Kouluterveydenhoitajan rooli mielenterveystuen tarjoajana epäselvä – tulevaisuudessa syytä suuntautua mielenterveyttä edistävien ja mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevien elämäntapojen tukemiseen (Väitös: TtM, KM Tiina Putkuri, 5.12.2024, hoitotiede)

Kouluterveydenhoitaja kohtaa peruskouluikäiset vuosittain ja toisen asteen opiskelijat ensimmäisenä opiskeluvuonna terveystarkastuksissa, joiden yhteydessä on lakisääteisesti selvitettävä myös mielen hyvinvointia ja tarjottava sitä edistävää terveysneuvontaa.

THL:n aiemmin toteuttaman Opiskeluhuoltopalvelujen seuranta -kyselyn tulosten mukaan mielenterveyteen liittyvien syiden on arvioitu muodostavan merkittävän osan myös terveystarkastusten ulkopuolisista kouluterveydenhuollon kontakteista. Kouluterveydenhoitajan roolia mielenterveystuen tarjoajana on tutkittu Suomessa ja kansainvälisestikin aiemmin vain vähän.

Suomessa peruskouluissa toimivien kouluterveydenhoitajien työnkuvaan kuuluu mielenterveyden edistäminen (sisältäen mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyn) ja toisen asteen oppilaitoksissa ja korkeakouluissa toimivien terveydenhoitajien työnkuvaan tämän lisäksi myös lievien ja keskivaikeiden mielenterveysongelmien hoito.

– Vaikka Suomessa valmistuvilla terveydenhoitajilla on myös sairaanhoitajan tutkinto, painottuu terveydenhoitajatyössä ja terveydenhoitajien asiantuntemuksessa vahvasti terveyden edistäminen ja sairauksien ennaltaehkäisy, tulevia terveydenhoitajia työkseen kouluttava Turun yliopiston väitöskirjatutkija Tiina Putkuri muistuttaa.

Kouluterveydenhoitajien potentiaalin hyödyntäminen edellyttää selkeää tulevaisuuden visiota sekä tunnistettuihin muutostarpeisiin vastaamista

Putkurin väitöskirja koostui neljästä osatutkimuksesta, joiden aikana terveydenhoitajan roolia mielenterveystuen tarjoajana tarkasteltiin yhteiskunnan ja organisaation tasoilla (ensimmäinen vaihe) sekä yksilötasolla (toinen vaihe). Ensimmäisen vaiheen tulokset osoittivat, että kouluympäristössä tarjottavasta mielenterveystuesta ei ole Suomessa yhteistä tulevaisuudenvisiota ja terveydenhoitajan rooli tuen tarjoajana on epäselvä. Tutkimuksessa tunnistettiin useita kansallisen ja organisaatiotason muutostarpeita, aina lakimuutoksista ja resurssien lisäämisestä monialaisen yhteistyön sujuvoittamiseen ja toimintatapojen mallintamiseen.

Toisen vaiheen tulokset osoittivat, että kouluterveydenhoitajat ovat halukkaita toteuttamaan sekä mielenterveyden edistämistä että mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyä ja hoitamista. He tarvitsevat työssään osaamista kaikilla näillä alueilla. Osaaminen tällä hetkellä koettiin riittämättömäksi sekä terveydenhoitajien itsensä että kouluterveydenhuollon sidosryhmiä edustavien henkilöiden mielestä.

Yksilötason muutostarpeena tunnistettiin tarve vahvistaa kouluterveydenhoitajien osaamista kaikilla kolmella alueella.

– Sekä valmistuvien terveydenhoitajaopiskelijoiden että jo työelämässä olevien kouluterveydenhoitajien mielenterveysasioihin liittyvä minäpystyvyys, eli luottamus omiin kykyihin suoriutua mielenterveyden tukemiseen liittyvistä toiminnoista, oli matala. Siinä ei näytä olevan eroa loppuvaiheen terveydenhoitajaopiskelijoiden ja jo työkokemusta kartuttaneiden kouluterveydenhoitajien välillä. Sen sijaan korkeampaan minäpystyvyyteen oli yhteydessä aiempi mielenterveysaiheisen täydennyskoulutuksen suorittaminen ja mielenterveysympäristöistä saatu työkokemus, Putkuri selittää.

