Perintötekijät vaikuttavat suomalaislasten kohonneeseen riskiin sairastua tyypin 1 diabetekseen (Väitös: FM Mari-Liis Mikk, 11.12.2020, lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia)
Perintötekijät HLA-A*24, HLA-B*39:01 ja HLA-B*39:06 altistavat suomalaislapsia tyypin 1 diabetekselle. Kyseiset geenimuodot vaikuttivat erityisesti tyypin 1 diabetesta edeltävän esidiabeteksen loppuvaiheessa, jolloin ne nopeuttavat siirtymää kliiniseen diabetekseen. Mari-Liis Mikkin Turun yliopistossa tarkastettavan väitöstutkimuksen tulokset vahvistavat ajatusta siitä, että tyypin 1 diabetekseen johtava prosessi saattaa olla erilainen eri ihmisillä.
Tyypin 1 diabetes on yleinen lasten ja nuorten krooninen sairaus, jonka syntymekanismi on monimutkainen. Taudille ei ole vielä löydetty parantavaa tai ehkäisevää hoitoa. Mari-Liis Mikk tutki väitöskirjassaan perintötekijöitä, joiden avulla diabetesriskiä voisi ennustaa entistä tarkemmin, ja tulevaisuudessa mahdollisesti löytää keinoja taudin parantamiseksi tai ehkäisemiseksi.
Mikkin tutkimuksen kohteena olivat HLA-A*24- ja HLA-B*39-geenimuodot, joiden osoitettiin altistavan tyypin 1 diabetekselle. Alttiutta kuitenkin rajoittivat HLA-DR- ja HLA-DQ-geenit, joilla jo ennestään tiedetään olevan suurin perinnöllinen vaikutus diabetesriskiin. Tutkimuksessa Mikk huomasi, että HLA-A*24- ja HLA-B*39-geenimuodot saattoivat lisätä tiettyjen HLA-DR- ja HLA-DQ-yhdistelmien diabetesriskiä, mutta eivät kaikkien.
– Tämä tarkoittaa sitä, että perinnöllinen diabetesriski muodostuu usean eri geenin muunnosten yhdistelmästä, Mikk selittää.
Vaikutus ilmenee autoimmuniteetin loppuvaiheissa
Tyypin 1 diabetes on autoimmuunisairaus, jossa kehon oma immuunipuolustus hyökkää haiman insuliinia tuottavia beetasoluja vastaan. Kun beetasolujen insuliinintuotanto laskee alle kriittisen rajan, kehon sokeriaineenvaihdunta häiriintyy, ja tyypin 1 diabetes puhkeaa, minkä jälkeen potilaat joutuvat turvautumaan elinikäiseen insuliinihoitoon.
Autoimmuunireaktion aikana potilaalla sanotaan olevan oireeton esidiabetes, jolloin tyypillisesti verenkiertoon ilmestyy autovasta-aineita. Väitöskirjassaan Mikk havaitsi, että HLA-A*24- ja HLA-B*39:01-geenimuotojen diabetekselle altistava vaikutus keskittyi autoimmuunireaktion myöhempiin vaiheisiin.
– Lapsille, joilla oli HLA-A*24- ja HLA-B*39:01-geenimuodot, kehittyi nopeammin tyypin 1 diabetes silloin, kun heidän verinäytteistään löytyi kaksi tai useampi autovasta-aine. Tässäkin tapauksessa vaikutus oli rajoittunut tiettyihin HLA-DR- ja HLA-DQ-muunnoksiin, Mikk kertoo.
Samoilla lapsilla HLA-A*24-geenimuoto oli yhteydessä myös alentuneeseen beetasolujen insuliinineritykseen. HLA-A*24- ja HLA-B*39:01-geenimuodoilla ei kuitenkaan ollut vaikutusta autoimmuunireaktion alkuvaiheeseen, jota mitattiin autovasta-aineiden ilmentymisellä.
– HLA-A*24- ja HLA-B*39-geenimuodot on aikaisemminkin liitetty diabetesriskiin, mutta tämä oli ensimmäinen laajamittainen tutkimus suomalaisessa väestössä, Mikk tähdentää.
Tutkimus toteutettiin Suomen pediatrisen diabetesrekisterin ja Suomen tyypin 1 diabeteksen ennustamista ja ehkäisemistä tutkivan DIPP-tutkimuksen avulla.
***
FM Mari-Liis Mikk esittää väitöskirjansa ”HLA-A*24 and B*39 alleles in type 1 diabetes risk” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 11.12.2020 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina D, Alhopuro-auditorio, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Tilaisuutta voi seurata etäyhteydellä.
Vastaväittäjänä toimii professori Bart Van der Auwera (Vrije Universiteit Brussel, Belgia) ja kustoksena professori Jorma Ilonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia.
Koronavirustilanteen vuoksi väitöstilaisuuden yleisömäärä paikan päällä on korkeintaan 10 henkilöä.
Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus
