelma. Kuva: Mari Kallionpää / Designmuseo, Helsinki.
Kuva 7. Lia Tikkanen: Monte Sant Angelo. Taidetapetti. Kuva: Ulla Paakkunainen / Designmuseo, Helsinki.
Lisätietoja
Turun yliopiston viestintä
viestinta@utu.fi