Tunnistettuun osaamistarpeeseen vastattiin kehittämällä väitöstutkimuksen aikana ’Mielenterveyden edistäminen kouluterveydenhuollossa’ -verkkokurssikokonaisuus, joka on julkaistu Kustannus Oy Duodecimin Oppiportissa. Verkkokurssi on ollut suosittu sekä varsinaisen kohderyhmän, eli terveydenhoitajien, mutta myös muiden sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten ja näiden alojen opiskelijoiden keskuudessa.

– Tutkimuksen tulokset osoittavat, että verkkokurssikokonaisuuden suorittaminen näyttäisi lisäävän osallistujien mielenterveyteen liittyvää minäpystyvyyttä merkittävästi, mutta lisätutkimusta minäpystyvyyden lisääntymisestä tarvitaan, Putkuri kertoo.

Työtä tulee suunnata terveyden edistämiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn

Mielenterveyden tukeminen käsitetään usein jo ilmenneiden oireiden ja ongelmien hoitamisena psykoterapeuttisia menetelmiä hyödyntäen. Sen sijaan mielenterveyden edistäminen ja ongelmien systemaattinen, näyttöön perustuva ennaltaehkäisy ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Terveystottumuksilla on lukuisissa aiemmissa tutkimuksissa todettu olevan vaikutusta mielenterveyden edistämiseen, mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn ja jopa mielenterveysongelmien hoitoon.

– Terveyden edistämisen ja sairauksien ehkäisyn sekä terveellisten elämäntapojen asiantuntijoina kouluterveydenhoitajien työtä tulee suunnata erityisesti näille alueille, toteaa Putkuri

Tutkimuksen tulokset tuovat esille kouluterveydenhoitajien vahvuudet mielenterveystuen tarjoamisessa: hyvät vuorovaikutustaidot, kokonaisvaltainen lähestymistapa hyvinvointiin, vanhempien ja koko perheen huomioiminen sekä halu oppia lisää ja tarjota tukea lapsille ja nuorille myös mielenterveyteen liittyen.

Terveydenhoitajien professioon soveltuukin rooli erityisesti mielenterveyden tukemiseen tähtäävän psykoedukaation (eli terapeuttisen neuvonnan) tarjoajana, vanhempien osallistuttajana oman lapsensa mielenterveyden tukemiseen sekä mielenterveyttä edistävien, ongelmia ehkäisevien ja oireita lievittävien terveystottumusten edistäjänä näyttöön perustuvia menetelmiä hyödyntäen.

Toiminnan kohdistaminen erityisesti mielenterveyden edistämiseen ja mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn on terveydenhoitajien asiantuntemuksen sekä kansallisten ja kansainvälisten mielenterveysstrategioiden mukaista.

– Riittävä uni, päivittäinen liikunta, liiallisen päihteiden käytön välttäminen ja monipuolinen ruokavalio on tutkitusti vaikuttava keino ennaltaehkäistä mielenterveysongelmia ja lievittää oireita. Elämäntapamuutoksia on perinteisesti pyritty saamaan aikaan tiedon jakamiseen pohjaavalla terveysneuvonnalla, mikä on osoittautunut melko tehottomaksi. Nykykäsityksen mukainen, käyttäytymistieteellistä ymmärrystä hyödyntävä lähestymistapa on vaikuttavampi. Suomalainen kouluterveysjärjestelmä säännöllisine tapaamisineen tarjoaa hyvät puitteet elämäntapamuutosten aikaansaamiselle, mutta terveydenhoitajien osaamista tulee päivittää tälläkin saralla, Putkuri huomauttaa.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää päätettäessä tulevaisuudessa kouluympäristössä tarjottavista mielenterveyspalveluista ja kouluterveydenhoitajille soveltuvasta roolista sekä määriteltäessä näiden edellyttämiä muutostarpeita. Lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhoitajakoulutuksen opetussuunnitelmia ja kouluterveydenhoitajien täydennyskoulutusta suunniteltaessa.

***

TtM, KM Tiina Putkuri esittää väitöskirjansa "School nurse as a provider of mental health support – Reflections on current practices and visions for the future" julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa torstaina 5.12.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Calonia, Cal 1, Caloniankuja 3, Turku).

Yleisön on mahdollista seurata tilaisuutta myös etäyhteyden kautta.

Vastaväittäjänä toimii professori Terhi Saaranen (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori Anna Axelin (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on hoitotiede.

Väittelijän yhteystiedot: tianpu@utu.fi

> Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa

> Väittelijän kuva