Lapsiin kohdistuva taloudellinen väkivalta on jäänyt Suomessa liian vähällä huomiolle, toteavat aiheeseen perehtyneet Turun yliopiston ja Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston tutkijat. Tietoa puuttuu siitä, kuinka yleistä taloudellinen väkivalta on, miten se ilmenee ja millaista apua lapset ja perheet tarvitsisivat selviytyäkseen.
– Taloudellisella väkivallalla voi olla pitkäkestoisia seurauksia lapselle, kuten velkaantuminen vanhempien väärinkäytösten vuoksi. Se myös aiheuttaa haavoittavan kokemuksen, erityisesti silloin, kun väärinkäyttäjänä on lapselle läheinen henkilö, kertoo Turun yliopistosta johdetun tutkimuksen lippulaiva INVESTin erikoistutkija Anniina Kaittila.
Turun yliopiston tutkijat Anniina Kaittila, Mia Hakovirta ja Jarno Tuominen sekä Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston tutkija Heini Kainulainen kartoittivat lapsiin kohdistuvan taloudellisen väkivallan muotoja. Heidän nimeämistään viidestä taloudellisen väkivallan muodosta neljä linkittyy lapsen omiin vanhempiin. Vanhemmat voivat tahallisesti laiminlyödä lapsen perustarpeista huolehtimisen, kohdella perheen lapsia eriarvoisesti, toimia huolimattomasti lapsen raha-asioiden hoidossa tai vanhemmat voivat käyttää lasta taloudellisesti hyväksi esimerkiksi ottamalla velkaa lapsensa nimiin.
Ulkopuolisten aiheuttama taloudellinen väkivalta liittyy useimmiten kouluun tai vapaa-ajan toimiin. Lapselta saatetaan varastaa, hänet voidaan painostaa varastamiseen tai hän voi päätyä ihmiskaupan uhriksi.
Tutkijat muistuttavat, että kaikenlainen lapsen taloudellisten resurssien valvonta ja rajoittaminen ei ole vahingollista lapselle, eikä sitä pidä käsitellä väkivaltana. He tuovat esille myös, että vanhempien toiminnan taustalla voi olla perheen kokemia talousvaikeuksia.
– Kyse voi olla pikemminkin yhteiskuntapolitiikan seurauksista, jotka tuottavat tai ylläpitävät köyhyyttä. Lapsiin kohdistuu rakenteellista välinpitämättömyyttä, jos yhteiskunta ei kykene poistamaan lasten köyhyyttä. Lisäksi vanhemmilla saattaa olla osaamattomuutta ja voimattomuutta huolehtia lapsesta, jolloin yhteiskunnan pitää suojella lasta ja tarjota vanhemmille riittävästi apua ja tukea, Hakovirta toteaa.
He ehdottavatkin lapsiin kohdistuvan väkivallan kartoittamiseksi omaa työvälinettä, jota käytettäisiin lasten kanssa tehtävässä psykososiaalisessa työssä.
– Kaikenlaisen lapsiin kohdistuvan kaltoinkohtelun, hyväksikäytön ja väkivallan tunnistaminen lisää mahdollisuutta puuttua myös lapsiin kohdistuvaan taloudelliseen väkivaltaan. Eri väkivallan muotojen välillä on selkeä yhteys, ja erityisesti nuoret tytöt joutuvat seksuaaliväkivallan kohteeksi, mihin voi liittyä myös hyväksikäyttäjän taloudellinen intressi, tutkijat toteavat.
