Ilmastonmuutos haastaa arkimoraalin toimivuutta, toteaa filosofi Mikko Puumala Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa. Hänen mukaansa ihmisen moraalipsykologia ole sopeutunut vastaamaan globaaleihin ja vaikutuksiltaan kauaskantoisiin ongelmiin. Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa Puumala selvittää, millaisia uhrauksia yksilöltä vaaditaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Valtiotieteiden maisteri Mikko Puumala tutkii väitöstyössään arkimoraalin ja sen keskeisten periaatteiden kykyä vastata ilmastonmuutokseen ja sen torjumisen vaatimiin uhrauksiin.
– Useat tutkimukset viittaavat siihen, ettei ihmisen moraalipsykologia ei ole sopeutunut vastaamaan ilmastonmuutoksen kaltaisiin globaaleihin ja vaikutuksiltaan kauaskantoisiin ongelmiin, Puumala toteaa.
Arkimoraalia on käytetty moraaliteorioiden uskottavuuden mittarina. Arkimoraalilla Puumala viittaa maltilliseen ja arkijärkiseen suhtautumistapaan moraalia kohtaan, eräänlaiseen uskomusjärjestelmään, joka säätelee ensisijaisesti sitä kuinka paljon moraali voi vaatia tavanomaisilta ihmisiltä tavanomaisissa olosuhteissa.
– Ilmastonmuutos saattaa olla tapauksena sellainen, ettei arkimoraalilla ole välineitä vastata siihen, Puumala sanoo.
Hän toteaa väitöksessään, että arkimoraalille ominaiset moraaliperiaatteet ja moraalin vaativuutta säätelevät periaatteet tuottavat arkimoraaliseen ajatteluun sisäisen ristiriidan tapauksissa, joissa ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyvät velvoitteet ovat erityisen vaativia.
– Jos ihmisten on vaikea ymmärtää ilmastonmuutosta moraaliongelmana ja motivoitua toimimaan, on käytännöllisesti ja eettisesti kyseenalaista lähestyä ilmastonmuutosta yksilökeskeisesti, Puumala sanoo.
Hän esittääkin tutkimuksessaan argumentin ihmisen moraalin adaptiivisista eli sopeutumiskykyisistä rajoista, joka kyseenalaistaa yksilökeskeisten ratkaisumallien tehon ja oikeutuksen ja puolustaa institutionaalisia malleja.
– Arkimoraali voi selvitä ilmastonmuutoksen aiheuttamasta stressitestistä vain hyväksymällä myös äärimmäisiä vaatimuksia. Näytän, kuinka tämä on mahdollista muuttamatta yhtäkään arkimoraalin keskeisistä periaatteista. Niitä on vain hieman säädettävä sen kustannuksella, että meidän on myös hyväksyttävä äärimmäisempiä vaatimuksia, Puumala sanoo.
Tutkimus edustaa uuden sukupolven ilmastoeettistä tutkimusta ja osoittaa tien ulos umpikujasta, jossa jo tiedämme, mitä tehdä, mutta emme silti tee sitä.
– Vaikka ilmastonmuutosta ei tulisi lähestyä yksilökeskeisesti, yksilöille voi silti koitua suuriakin uhrauksia. Arkimoraalin on pystyttävä sisällyttämään ja oikeuttamaan nämä uhraukset, Puumala sanoo.
***
VTM Mikko Puumala esittää väitöskirjansa ”Can Ordinary Morality Survive the Climate Crisis? A Philosophical Analysis of Moral Demandingness and Climate Change” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 14.10.2023 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub3-luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta osoitteessa https://echo360.org.uk/section/ed732210-98ea-4fc1-bfc2-9a7518817ad8/public
Vastaväittäjänä toimii dosentti Per Sandin (Ruotsin maataloustieteellinen yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena dosentti Helena Siipi (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on filosofia.
Väittelijän yhteystiedot: mimapuu@utu.fi +358504074757
