Kuvataiteilija Ellen Thesleffin taiteessa ruumis toimi ja liikkui tavoilla, jotka eivät olleet aikakauden naisille vielä tyypillisiä. Hanna-Reetta Schreck tutki väitöskirjassaan Thesleffin näkemyksiä ruumiista ja ruumiillisuudesta 1800-luvun lopun modernin murroksen aikana.
Hanna-Reetta Schreck syventyi väitöstutkimuksessaan kuvataiteilija Ellen Thesleffin käsityksiin ruumiista ja ruumiillisuudesta hänen 1800-luvun lopun taiteellisen tuotantonsa ja elämäkerrallisten aineistojensa valossa. Thesleff aloitti uransa Suomessa 1890-luvun alussa, jonka jälkeen hän työskenteli ja matkusti aktiivisesti Euroopassa, erityisesti Ranskassa ja Italiassa.
– Tutkimuksessani tuon esiin, kuinka Thesleff toimi ja työskenteli taiteellisella kentällä uudistajan lailla ja loi omat vastauksensa aikakautensa taiteen ja kulttuurin polttopisteessä olleisiin kysymyksiin taiteilijasta, taiteen tekemisestä ja sen mahdollisuuksista. Modernin ideaan kuului maailman kokeminen kompleksisena ja epävarmana paikkana. Yksilöllistyminen tapahtui niin yksittäisen ihmisen minäkuvan kuin yhteiskunnan järjestäytymisen tasoilla. Vuosisadan vaihteen moderni yksilö eli tietyllä tapaa jatkuvassa kriisissä, jonka keskiössä oli itsensä etsiminen ja löytäminen, Schreck kertoo.
Thesleff visualisoi ruumista taiteessaan ja valokuvissaan, sekä käsitteli aihetta kirjallisissa aineistoissaan. Schreckin mukaan näiden aineistojen avulla on mahdollista hahmottaa, miten Thesleffin käsitykset ruumiillisuudesta muuttuivat vuosisadan vaihteen modernissa maailmassa.
– Thesleff suhtautui uteliaasti ja kriittisesti aikansa ruumiillisuuden normeihin, eikä niinkään kuvittanut ruumista, vaan sai ruumiin ja ruumiillisuuden tapahtumaan taiteessaan. Tutkimuksessani tarkastelenkin Thesleffin aineistoja elettyinä ja kokemuksellisina, joissa Thesleffiin ruumiillisuuden prosessit ovat edelleen liikkeessä ja koettavissa, Schreck sanoo.
Hanna-Reetta Schreckin mukaan Ellen Thesleffin tuotantoa ja hänen paikkaansa osana suomalaista ja kansainvälistä taide- ja kulttuurikenttää on tutkittu yllättävän vähän. (Kuva: Heini Lehväslaiho)
Ellen Thesleff haastoi aikansa naiseuden normeja
Schreckin mukaan Thesleff laittoi ruumiin taiteessaan toimintaan ja liikkeeseen tavoilla, jotka eivät välttämättä olleet hänelle itselleen vielä mahdollisia. Hän koetteli sovinnaisuuden rajoja kuvaamalla liikkeellistä ja ekspressiivistä ruumiillisuutta.
– Vuosisadan vaihteessa käytiinkin kiivasta yhteiskunnallista keskustelua naisen asemasta, ruumiista ja seksuaalisuudesta. Uudistuva feminiini ruumiillisuus muotoutui erityisesti naisasiatoiminnan, vapaan tanssin, voimistelun ja elämäntapauudistusliikkeiden piirissä, Schreck toteaa.
Samalla Thesleff haastoi aikansa naiseuden normeja työskentelemällä maasta toiseen liikkuvana taiteilijana kansainvälisissä piireissä. Hän oli yksi harvoista naistoimijoista modernin murroksen kuvataiteen miehisellä kentällä.
– Vaikka naisille annettiin jo mahdollisuuksia opiskella ja tehdä uraa taiteilijoina, oli heidän tiellään vielä monia esteitä. Huolimatta marginaalisesta asemastaan Thesleff mursi toiminnallaan ja taiteellisella työllään aikansa naisruumiillisuuden stereotypioita ja teki monipuolisen ja kansainvälisesti merkittävän uran jättäen jälkeensä laajat aineistot. Tästä huolimatta hänen tuotantoaan ja paikkaansa osana suomalaista ja kansainvälistä taide- ja kulttuurikenttää on tutkittu yllättävän vähän, Schreck sanoo.
Tähän puutteeseen Schreck pyrki tutkimuksellaan vastaamaan valaisemalla Thesleffin työskentelyä ja taidetta osana kansainvälistä avantgardetaiteen kenttää.
Tutkimuksessaan Schreck hyödynsi myös taidepohjaista esitystaiteellista työskentelyä osana Omakuva-nimistä työryhmää. Ryhmä esiintyy Schreckin väitöstilaisuuden yhteydessä.
***
FM Hanna-Reetta Schreck esittää väitöskirjansa ”Elämäntanssi 1890–1915 – Ellen Thesleffin elävä ruumis” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 26.8.2023 klo 12.00 (Turun yliopisto, Arcanum, Aava-auditorio, Arcanuminkuja 1, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Anu Korhonen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena yliopistonlehtori ja dosentti Maarit Leskelä-Kärki (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kulttuurihistoria.
Väitöstilaisuuden jälkeen Arcanumin aulassa on lyhyt esitys väitöskirjaan liittyvästä esitystaideteoksesta ”Omakuva”. Mukana ovat väittelijän lisäksi näyttelijät Anu Almagro ja Johanna Jauhiainen, saksofonisti-säveltäjä Pauli Lyytinen, skenografi Jaana Kurttila ja valosuunnittelija Janne Teivainen.
Väittelijän yhteystiedot: hannareetta.schreck@gmail.com
Pääkuva: Ellen Thesleff, Museovirasto, Historian kuvakokoelma, finna.fi
