Kinky on epänormatiivinen ja usein väärinymmärretty ilmiö, joka on kuitenkin kokijoilleen merkittävä ja positiviinen osa elämää ja arkea. FM Johanna Pohtinen selvitti etnologian alan väitöstutkimuksessaan, miten kinky ilmenee ihmisten arjessa ja miksi kinky-yhteisöt ovat tärkeitä niihin kuuluville.
Kinky tarkoittaa epätavallisena pidettyä, usein seksuaalista identiteettiä tai toimintaa, joka perustuu aina suostumukseen ja kommunikaatioon. Tämä epänormatiivinen ja usein väärinymmärretty ilmiö on parhaimmillaan merkittävä ja positiivinen osa kokijansa identiteettiä ja arkielämää. FM Johanna Pohtinen perehtyi etnologian alan väitöstutkimuksessaan kinkyn ilmenemiseen arjessa sekä siihen, kuinka tunteet ja keholliset tunnekokemukset, eli affektit, liittyvät kinkyyn. Lisäksi Pohtinen selvitti, millä tavoin yhteisö ja yhteenkuuluvuuden tunne ovat tärkeitä kinkyille.
Tutkijan pääaineistona oli kinkyiksi itsensä määrittelleiltä ihmisiltä kerätyt 28 teemakirjoitusta, jotka käsittelivät kinkyjen suhdetta yhteisöönsä ja omaan kinkyyteensä. Lisäksi aineisto sisälsi kuvia kinkyistä esineistä ja kodeista, osallistuvaa havainnointia kinkybileissä sekä bileitä käsitteleviä haastatteluita. Monipuolinen aineisto loi tutkitusta ilmiöstä monitahoisen kuvan.
Kinky-yhteisössä erilaisuudestaan voi olla ylpeä
Kinky seksuaalisuus, kuten vaikkapa sadomasokismi ja fetisismi, on näkynyt viime vuosina populaarikulttuurissa ja jopa tietokirjallisuudessa. Erilaiset kinkyn muodot poistettiin suomalaisesta ICD-10-tautiluokituksesta vasta vuonna 2011. Silti arjessa kinky on yhä usein ”kaapissa” ja siihen liittyy stigma, jota pidetään yllä esimerkiksi yhdistämällä sadomasokismi väkivaltaan tai pitämällä fetisismiä vitsinä.
Pohtisen mukaan omaa kinkyyttä saatetaankin joskus hävetä tai piilotella, mikä voi aiheuttaa yksinäisyyden kokemuksia ja ahdistusta.
– Kasvotusten tai internetissä toteutuvat kinky-yhteisöt ovatkin kokijoilleen tärkeitä, koska ne saattavat olla ainoita paikkoja, joissa voi olla avoimesti kinky. Yhteisön löytäminen auttaa hyväksymään oman kinkyyden, mikä rikastaa arjen kokemusta ja parantaa elämänlaatua, kertoo Pohtinen.
Pohtisen mukaan yhteisöllisyyttä rakennetaan solidaarisuudella, esimerkiksi jakamalla tietoa ja osallistumalla vapaaehtoistoimintaan. Jaetut affektit ovat yhteydessä yhteenkuuluvuuden tunteen luomiseen ja kinkyn identiteetin muodostumiseen.
– Jaettu kokemus stigmatisoiduista mieltymyksistä tai identiteetistä luo yhteisön jäsenten välille me-henkeä. Ihminen on saattanut kokea olevansa yksin ja ahdistunut, mutta löytäessään kinky-yhteisöön oppiikin, että omasta erilaisuudestaan voi olla ylpeä ja että se on rikkaus. Yhteisön löytyminen on usein valtavan helpottava kokemus ja saattaa tuntua siltä, kuin olisi vihdoin tullut kotiin, kertoo Pohtinen.
Kinky on arjesta irtautumista ja osa arkea
Kinkyn tekemistä kutsutaan sessioimiseksi ja sessio voi tarjota irtautumisia arjesta, jopa pakoa siitä. Sessiossa voimassa ovat eri säännöt kuin muussa elämässä.
– Kinkyyn kuuluu tabuaiheilla leikittely, ja kinkyn parissa voikin toteutua turvallisesti se, mitä muussa arjessa halutaan välttää, kertoo Pohtinen.
Kinkyistä asioista voidaan myös fantasioida ja unelmoida. Näin kinkyys tulee osaksi arkea juuri irtautumisen kokemuksen kautta. Moni Pohtisen tutkimukseen osallistuneista totesi kinkyn olevan kuitenkin arjen ja minuuden pysyvä osa samalla tavalla kuin mikä tahansa identiteetti.
– Kinky on monelle luonnollinen osa elämää siinä missä vaikkapa työ, koti tai terveys. Monilla elämä tuntuu jäävän jotenkin vajavaiseksi, jos omaa kinkyyttä ei pääse toteuttamaan, Pohtinen toteaa.
Arjessa kinky voi näkyä vaikkapa yhdistystoimintaan osallistumisena ja siinä, että henkilön sosiaalinen piiri koostuu lähinnä muista kinkyistä. Kinky-yhdistykset toimivat hyvin samalla tavalla kuin mitkä tahansa muutkin harrastusyhdistykset hallituksen kokouksineen ja tapahtumanjärjestämisineen. Varsinaisten kinkybileiden lisäksi kinkyt saattavat vaikkapa mökkeillä tai mennä teatteriin porukalla.
Se mitä yhteiskunnassa kulloinkin pidetään hyväksyttynä tai poikkeavana vaihtelee ajasta ja paikasta riippuen. Kinkyn käsitekään ei ole pysyvä ja mikä on kinkyä yhdelle, ei välttämättä ole sitä toiselle. Etnologiassa on aiemmin tarkasteltu vaikkapa yöstelytapoja tai esiaviollisia suhteita ja suhtautumista niihin suomalaisessa talonpoikaiskulttuurissa. Nykykulttuurissa esiaviollisia suhteita ei laajasti enää pidetä poikkeavina tai tuomittavina, mutta esimerkiksi monet kinkyn muodot ovat yhä normeista poikkeavia.
– Kinkyt itse toivovat kinkyyn liittyvän stigman hälventämistä ja kinkyyden laajempaa hyväksymistä. Tämä tarkoittaa sitä, että ymmärrettäisiin, että myös tavanomaisuudesta poikkeava seksuaalisuus tai tavat järjestellä ihmissuhteensa voivat olla ihmiselle positiivinen ja elämää rikastuttava kokemus, sanoo Pohtinen.
***
FM Johanna Pohtinen esittää väitöskirjansa The Kink Community in Finland: Affect, Belonging, and Everyday Life julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 25.2.2023 klo 12 (Arcanum, Auditorio Aava, Arcanuminkuja 4, Turku).
Yleisön on mahdollista seurata väitöstä etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/7e0a53e3-9657-40f0-a392-4182648e4a60/public.
Vastaväittäjänä toimii professori Laura Stark (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Helena Ruotsala (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on etnologia.
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9160-0
