Vastasyntyneen aivojen rakenne voi kertoa herkkyydestä varhaisille ympäristötekijöille. Turun yliopiston FinnBrain-tutkimuksessa havaittiin, että vauvat, joiden aivojen mikrorakenne viittasi nopeampaan kypsymiseen, olivat herkempiä äidin masennusoireille. Kalifornialaisen syntymäkohortin aineistossa puolestaan vastasyntyneiden suurempi aivojen koko liittyi herkkyyteen vuorovaikutuksen laadulle. Tutkimukset antavat uraauurtavaa tietoa sellaisista aivojen ominaisuuksista, jotka selittävät eroja herkkyydessä ympäristölle.
Uusimman tutkimustiedon mukaan herkkyys ympäristölle on yksi temperamenttipiirre eli biologisesti määräytynyt persoonallisuuden ominaisuus. Vähemmän herkkään verrattessa herkkä yksilö voi kärsiä enemmän haastavista olosuhteista, kuten kaltoinkohtelusta, mutta myös hyötyä enemmän myönteisistä asioista kuten hyvistä ihmissuhteista.
Aiemmissa tutkimuksissa on esimerkiksi havaittu, että ärtyisät vauvat ovat herkempiä vanhemman vuorovaikutuksen piirteille. Herkkyyseroihin liittyvät aivojen rakenteelliset ja toiminnalliset tekijät tunnetaan kuitenkin heikosti. Erityisen vähän tietoa on pienistä lapsista, joihin ympäristötekijöillä on ylipäätään aikuista suurempi vaikutus aivojen nopean kehittymisen vuoksi.
Uusissa turkulais- ja kalifornialaistutkimuksissa herkkyyseroihin liittyvät aivojen yleiset rakenteelliset tekijät vauvaiässä, kuten isompi aivojen koko ja kypsyneisyys. Tällaiset yleiset tekijät on perinteisesti liitetty edistyneempään kehitykseen kuten älykkyyteen. Uudet tutkimustulokset antavat kuitenkin viitteitä siitä, että nämä tekijät saattavat sen sijaan liittyä yleisesti aivojen muovautuvuuteen.
– Esimerkiksi isompiin aivoihin tai edistyneempään radastojen kehitykseen saattaa liittyä suurempi kapasiteetti ympäristöön mukautumiseen. On myös mahdollista, että sama ominaisuus on haitallinen, mikäli ympäristössä on riskitekijöitä, jotka vaikuttavat mahdollisesti haitallisesti kehitykseen. Tällöin vähäisempi muovautuvuus voi olla suojaava tekijä, tutkimuksista vastaava tutkijatohtori Saara Nolvi sanoo.
Yksilöllisten herkkyyserojen tutkiminen voi auttaa ymmärtämään, miksi osaan ihmisistä vastoinkäymiset vaikuttavat, kun taas toisiin eivät, tai miksi jotkut hyötyvät hoidoista ja tukitoimista muita enemmän.
– Ennen tutkittiin, ennustavatko riskitekijät psyykkisten häiriöiden riskiä vai eivät, tai vaikuttaako hoito vai ei. Nyt ollaan enemmän kiinnostuneita yksilöllisestä vaihtelusta, mikä saattaa avata aivan uusia näkökulmia psyykkiseen kehitykseen ja vointiin jo varhaisvaiheessa, Saara Nolvi ja FinnBrain-tutkimuksen tutkijalääkäri Jetro Tuulari toteavat.
Kypsyneemmät aivot ovat yhteydessä suurempaan herkkyyteen
Kahdessa tutkimuksessa selvitettiin vastasyntyneen aivojen rakenteellisiä tekijöitä, jotka liittyisivät korostuneeseen herkkyyteen ympäristötekijöille. Tutkimukset kohdistuivat kahteen syntymäkohorttiin, joissa vauvojen aivot kuvattiin magneettikuvantamista hyödyntäen 2–5 viikkoa syntymän jälkeen.
Nolvin ja Tuularin yhteistutkimuksessa tarkasteltiin vauvan aivojen FA-arvoja, jotka kuvastavat aivojen valkean aineen radastojen kypsymistä. Kiinnostuksenkohteena oli useimmissa aiemmissa tutkimuksissa löydetty yhteys äidin masennusoireiden ja vauvan negatiivinen reagoivuuden välillä. Tutkimukseen osallistui 80 äiti-lapsiparia.
Tutkimuksessa havaittiin, että vauvat, joilla oli aivojen nopeasta kypsymisestä kertovat korkeammat FA-arvot, olivat herkempiä äidin masennusoireille: he olivat negatiivisemmin reagoivia kuuden kuukauden iässä, jos äidillä oli ollut enemmän masennusoireita. Vauvoilla, joilla FA-arvot olivat matalat, äidin masennusoireet eivät olleet yhteydessä negatiiviseen reagoivuuteen.
Tutkijatohtori Saara Nolvin toisessa, kalifornialaiseen UC Irvine -syntymäkohorttiaineistoon kohdistuvassa tutkimuksessa selvitettiin, riippuuko äidin myönteisen vuorovaikutuksen ja lapsen toiminnanohjaustaitojen yhteys vastasyntyneen aivojen ja tiedolliseen kehitykseen liittyvien aivoalueiden, kuten aivoturson ja pihtipoimun, koosta. Pitkittäisseurannassa oli mukana 52 äiti-lapsiparia. Äidin vuorovaikutuksen laatua vauvansa kanssa arvioitiin kuuden kuukauden iässä, ja lapsen tiedollista kehitystä ja toiminnanohjaustaitoja mitattiin kahden vuoden ja viiden vuoden iässä.
Tutkimuksessa ilmeni, että lapset, joilla oli ollut isompi aivojen koko syntyessään, suoriutuivat paremmin tiedollisista ja toiminnanohjaustaitoja mittaavista tehtävistä sekä kahden että viiden vuoden iässä, mikäli äidin vuorovaikutuksen laatu vauvan kanssa oli korkea. Vastaavasti tällaisilla lapsilla oli eniten vaikeuksia tehtävissä, jos äidin vuorovaikutuksen laatu oli ollut heikompi. Myös aivoturson ja pihtipoimun suurempi koko oli yhteydessä lapsen herkkyyteen ympäristölleen, kun koko aivojen koko huomioitiin.
– Nämä tutkimukset yhdessä vahvistavat sitä käsitystä, että herkkyys ympäristötekijöille liittyy aivojen toimintaan ja organisoitumiseen jo vastasyntyneellä, toteaa tutkija Saara Nolvi.
Turun yliopiston FinnBrain-syntymäkohorttitutkimuksessa selvitetään ympäristön ja perimän vaikutusta lapsen kehitykseen. Tutkimusta johtaa professori Hasse Karlsson. Mukana on yli 4 000 lapsiperhettä, joita seurataan raskausajasta pitkälle aikuisuuteen. Professori Claudia Bussin johtamassa University of California Irvine -kohortissa oli mukana 150 äiti-lapsiparia, joita seurattiin intensiivisesti raskausajasta siihen asti, kun lapsi on 3–5-vuotias.
Tutkimukset julkaistiin neurotieteen tiedejulkaisuissa Social Cognitive and Affective Neuroscience ja Developmental Cognitive Neuroscience.
