TtM Taru Garthwaiten väitöstutkimuksessa selvitettiin, voiko vähentämällä istumista parantaa aineenvaihdunnallista terveyttä aikuisilla, joilla on kohonnut tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien riski. Tulokset osoittivat runsaan istumisen olevan epäedullisesti yhteydessä energia-aineenvaihduntaan ja diabeteksen riskitekijöihin, kun taas kevyenkin arkiliikkumisen lisääminen saattaa olla avuksi elintapasairauksien ennaltaehkäisyssä.
Tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien riski kohoaa, kun vähäisen liikkumisen ja epäterveellisen ruokavalion seurauksena energiansaanti ylittää energiankulutuksen, ja kertyy ylipainoa. Taustalla saattaa vaikuttaa myös heikentynyt aineenvaihdunnallinen joustavuus, joka kuvastaa kykyä hyödyntää energiaravintoaineita energiantuottoon.
– Terve elimistö polttaa normaalisti enemmän rasvoja kuin hiilihydraatteja paastotilassa, kun taas esimerkiksi ruokailun jälkeen ja kovatehoisen liikunnan aikana hiilihydraattien käyttö tehostuu ja rasvojen käyttö vähenee, selittää väitöskirjatutkija Taru Garthwaite.
– Rasva ja sokerit voivat ohjautua energiantuoton sijaan varastoitavaksi ja lisätä esimerkiksi keskivartalolihavuutta, jos elimistö ei kykene vaihtelemaan normaalisti näiden välillä energiantarpeen ja sen mukaan, kumpaa on enemmän verenkierrossa saatavilla.
Keskivartalolihavuus ja häiriintynyt rasva- ja sokeriaineenvaihdunta liittyvät usein läheisesti myös heikentyneeseen insuliiniherkkyyteen. Insuliini on energia-aineenvaihdunnan ja verensokerin säätelyn kannalta keskeinen hormoni, jonka tehtävä on siirtää verenkierrossa olevaa glukoosia soluihin energiantuottoa varten. Verensokeripitoisuus ja diabetesriski nousevat, kun insuliiniherkkyys on heikentynyt ja elimistö ei reagoi normaalisti insuliiniin.
– Reipas liikunta tunnetusti auttaa painonhallinnassa ja sairauksien ehkäisyssä, ja nykysuositukset suosittelevatkin 2,5 tuntia reipasta liikkumista viikoittain terveyden ylläpitämiseksi. Istumisen vähentämisen ja kevyemmän arkiliikkumisen vaikutuksia energia-aineenvaihduntaan ei kuitenkaan ole juuri tutkittu, kertoo Garthwaite.
Väitöstutkimuksessa tutkittiin istumisen, liikkumisen ja kestävyyskunnon yhteyksiä aineenvaihdunnalliseen joustavuuteen sekä koko kehon ja lihasten insuliiniherkkyyteen vähän liikkuvilla ylipainoisilla aikuisilla, joilla on metabolinen oireyhtymä. Tutkittavat jaettiin koe- ja kontrolliryhmään ja selvitettiin myös voiko 6 kuukauden aikana saavuttaa terveyshyötyjä vähentämällä päivittäistä istumista tunnilla, ilman varsinaisen liikuntaharjoittelun lisäämistä. Istumista ja liikkumista mitattiin liikemittareilla koko tutkimusjakson ajan.
Vähän liikkuvilla jo seisomisajan lisääminen voi olla kannattavaa
Väitöstutkimuksen tulokset viittaavat runsaan istumisen olevan haitallisesti yhteydessä niin koko kehon ja lihasten insuliiniherkkyyteen kuin aineenvaihdunnalliseen joustavuuteenkin. Pidempi päivittäinen seisomisaika sekä korkeampi askeleiden määrä ja kestävyyskunto olivat puolestaan yhteydessä parempaan insuliiniherkkyyteen. Lisäksi seisominen ja kevytkin liikkuminen olivat yhteydessä parempaan aineenvaihdunnalliseen joustavuuteen ja rasva-aineenvaihduntaan.
Tulokset korostavat entisestään terveen kehonkoostumuksen tärkeyttä aineenvaihdunnalliselle terveydelle, koska monet havaituista yhteyksistä insuliiniherkkyyden kanssa hävisivät, kun kehon rasvaprosentti otettiin huomioon. Seisominen oli kuitenkin kehonkoostumuksestakin riippumatta yhteydessä parempaan insuliiniherkkyyteen.
Tutkimuksessa toteutettu istumisen vähentämiseen tähtäävä interventio onnistui vähentämään koeryhmän istumista puolen vuoden aikana keskimäärin 40 minuutilla päivässä lisäämällä seisomista ja arkiliikkumista. Tutkimuksen puolivälissä havaittiin suotuisia vaikutuksia verensokerin säätelyyn, insuliiniherkkyyteen ja maksan terveyteen liittyvissä terveysmuuttujissa. Puolen vuoden jälkeen koe- ja kontrolliryhmän välillä ei kuitenkaan havaittu eroa aineenvaihdunnallisessa joustavuudessa.
– Mielenkiintoisesti aineenvaihdunnallinen joustavuus parani kuitenkin niillä, jotka onnistuneesti vähensivät päivittäistä istumista vähintään puoli tuntia verrattuna runsasta istumista jatkaneisiin, Garthwaite kertoo.
Lisäksi aineenvaihdunnallinen joustavuus parani sitä enemmän, mitä enemmän lisäsi seisomisaikaa.
– Tulokset ovat rohkaisevia ja viittaavat siihen, että istumisen vähentäminen jo lisäämällä seisomista ja kevyttäkin liikuntaa voi olla hyödyllistä energia-aineenvaihdunnan säätelyssä ja mahdollisesti auttaa elintapasairauksien ennaltaehkäisyssä sitä kautta, sanoo Garthwaite.
Väitöstutkija huomauttaa, että tämä saattaa koskea kuitenkin lähinnä niitä, jotka liikkuvat vähän ja joilla paino ja sairastumisriski ovat jo koholla. Terveillä, suositusten mukaan liikkuvilla aineenvaihdunnan tehostaminen vaatii todennäköisesti liikunnan määrän lisäämistä tai kovempitehoista liikuntaa.
– Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, paljonko vietämme päivittäin aikaa istuen ja tauottaa pitkiä istumisjaksoja mahdollisuuksien mukaan. Lyhyetkin pätkät hyötyliikuntaa arjessa ovat hyödyksi, eikä aina vaadita hikitreeniä. Erityisesti vähän liikkuvat hyötyvät pienestäkin liikunnan lisäyksestä, vaikka suositukset jäisivätkin edelleen täyttymättä. Oli lähtötaso mikä hyvänsä, kaikki liike on kotiinpäin.
***
TtM Taru Garthwaite esittää väitöskirjansa ”Sedentary behavior, physical activity, and energy metabolism in metabolic syndrome - with special reference to insulin sensitivity and metabolic flexibility” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 28.09.2024 klo 12.00 (TYKS, T-sairaala, Risto Lahesmaa -sali, Hämeentie 11, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta.
Vastaväittäjänä toimii professori George A. Brooks (Kalifornian yliopisto, Berkeley, Yhdysvallat) ja kustoksena professori Juhani Knuuti (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede.
Väittelijän yhteystiedot: taru.garthwaite@utu.fi
> Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa
> Väittelijän kuva (Kuvaaja: Hanna Oksanen / Turun yliopisto)
