Filosofian maisteri Pekka Tolonen kokosi Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan yhteen keskiaikaisen, harhaopiksi tuomitun valdesilaisuuden alkuvaiheista muistiin merkityt hajanaiset kertomukset. Tutkimus osoitti, kuinka Ranskassa syntynyt maallikkohengellisyyttä korostanut liike häilyi aikalaisten kertomuksissa ja tulkinnoissa oikeaoppisuuden ja harhaoppisuuden rajamailla. Pyhimyskulttien syntymistä Tolonen tarkasteli analysoimalla erakkonainen Mathildasta säilyneitä kertomuksia. Tutkimus palautti tämän lähes kokonaan unohdetun historiallisen henkilön omalle paikalleen osaksi keskiaikaisen maallikkohengellisyyden muotoutumista.
Valdesilaisuus syntyi 1170-luvulla Lyonin kaupungissa Rhône- ja Saônejokien risteyskohdassa. Tolonen kokosi väitöskirjassaan yhteen liikkeestä ja sen henkilöistä tunnetut kertomukset.
Valdes: pyhimyksestä harhaoppiseksi
Maallikkoliikkeen Valdes-nimisen perustajan kääntymyksestä ja maallisesta omaisuudesta luopumisesta on säilynyt muutamia toisistaan riippumattomia lähteitä.
– Kokosin tutkimustani varten yhteen kaikki valdesilaisuuden perustajasta tunnetut kertomukset. Eri aikoina muistiin merkittyjen kertomusten vertailu osoitti selvästi, kuinka esimerkiksi Valdesin muistoa muokattiin aktiivisesti eri yhteyksissä ja eri tarkoitusperiä varten, Tolonen kertoo.
Liikkeen perustamisvaiheen kuvaukset olivat sidoksissa niihin historiallisiin konteksteihin, joissa kirjoittajat tulkintojaan tekivät.
– Aivan varhaisimmat lähteet tallensivat innostuneen tulkinnan liikkeestä ja hahmottivat liikkeen perustajan pyhimyksen kaltaisena poikkeuksellisena ihmisenä. Katolisen kirkon tuomittua liikkeen harhaoppiseksi muuttuivat kertomukset nopeaan tahtiin vastaamaan tätä tulkintaa, Tolonen sanoo.
Mathilda: orastavasta pyhimyskultista unohdukseen
Toinen Tolosen esiin nostama maallikkoliikkeen avainhenkilö, erakkonainen Mathilda, on jäänyt tutkimukselle aiemmin lähes tuntemattomaksi.
– Vähäiset tiedonrippeet Pohjois-Ranskassa Laonin lähistöllä Lappionin kylässä eläneestä Mathildasta ovat olleet hajallaan ja epätäydelliset. Sen vuoksi henkilön historiallisuuskin on kyseenalaistettu, Tolonen kertoo.
Mathildasta tunnettuja kertomuksia vertailemalla Tolonen pystyi muodostamaan eheämmän kuvan vapaaehtoista askeesia harjoittaneesta maallikkonaisesta.
– Varhaisimmista Mathildaa koskevista lähteistä on Valdesin tapauksen tavoin luettavissa, että hänen sosiaalisessa ympäristössään oli pyrkimystä nähdä hänessä ilmenevän pyhyyttä. Eri aikakausilta olevien tekstien vertailu osoitti kiinnostavasti, kuinka Mathildan orastava pyhimyskultti kuitenkin jostain syystä tyrehtyi alkuunsa. Muisto tästä historiallisesta henkilöstä vaipui unohdukseen, Tolonen luonnehtii.
Kertomukset Valdesista ja Mathildasta avaavat näkymiä sydänkeskiajan maallikkojen hengellisyyteen
Valdes ja Mathilda elivät aikana, jolloin katolisen kirkon pyhimykseksi julistamisen prosessi oli opillisesti muotoutumassa.
– Pyhimykseksi julistamisen vastinparina oli myös harhaoppiseksi julistaminen, joka myös koki 1200-luvun alussa muutoksia, Tolonen kertoo.
– Oikeustieteellisen kehityksen myötä kumpiakin tapauksia alettiin tutkimaan kuulemalla ja keräämällä todistajanlausuntoja. Tämän inkvisitorisen menetelmän avulla etsittiin todisteita, voitiinko joku henkilö julistaa pyhimykseksi ja toisaalta etsittiin todisteita harhaoppisuuden leviämisestä. Tutkimukseni avaa ikkunan tämän prosessin tarkasteluun, Tolonen jatkaa.
Tolosen tutkimus osoitti oikeaoppisuuden ja harhaoppisuuden välisen rajan häilyvyyden ja tulkinnanvaraisuuden.
– Valdesin kohdalla näkökulman muutos, että potentiaalinen pyhimys tuomitaankin harhaoppisena tarjoaa vivaihteikkaan näkymän keskiajan maailmaan ja siihen tapaan, jolla aikalaisten tekoja tulkittiin ja käsityksiä muovattiin. Vastaavasti lähes kokonaan historian sivuilta kadonneen Mathildan tapaus antaa myös mahdollisuuden kurkistaa pyhimykseksi julistamisen ruohonjuuritasolle, Tolonen summaa.
***
FM Pekka Tolonen esittää väitöskirjansa ”Pyhimyksiä vai harhaoppisia? Maallikkojen hengellisestä liikehdinnästä muistamisen ja unohtamisen rajalla sydänkeskiajan Ranskassa” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 5.12.2020 klo 12. Väitöstilaisuus järjestetään etäyhteyksin.
Vastaväittäjänä toimii dosentti Jussi Hanska (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Terhi Utriainen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on uskontotiede.
> Väitöstilaisuutta voi seurata etäyhteydellä.
> Väittelijän kuva (kuvaaja Ida Tolonen)
