Kiitos dekaani @Luikki hienosta puheesta valmistuneille! Kyllä herkistyi tuore maisteri etäyhteydenkin välityksellä!
Katariina Kulhan twitterviesti ja siihen liitetty kuva kahvikupista läppärinäyttöineen kuvaa vuonna 2020 valmistuneiden ainutlaatuista opiskelujen lopputaivalta. Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan maisterien, lisensiaattien ja tohtoreiden publiikki vietettiin ensimmäistä kertaa etänä.
Dekaani Louis Clerc tunnusti vuoden 2020 publiikissa heti alkuun, että aloittaessaan vuoden alussa uudessa pestissään, hänen mieleensä nousi kuva akatemiatalosta, hienoista puvuista, hyvästä ruuasta, musiikista, iloisista vanhemmista ja selfieistä parkkipaikalla.
– Mutta korona tuli ja puhalsi kaiken tiehensä. Epävarmuudessa sovittiin tämä formaatti eli etäpubliikki. Vaikka etäällä olo harmittaa, jaetun hetken tunnelma on aito. Tämä on teidän onnistumisenne, teidän saavutuksenne, teidän juhlanne. Joillekin tie tähän päivään on ollut kevyempi, toisille raskaampi, monista syistä, mutta olette saavuttaneet sen, Clerc totesi.
Hän nimesi koulutuksen ensimmäiseksi tehtäväksi kouluttaa asiantuntijoita ammatteihin.
– Psykologiassa, logopediassa tai sosiaalityössä asia on helppo hahmottaa: koulutetaan psykologeja, puheterapeutteja, sosiaalityöntekijöitä. Mutta muilla oppiaineilla asia on yhtä selvä: koulutamme tutkijoita, toimittajia, viestintäammattilaisia, virkaihmisiä ja niin edelleen. Tiedekuntamme ei johdata ainoastaan yhteen tiettyyn paikkaan, vaan se johdattaa kaikkeen, Clerc totesi.
Clercin mukaan tiedekunnan tehtävänä on opettaa tarkastelemaan maailmaa tietyllä, tieteellisellä, tavalla.
– Me yritämme antaa teille hyvät kyvyt ymmärtää maailmaa laajasti ja elää sen sisällä ilman tuntemattoman pelkoa – tai ainakin sillä tiedolla, että jos ette tiedä, voitte ottaa selvää. Mitkään ovet eivät ole teille suljettuja. Yleissivistys ja tieteellinen maailmankuva avaavat teille näitä ovia, auttavat ymmärtämään mitä tapahtuu, Clerc totesi.
Dekaani Louis Clerc löysi publlikin musiikkiosuuksista useita yhtymäkohtia erikoiseen aikaan.
Publiikissa esitetty Andante Festivo sytytti Clercin mieleen uudenlaisia mielleyhtymiä.
– Kun kirjoitin puhetta auringossa, rauhanaikana, taloudellisesti hyvinvoivassa maassa, iloiseen publiikki-tapahtumaan, en voinut olla ajattelematta siitä, että Andante esitettiin ensimmäinen kerran tammikuussa 1939. Se soi myös Sibeliuksen hautajaisissa vuonna 1957. Sillä on tietynlainen luonne, haikea, kaunis surullinen tunnelma. Samaan aikaan siihen liittyy myös toivoa, iloa, kuin kävelisi raikkaana syyspäivänä metsässä. Siinä on samaan aikaan lopun merkkejä ja tulevan toivoa. Tässä tilassa mekin olemme. Olette tehneet ison työn, ja se on nyt valmis. Teitä odottaa maailma, joka näyttää erilaiselta kuin se, mitä odotitte tai minä odotin. Teille on kuitenkin annettu mahdollisimman paljon hyviä työkaluja, pohjaa tulevaisuuteen. Tulevaisuus on auki, mutta olette siihen valmiit, Clerc totesi.
Henri Huttunen totesi puheessaan, että suurimmat asia, mitä tiedeyhteisöön kuuluminen on hänelle minulle opettanut, eivät ole teorioita vaan arvoja: kriittisyyttä, uteliaisuutta, kuuntelemista ja rehellisyyttä. – Minusta mikä tahansa yhteisö, joka on onnistunut opettamaan jäsenelleen näitä, on tehnyt työnsä hyvin. On aika kiittää, Huttunen sanoi.
Myös valmistuneen puheenvuoron pitänyt valtiotieteiden maisteri Henri Huttunen viittasi erikoiseen aikaan, joka on saanut hänet palamaan lausahdukseen, jota käytti opiskeluvuosiensa aikana lukuisia kertoja.
– Se lause kuuluu: ainakin on mielenkiintoinen aika olla yhteiskuntatieteilijä. Kenties suurin ajatuksellinen murros, jonka olen saavuttanut opintojeni aikana, on sen ymmärtäminen, ettei tuo lause oikeasti kysy aikaa eikä paikkaa. Ihminen on ihmiselle jatkuva suuri mysteeri, ja me jotka luemme ihmistieteiksi luettavia tieteenaloja saamme jatkuvasti olla hämmästyneitä itsemme edessä. Tässä ihmisen kyvyssä paeta omaa ymmärrystään ja sen kanssa alati kamppailevassa tarpeessamme härkäpäisesti pyrkiä selittämään ja selventämään asuu suuri kauneus, Huttunen totesi.
