Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskus ja tutkimuksen lippulaiva INVEST järjestivät tiistaina 29.11. seminaarin, jossa käsiteltiin lasten ja nuorten mielenterveysoireiden ja psykiatristen palveluiden käytön muutoksia koronapandemian aikana. Seminaarin päättäneessä paneelikeskustelussa pohdittiin, miten ja millaisella päätöksenteolla palvelujärjestelmää tulisi hyvinvointialueilla kehittää ja miten kriisiajan oppeja voidaan hyödyntää tulevalla hallituskaudella.
Päättäjille, sosiaali- ja terveysalan viranomaisille, järjestöille ja tutkijoille suunnattu seminaari järjestettiin Suomen kansallismuseon auditoriossa Helsingissä. Seminaarissa Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen asiantuntijat kertoivat tuoreiden tutkimustulosten valossa, miten koronapandemia vaikutti lasten ja nuorten hyvinvointiin ja miten erikoissairaanhoidon palveluita käytettiin poikkeusaikana.
Erikoistutkija Kaisa Mishina kertoi omassa puheenvuorossaan siitä, miten lapset ja nuoret ovat itse raportoineet omasta mielenterveydestään ennen koronaa ja sen aikana. Kyselytutkimuksissa oli hyödynnetty myös muita lähteitä, kuten lasten vanhempia ja opettajia. Mishinan mukaan lasten mielenterveysoireet eivät lisääntyneet koronapandemian aikana, mutta nuorten raportoimien ahdistus- ja masennusoireiden yleisyydessä havaittiin nousua.
– Tutkimuksessa havaittu muutos on voinut tapahtua pidemmällä aikavälillä, emmekä voi varmuudella sanoa, että oireiden yleisyydessä tapahtuneet muutokset olisivat pelkästään koronan vaikutusta. Aiheesta vaaditaan lisää tutkimusta ja siksi onkin tärkeää, että voimme systemaattisesti seuloa ja tunnistaa lasten ja nuorten mielenterveysoireita. Koulu- ja opiskeluterveydenhuollolla on tässä todella keskeinen rooli. Toisaalta on tärkeää huomioida, että seulonnan lisäksi meidän tulee voida tarjota myös näyttöön perustuvaa hoitoa, Mishina sanoi.
Apulaisprofessori David Gyllenbergin puheenvuoro käsitteli lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen käyttöä korona-aikana. Seminaarissa esitellyt tiedot pohjasivat systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen sekä kansalliseen rekisteritutkimukseen, jossa tarkasteltiin kaikkien suomessa asuvien 0-17-vuotiaiden erikoissairaanhoidon palvelujen käyttöä. Koronapandemian alussa nuorten mielenterveyspalveluiden käyttö väheni, vaikka masennus- ja ahdistusoireilu pahentui nuorten keskuudessa.
– Myöhemmässä vaiheessa erikoissairaanhoidossa oli nähtävissä huomattava nousu lasten ja nuorten psykiatrisissa diagnooseissa. Kesäkuusta 2020 syyskuuhun 2021 nuorten diagnoosien määrä kasvoi noin 35 prosenttia, mikä tarkoittaa siis sitä, että meillä oli 3 800 lasta ja nuorta enemmän erikoissairaanhoidon piirissä kuin mitä olisi voinut olettaa aiempien vuosien perusteella, Gyllenberg sanoi.
Mishinan ja Gyllenbergin esittelemät tulokset pohjautuivat Suomen Akatemian rahoittamaan tutkimushankkeeseen, jota Gyllenberg johtaa.
Kohti kriisejä kestävää ja skaalautuvaa palvelujärjestelmää
Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen johtaja, professori Andre Sourander puhui seminaarissa matalan kynnyksen Voimaperheet-ohjelmasta, joka on kehitetty lapsuusiän käytösongelmien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Lapsuuden käytösongelmat ovat yhteydessä lukuisiin myöhempiin ongelmiin aikuisiällä, kuten väkivaltaiseen käyttäytymiseen, itsemurhiin, rikollisuuteen, päihdeongelmiin ja syrjäytymiseen.
Koronapandemian ensimmäinen aalto koetteli erityisesti pääkaupunkiseutua ja monet erikoissairaanhoidon palvelut olivat tällöin jumissa. Voimaperheet toteutti Helsingin kaupungin kanssa intervention 50 perheneuvolassa asioineelle perheelle, jossa lapsella oli vaikeita käytösongelmia.
– Kun arvioimme ohjelman vaikutusta välittömästi hoidon jälkeen ja uudemman kerran kuuden kuukauden seurannassa, käytännössä kaikki ongelmat parantuivat huomattavasti alkutilanteesta. Vain kaksi perhettä viidestäkymmenestä keskeytti ohjelman. Myös vanhempien ahdistus ja masennusoireet vähenivät ja vanhemmuustaidot paranivat, Sourander avasi Voimaperheiden vaikuttavuutta.
