Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen 15-vuotisjuhlavuoden ohjelma jatkui perjantaina 8. marraskuuta Alhopuro-salissa järjestetyssä Raskausajan masennuksen tunnistaminen, tutkimus ja hoito -juhlaseminaarissa.
Noin 10–15 prosenttia äideistä kärsii raskaudenaikaisesta tai synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Äidin masennuksen hoidolla on suuri merkitys koko perheen, mutta erityisesti vastasyntyneen hyvinvoinnille.
Raskauden aikaisen masennuksen tutkimusta ja interventioita esittelevän seminaarin ensimmäisessä puheenvuorossa kliininen tutkija Tiina Riekki kertoi perinataaliajan mielenterveydestä, eli raskaudenaikaisista mielenterveyskokemuksista sekä niihin vaikuttavista asioista.
– Perinaataaliaika on tietynlaista riskien aikaa, mutta samaan aikaa myös mahdollisuuksien aikaa; raskaudessa ja synnytyksessä on monia asioita, joita voidaan tukea, minkä myötä kokemus ja lopputulos voi olla positiivisempi, Riekki selitti.
Riekki esitteli puheenvuorossaan myös tilastoja, joiden mukaan perinataaliajalla noin joka 5. äidillä ja 10. isällä on jokin hoitoa vaativa mielenterveyshäiriö. Perinataaliajan riskitekijöistä hän esitteli mm. aiempia mielenterveyteen liittyviä haittoja, sosioekonomiset haasteet sekä esimerkiksi lastenhankinnan haasteet. Riskitekijät myös tutkijan mukaan usein kertyvät samoille perheille.
– Jos perinataaliajan ongelmia jätetään hoitamatta, se tulee yhteiskunnalle huomattavasti kalliimmaksi, hän painotti.
Dosentti Heli Malm puhui seminaarin toisessa pääpuheenvuorossa raskaudenaikaisten masennuslääkkeiden käytön vaikutuksista tekeillä olevan tutkimuksensa perusteella.
Malm esitteli tilastoja, joiden mukaan masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt tasaisesti. Aiemmista tutkimuksista kertoessaan Malm huomautti, että SSRI-lääkkeitä on tutkittu paljon, eikä niissä ole osoitettu selkeää kohonnutta riskiä raskauskomplikaatioille.
Käynnissä olevassa Turun yliopiston, INVEST-lippulaivan, THL:n ja yhdysvaltalaisen The Research Foundation for Mental Hygiene, Inc (RFMH) -järjestön rekisteritutkimuksessa haluttiin selvittää lääkkeiden raskaudenaikaisen masennuslääkkeiden käytön pidempiä vaikutuksia lapsen kehitykseen.
Tutkimuksen tuloksissa ultralyhyen puoliintumisajan lääkkeissä (esim. venlafaksiini) jälkeläisten masennuksen riski nousi huomattavasti, ja yhteys säilyi geneettiset tekijät huomioitaessa.
– Havainnollinen tutkimus ei kuitenkaan vahvista kausaliteettia. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että lisää tietoa yksittäisten lääkkeiden vaikutuksista tarvitaan, Malm toi esiin.
Juhlaseminaarin seuraavassa osiossa esiteltiin Yhdessä vahvaksi -toimintamallia, joka pohjautuu digitaalisessa hoitoympäristössä toteutettavaan interventioon.
– Meillä on nyt 15 vuoden kokemus digitaalisten hoitojen kehittämisestä. Se on yksi vaihtoehto hoitopaletissa. Tärkeinä etuina siinä on tasa-arvoisuus ja parempi saatavuus, mutta myös leimautumisen pelon vähentäminen, kertoi Ristikari.
Seminaarin päätteeksi kuultiin paneelikeskustelu, jossa kliininen tutkija Tiina Riekki (Oulun yliopisto), perhekeskuspäällikkö Tytti Lääperi (Varha), eduskunnan turvallisen odotus- ja vauva-ajan edistämisryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Sofia Virta (Vihreät) sekä kokemusasiantuntija Anna Helin-Valtonen (Äimä ry) keskustelivat siitä, miten raskausajan masennuksen hoitoa tulisi kehittää tulevaisuudessa.
Panelistit keskustelivat seulonnan ja resurssien tärkeydestä apua tarvitsevien äitien löytämisessä. Helin-Valtonen toi esiin sen, että pelkällä seulonnalla kaikkia masennuksesta kärsiviä raskaana olevia ei kuitenkaan löydetä.
– Suosituksiin pitäisi suhtautua niin, että niistä ei voida tinkiä. Niiden pitäisi olla ehdottomia. Neuvola-alan vetovoimaisuuteen pitäisi myös panostaa yhteistyössä oppilaitosten kanssa, Lääperi painotti.
Riekki toi lisäksi keskustelussa esiin, että tiiviimpi yhteistyö eri ammattilaisten välillä voisi myös säästää resursseja. Myös kokemusasiantuntijoiden tärkeyttä painotettiin keskustelussa.
Virta painotti puheenvuorossaan toimivien hoitopolkujen ja palvelujärjestelmän tärkeyttä.
– Pitää olla riittävästi poliittista tahtoa, että resurssit riittävät. Toisaalta tarvitaan myös riittävästi ammattilaisia, ja tämä taataan sillä, että alan pitovoima on riittävä. Ideaalitilanteessa pitäisi olla tahtoa varmistaa, että on aina olemassa joku ammattilainen, joka tietää kokonaiskuvan.
