Väitöskirjatutkija Tiina Putkurin tutkimusartikkelissa selvitettiin koulujen mielenterveyspalveluiden nykytilaa ja kuvattiin neljä vaihtoehtoista tulevaisuuden visiota palveluiden järjestämiseksi. Tutkimuksessa selvisi, että mielenterveyspalvelut koetaan kouluissa riittämättöminä ja vaikeasti saavutettavina. Tulevaisuuskuvissa korostui jako terveyttä edistävään toimintaan ja sairauslähtöiseen hoitoon.
Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden tarve on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi. Vuonna 2020 erikoissairaanhoitotasoisessa nuorisopsykiatrian avohoidossa kävi 25 957 nuorta, mikä on yli 70 prosenttia enemmän kuin vuonna 2010.
– Koronapandemian myötä tilanne on pahentunut entisestään ja jonot erikoissairaanhoitoon ovat pitkät. Apua mielenterveyden ongelmiin tulisikin tarjota nykyistä kattavammin jo perusterveydenhuollossa ja muissa perustason palveluissa, kertoo Turun yliopiston väitöskirjatutkija Tiina Putkuri.
Putkurin tuoreessa tutkimusartikkelissa kuvataan neljä tulevaisuuden visiota mielenterveyspalveluiden järjestämisestä kouluympäristössä. Lisäksi tutkimuksessa kuvataan mielenterveyspalveluiden nykytilaa ja palveluiden parantamiseksi tarvittavia muutoksia.
– Kouluympäristössä tarjottavista mielenterveyspalveluista käydään keskustelua parhaillaan ja käytännöt vaihtelevat alueittain merkittävästikin. Osassa kunnista kouluilla työskentelee psykiatrisia sairaanhoitajia ja osassa opiskeluhuollon henkilökuntaa on koulutettu mielenterveyshoidon tarjoamiseen, Putkuri avaa.
Koulujen mielenterveyspalvelut koetaan riittämättöminä
Tiina Putkuri haastatteli tutkimuksessaan muun muassa mielenterveyden ja kouluterveydenhuollon esihenkilöitä, lehtoreita, tutkijoita ja kansallisia asiantuntijoita. Lisäksi nuorten ja vanhempien näkökulmaa haastatteluissa toivat esille kolmen eri järjestön edustajat.
Tutkimuksessa selvisi, että nykyiset mielenterveyspalvelut koettiin riittämättöminä, vaikeasti saavutettavina ja vaihtelevina.
– Tulosten perusteella muutoksia palveluiden parantamiseksi tarvitaan niin yksikön, organisaation kuin koko yhteiskunnankin tasolla. Yksikkötasoisista muutostarpeista mainittiin esimerkiksi digitaalisten ratkaisujen hyödyntäminen, organisatorisista muutostarpeista esiin nousivat ammattilaisten välisen työnjaon ja yhteistyön kehittäminen ja yhteiskunnallisista muutostarpeista lainsäädännölliset muutokset, Putkuri kertoo.
Mielenterveyspalveluiden tulevaisuuskuvissa painotetaan joko ennaltaehkäisevää tai sairauslähtöistä hoitoa
Tutkimuksessa kuvatut neljä tulevaisuuden visiota poikkesivat toisistaan merkittävästi. Toisessa ääripäässä mielenterveyspalveluiden toivottiin keskittyvän yhteisölliseen mielenterveyden edistämiseen, toisessa yksilön mielenterveyshäiriön hoitoon. Tulevaisuuden visiot rakentuivat haastateltavien tulevaisuuteen suuntautuvista käsityksistä koskien mielenterveyshoidon tarjoajaa perusterveydenhuollossa, kouluterveydenhuollon tehtävää ja fokusta sekä palveluiden järjestämisessä huomioitavia tärkeimpiä arvoja.
– Erityisesti kouluterveydenhuollon tehtävä tulevaisuudessa nähtiin osallistujien keskuudessa jopa päinvastaisilla tavoilla. Osa haastateltavista toi esiin, että kouluterveydenhuollon tehtävänä on kaikille oppilaille ja perheille suunnattu kattava terveyden edistäminen, osa puolestaan näki tarkoitukseksi mielenterveyshäiriöiden hoidon, Putkuri sanoo.
Ensimmäisessä visiossa mielenterveyden hoito haluttiin rajata koulun ulkopuolelle ja koulun säilyttäminen medikalisoimattomana ympäristönä nähtiin tärkeäksi. Toisessa visiossa kouluihin haluttiin tuoda psykiatrisia sairaanhoitajia tarjoamaan hoitoa mielenterveyden ongelmiin, ja varmistaa samalla terveydenhoitajaresurssien riittäminen muihin tehtäviin.
– Kolmannessa visiossa nykyisen opiskeluhuollon toimijoista rakennettaisiin yhtenäinen tiimi, joka toteuttaisi niin terveyden edistämistä, ongelmien ennaltaehkäisyä kuin hoitoakin. Tähän visioon liittyen ratkaistavaksi jäisi se, tarjotaanko hoitoa myös somaattisiin vaivoihin vai pelkästään mielenterveysongelmiin, Putkuri kertoo.
Neljännessä visiossa toimijat keskittyisivät vahvasti mielenterveysongelmien hoitoon, hyödyntäen esimerkiksi lyhytpsykoterapeuttisia menetelmiä.
– Tulevaisuuden mielenterveyspalveluita suunniteltaessa keskeiseksi kysymykseksi nousee valinta terveyslähtöisen ja sairauslähtöisen painotuksen välillä. Tutkimuksessa esitellyistä visioista kaksi keskittyi pelkästään mielenterveyden edistämiseen ja ongelmien ennaltaehkäisyyn, kolmas visio näiden lisäksi myös mielenterveysongelmien hoitamiseen, Putkuri sanoo.
Kattavat terveystarkastukset antavat mahdollisuuden varhaiseen tukeen
Kansallisen mielenterveysstrategian mukainen painotus mielenterveyden edistämiseen ja ongelmien ennaltaehkäisyyn tulisi Putkurin mukaan muistaa myös kouluympäristössä järjestettäviä palveluita suunniteltaessa. Säännölliset ja kattavat terveystarkastukset tarjoavat erinomaisen rakenteen suunnitelmallisen, tavoitteellisen ja näyttöön perustuvan mielenterveyden edistämisen toteuttamiseen kouluterveydenhuollossa.
– Lisäksi niiden avulla voidaan huomata mielenterveysongelmien riskiryhmiin kuuluvat tai jo oireilevat aikaisessa vaiheessa ja tarjota heille tukea. Varsinainen mielenterveysongelmien hoito tulisi järjestää siten, ettei se vaaranna terveyden edistämistä ja ongelmien ennaltaehkäisyä, Putkuri sanoo.
Tutkimusartikkeli “Mental health services in the school environment—Future visions using a phenomenographic approach” on julkaistu Journal of Clinical Nursing -lehdessä: https://doi.org/10.1111/jocn.16376