Souranderin mukaan Suomen täytyy varautua mielenterveyspalveluissa tuleviin kriiseihin kehittämällä palvelujärjestelmää vaikuttavammaksi ja helpommin skaalautuvaksi.
– Palvelujärjestelmässä on paljon ongelmia ja pandemia osoitti sen säröt. Hoito ei aina ole vaikuttavaa tai sitä ei tarjota tarpeeksi nopeasti. Meidän oikea haaste on rakentaa sellaisia lasten ja nuorten mielenterveyspalveluja, jotka vastaavat väestön tarpeisiin myös kriisiolosuhteissa. Voimaperheiden kaltaiset digiavusteiset ohjelmat ovat yksi ratkaisu tähän haasteeseen, Sourander päätti puheenvuoronsa.
Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen tutkijoiden puheenvuorojen jälkeen tilaisuudessa kuultiin sekä THL:n tutkimuspäällikkö Liina-Kaisa Tynkkysen että sosiaali- ja terveysministeriön johtavan asiantuntijan Liisa-Maria Voipio-Pulkin puheenvuorot, jotka käsittelivät koronapandemian hallintaa ja pandemian aikaista päätöksentekoa.
Voipio-Pulkki avasi esityksessään Suomessa tehtyjä koronatoimia ja arvioi, että Suomessa pärjättiin epidemiologisesti todella hyvin viruksen torjunnassa. Puheenvuoron jälkeen Voipio-Pulkki vastasi yleisön kysymykseen siitä, miten suomalaista mielenterveyden palvelujärjestelmää voitaisiin kehittää pandemiasta saatujen oppien jälkeen.
– Tällaisiin resilienssi- ja stressitestitilanteisiin pitäisi pystyä vastaamaan normaaliolojen palvelujärjestelmällä. Järjestelmä pitäisi suunnitella niin, että se on skaalautuva, Voipio-Pulkki pohti vastauksessaan.
Liisa-Maria Voipio-Pulkki toivoi tilaisuudessa tutkijoiden ja päättäjien välisen dialogisuuden lisäämistä.
Paneelikeskustelussa etsittiin ratkaisuja palveluiden kehittämiseksi
Seminaari huipentui paneelikeskusteluun, jossa käsiteltiin sitä, millaisella päätöksenteolla palvelujärjestelmää tulisi kehittää, miten kriisiajan oppeja voidaan hyödyntää tulevaisuudessa ja miten lapsille ja nuorille tarjotaan parempia palveluita jatkossa.
Paneelissa keskustelivat Suomen Lukiolaisten Liiton varapuheenjohtaja Vilhelm Vähäsilta (vas.) Eduskunnan mielenterveyspoliittisen neuvottelukuntaan kuuluva kansanedustaja Sofia Virta, THL:n ylilääkäri Outi Linnaranta, palvelualuejohtaja Mari Ahlström Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelta ja professori Andre Sourander.
Vilhelm Vähäsilta Suomen Lukiolaisten Liitosta toivoi, että kouluissa pystyttäisiin tekemään enemmän nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi.
– Siellä on aitiopaikan näköala siihen, mitä tapahtuu nuorten elämässä. Siksi kouluihin pitäisi saada enemmän resursseja, että voidaan tunnistaa ne nuoret, joilla menee ehkä heikommin. Parhaiten oireet näkyvät kouluympäristössä, Vähäsilta totesi paneelikeskustelussa.
Ylilääkäri Outi Linnaranta peräänkuulutti sitä, että Suomeen tarvitaan myös uudenlaista tutkimusta.
– Meillä on tällä hetkellä todella vähän palvelujärjestelmän kehittämistutkimusta. Tiedän, että esimerkiksi INVEST-lippulaiva tekee tällaista tutkimusta, mutta muuten sitä on tosi vähän. Suomeen ei voida soveltaa muiden maiden tutkimustietoa järjestelmän kehittämisessä, Linnaranta sanoi.
Myös professori Sourander kommentoi paneelissa tutkitun tiedon merkitystä palveluiden kehittämisessä:
– Nyt tehdään todella isoja muutoksia palvelujärjestelmässä hyvinvointialueiden kehittämisessä, mutta juuri kukaan ei tutki, mitä vaikutusta muutoksilla on. Maailma näyttää erilaiselta Pohjois-Karjalassa ja Kehä kolmosen sisäpuolella. Digitaaliset hoito-ohjelmat voivatkin tasa-arvoistaa yhteiskuntaa, kun palveluita on tarjolla paikasta riippumatta.
INVEST on Turun yliopiston ja THL:n yhteinen tutkimuskeskus ja Suomen Akatemian lippulaiva, jonka tavoitteena on tarjota Suomelle ja muille yhteiskunnille nykyistä tasa-arvoisempi sekä taloudellisesti, väestöllisesti ja sosiaalisesti kestävämpi hyvinvointivaltiomalli.
Lisätietoa
Teksti: Heikki Kettunen
Kuvat: Mikko Lyytikäinen
