Voiko ihmistä tuupata kohti ilmastoystävällisempiä valintoja ja jos, niin miten sen voi tehdä eettisesti ja kustannustehokkaasti? Tähän kysymykseen etsitään vastausta psykologian professori Paula Salon johtamassa tutkimuskonsortiossa, joka pureutuu maailmalla tunnettuun nudge- eli suomalaisittain tuuppaus-ajatteluun.
Tuuppauksen keskeinen tavoite on helpottaa yhteisöjä ja yksilöitä tekemään ympäristön kannalta parempia valintoja.
– Olemme jo pitkään olleet kiinnostuneita tuuppauksesta, nudge-menetelmästä, jossa valinta-arkkitehtuuria muokkaamalla johdatellaan ihmistä tekemään toivottuja valintoja, Salo sanoo.
Mahdollisuus tutkimuksentekoon avautui, kun Strategisen tutkimuksen neuvosto myönsi Salon johtamalla CLIMATE-NUDGE-hankkeelle rahoituksen kolmeksi vuodeksi. Siinä ajassa on määrä muun muassa selvittää, voidaanko erilaisilla tuuppaustoimilla vähentää liikenteen kasvihuonepäästöjä ja lisätä hiilinielujen tehoa.
– Kehitämme sidosryhmiemme kanssa tuuppausinterventioita. Osassa pyritään vähentämään liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä, osassa optimoida hiilinielujen käyttöä metsänhoidossa. Tutkimme myös, miten suuri vaikutus tuuppaustoimella on ihmisten ratkaisuihin ja vertaamme sitä esimerkiksi verotuksellisten ratkaisujen aikaansaamaan vaikutukseen, Salo kertoo.
Tuuppauksen voima löytyy psykologiasta
Se, miksi tuuppaus toimii, perustuu käyttäytymistieteelliseen tietoon ja oivaltamiseen. Psykologi Daniel Kahneman on esittänyt, että ihminen käsittelee tietoa kahdella eri tavalla. Ensimmäisessä päätökset tehdään nopeasti, automaattisesti ja intuitiivisesta, ihminen kun tykkää rutiineista ja haluaa edetä totuttujen tapojen mukaan. Toisessa vaihtoehdossa asioista mietitään pitkään ja se vaatii ponnistelua. Ihmiset pystyvät siihen, ja osa jopa nauttii siitä.
– Tuuppauksessa hyödynnetään ensimmäistä, ihmiselle helpompaa mallia. Keskeistä tässä on se, että ihmisellä on kuitenkin aina mahdollisuus valita toisin, Salo sanoo.
Esimerkki tästä on suomalainen säännös, joka hyödyntää oletusvalintaa. Jjossa jokainen on automaattisesti potentiaalinen elintenluovuttaja, ellei sitä erikseen kiellä. Kun vastaparina on valtio, jossa elintenluovutushalu on erikseen ilmaistava, ero on selvä: Suomessa luovutettavia elimiä kertyy enemmän. Tai malli, jossa sähköyhtiö tarjoaa määräaikaisen sähkösopimuksen jatkamiseksi uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä. Sopimuksen voi vahvistaa helposti tekstiviestillä. Muunkin vaihtoehdon voi valita, mutta se edellyttää yhteydenottoa sähköyhtiöön.
– Kysymys on samanlaisesta oletusvalinnasta kuin mitä me teemme usein tietokoneiden kanssa. Meiltä kysytään, otammeko käyttöön oletusvalinnat vai haluammeko muokata niitä itse. Useimmat valitsevat oletusvalinnan, Salo sanoo.
Uusi tutkimussuunta Suomessa
Maailmalla nudge-ajattelu on jo vallannut jalansijaa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa toimii The Behavioural Insights Team eli BIT, joka on käyttäytymistieteellisin keinoin auttanut viranomaisia ohjaamaan ihmisiä kohti haluttua lopputulosta. Esimerkiksi korona-aikaan BIT on neuvonut, miten käsienpesuohjeet olisi hyvä esittää, jotta ihmiset niitä noudattaisivat.
Suomeen menetelmä ja sen tutkimus on vasta rantautumassa. Turun yliopiston psykologian tutkijat Nils Sandman ja Jarno Tuominen kokeilivat menetelmää Turun Ylioppilaskyläsäätiön kanssa.
– Siinä asukkaille kerrottiin, että näin paljon vettä sinä käytät ja tässä naapurustossa muut käyttävät keskimäärin näin paljon vettä. Asukkaat saivat siis tiedon omista tavoistaan ja halutessaan he saattoivat sen nojalla tehdä omia ratkaisujaan, Salo kuvaa.
Nyt konsortio miettii, millaisilla toimilla vaikutetaan ihmisten käyttäytymiseen ilmastonmuutokseen hillitsemiseksi. Maailmalla samaa on tehty jo aiemmin, mutta keinot ovat kohdistuneet pääasiassa hiilidioksidipääsyjen vähentämiseen. Hiilinielujen mukaanotto tuuppaustoimeksi on suomalainen uutuus.
– Suomessa noin 60 prosenttia metsistä on yksityisomistuksessa. Siksi on hyvin tärkeää, millä tavalla nämä yksittäiset ihmiset hoitavat metsiä hiilinieluina, Salo sanoo.
Etiikka yksi ydinkysymyksistä
Tuuppaustutkimusta tehdään monitieteisesti ja usean organisaation voimin. Turun yliopiston rinnalla konsortiossa ovat mukana Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Pellervon taloustutkimus, Suomen ympäristökeskus, Itä-Suomen yliopisto ja Työterveyslaitos. Kumppaneita on monia, muun muassa useita kaupunkeja, metsänhoitoyhdistyksiä sekä ministeriöitä.
– Kolmen vuoden aikana me selvitämme, ovatko tuuppaukset kustannustahokkaita, ovatko ne eettisiä ja mikä vaikutus niillä on terveyteen. Me myös kehitämme tuuppauksen metodologiaa, Salo sanoo.
Tutkimuksen aikana kokeillaan erilaisia tuuppaustoimia ja arvioidaan niiden tuloksia.
– Tässä kohtaa voi herätä ajatus, että tässä on jotain kyseenalaista. Onko meillä oikeus ohjata ihmisten ajattelua, kuka saa päättää ja ketä ohjataan? Ovatko tuuppaukset läpinäkyviä, ymmärtävätkö ihmiset, että heihin pyritään vaikuttamaan? Onnistumisen kannalta on keskeistä, että ihmiset kokevat toiminnan hyväksyttäväksi. Eettinen pohdinta ja metodologian kehittäminen eettiset tekijät huomioonottavaksi on tutkimuksemme keskeisiä tehtäviä, Salo sanoo.
Kaikissa osa-alueissa katsantokanta on kokonaisvaltainen. Esimerkiksi kun tutkijat selvittävät sitä, kuinka merkittävästi kasvihuonepäästöt vähenisivät ihmisten siirtyessä autoilijoista polkupyöräilijöiksi, toimen terveysvaikutuksia selvitettäessä asia tutkitaan aina siitä lähtien, että pyöräillessä ihminen altistuu pienhiukkasille ja liikenneonnettomuuksille.
– Kolmen vuoden päästä painopiste siirtyy toimien skaalaamiseen.