Viulistit Katariina Sallinen (vas.) ja Katriina Rainio sekä sellisti Samuli Paavilainen esittivät juhlassa muun muassa 1749 ensimmäistä kertaa esitetyn Georg Friedrich Händelin Music for the Royal Fireworks -sarjasta La Réjouissance-osan. Juhlapuheessaan dekaani Louis Clerc mainitsi teoksen ensiesityksen esimerkkinä siitä, että huonomminkin voisi mennä kuin se, että koronan vuoksi jouduttiin etäyhteyteen. –Kun teos soitettiin ensimmäistä kertaa, esityslava syttyi palamaan. Kaksi sotilasta sai vakavia palovammoja ilotulituksista, kolmas menetti näkönsä, neljänneltä irtosi käsi kun ilotulitusraketti räjähti hänen lähellään. Erään naisen puku paloi, ja hänet jouduttiin heittämään läheiseen järveen. Lehdistön mukaan konsertti oli ”a smashing success”, Clerc kertoi.
Ympäristöministeriön valtiosihteerinä toimiva Terhi Lehtonen palasi puheessaan omiin opintoihinsa. Vuonna 1991 alkaneet valtio-opin opinnot ovat kuljettaneet tiedekunnan alumnia ulkoasiainhallinnon, kehitysyhteistyön ja Turun Eurooppa-toimiston pystyttämisestä Euroopan parlamentissa ympäristö ja ilmastopolitiikan ja lainsäädännön valmisteluun.
Alumnin puheenvuoron käyttänyt ympäristöministeriön valtiosihteeri Terhi Lehtonen korosti, että yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen ja tietämyksen tarve on akuutti.
– Kollektiivisen päätöksenteon haasteet ovat puhuttaneet kautta aikojen, mutta globaalit ilmastohätätila ja monimuotoisuuden romahdus nostavat pelimerkit aivan uudelle tasolle. Poliittisen johtajuuden ohella, ja sen eväiksi, tarvitaan tiedettä ja tutkimusta etsimään ratkaisuja päätöksenteon problematiikkaan. YKn pääsihteeri António Guterres on varoittanut tällä viikolla YKn yleiskokouksessa COVIDin paljastaneen maailman heikkoudet ja pyyhkineen pois vuosikymmenten edistyksen. "People are hurting, our planet is burning”. Pääsihteerin mukaan kriisi ei ole vaan herätyskello vaan myös kenraaliharjoitus tulevaan, Lehtonen sanoi.
Hänen mukaansa 75-vuotias YK on nyt uuden ”foundational momentin” edessä.
c Kollektiivisen päätöksenteon haasteet eivät rajoitu kansainväliselle tai globaalille areenalle, kansallisella tasolla edustuksellisen demokratian kykyä vastata globaaleihin tai pitkän aikavälin huomiota vaativiin ongelmiin murentaa tieteen ja totuuden tarkoituksellinen rapauttaminen. Ihmismielen rationaalisen päätöksenteon rajoitteita käytetään hyväksi ja manipuloidaan tarkoitushakuisesti. Tiedon välityksessä ja viestinnässä lähes kaikki on muuttunut: tiedon tuottaminen, sen välittäminen ja pääsy tiedon äärelle, toisaalta tiedon sirpaloituminen ja yhteiskunnan ”kuplautuminen” – sosiaalisessa mediassa elämme Suomessakin useissa eri todellisuuksissa, Lehtonen sanoi.
Haasteista huolimatta, hän näki valmistuneiden edessä valoisan tulevaisuuteen.
– Hyvät maisterit ja tohtorit, teillä on nyt loistavat valmiudet melkein mihin tahansa tehtävään tai toimeen, valmiudet oppia ja käsitellä tietoa ja kokonaisuuksia. Oma ohjenuorani on ollut mennä kohti niitä asioita mitä haluaisin tehdä, mihin haluan vaikuttaa – ja tarttua tilaisuuksiin kun niitä tulee kohdalle. Into ja tahto tehdä auttavat missä tahansa haasteessa ja avaavat ovia. Työelämässä on hyvä myös muistaa että sattumilla on oma roolinsa, eikä kukaan meistä ole yksin oman onnensa seppä. Turun yliopistolla, opinnoilla, ja niiden kautta tapaamillani ihmisillä ja täällä luoduilla ystävyyssuhteilla on ollut ratkaiseva vaikutus elämääni, Lehtonen totesi.
Juhlapaikalla maljan saattoiva nostaa vain pieni joukko juhlaväkeä. Publicumin aulassa valmistuneille skoolasivat alumni Terhi Lehtonen, valtio-opin yliopistonlehtori Antti Pajala, Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja, apulaisprofessori Markku Jokisipilä sekä dekaani, poliittisen historian professori Louis Clerc.
Teksti: Erja Hyytiäinen
Kuvat: Tarja Lindén