Monitieteisyys on kanadalaistutkijan työn keskiössä sekä lippulaiva Investissä että Turun ihmistieteiden tutkijakollegiumissa. Hän yhdistää työssään kehityspsykiatriaa, käyttäytymisgenetiikkaa ja kansanterveystutkimusta.
Kanadalainen Marie Pier Larose ei ollut suunnitellut muuttavansa Turkuun. Vuonna 2020 hän viimeisteli kotimaassaan kansanterveystieteen väitöskirjaansa ja suunnitteli post doc -tutkimusta ohjaajansa vetämässä hankkeessa Lontoossa.
Koronarajoitusten vuoksi brittitutkimusta ei voitukaan toteuttaa. Silloin Larosen ohjaaja löysi sattumalta avoimen tehtävän: Turun yliopiston lippulaiva Invest etsi tutkijaa.
Invest on Turun yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteinen tutkimuskeskus. Se tutkii uudenlaista hyvinvointivaltion mallia, joka olisi ennakoiva, tasa-arvoinen sekä sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä.
Larosea kiinnostaa, kuinka terveyspolitiikan keinot, kuten koulujen interventiot tai vanhempainvapaat, voivat vaikuttaa yksilöihin eri tavoin riippuen heidän geneettisestä alttiudestaan sairastua mielenterveyden häiriöihin.
Hän päätti hakea tehtävää Investissä ja sai haastattelukutsun muutamassa päivässä. Viikon kuluttua hänelle tarjottiin tehtävää – enää piti selvittää, missä sellainen Turku oikein sijaitsi.
Turussa tehdään huippututkimusta kiusaamisesta
Psykologian professori Christina Salmivallin vetämä ryhmä tutkii tämän kehittämää kiusaamisen vastaista toimenpideohjelma KiVa Koulua.
Käynnissä on retrospektiivinen tutkimus, jossa hyödynnetään 2010-luvun alussa kerättyjä DNA-näytteitä. Nyt osallistujiin ollaan uudelleen yhteydessä ja heiltä pyydetään DNA-näytteitä sekä vastauksia kyselyyn, joka koskee tutkittavien elämää nuorena aikuisena.
Larose ja muut Investin tutkijat pyrkivät näin selvittämään, kuinka genetiikka on yhteydessä kiusaamiseen.
Miten KiVa Koulu voi vaikuttaa lapsiin eri tavoin riippuen heidän perimästään? Onko jokin ryhmä lapsia erityisen vastaanottavainen kiusaamisen vastaisille interventioille?
Invest-tutkimuksen lisäksi Larose aloitti viime syksynä oman tutkimusprojektinsa Turun ihmistieteiden tutkijakollegiumissa (TIAS). Se edistää ihmistieteiden huippututkimusta poikkitieteellisessä tutkijayhteisössä.
Myös TIAS-projektin teema linkittyy vahvasti Salmivallin vetämän ryhmän työhön. Omassa tutkimuksessaan Larose selvittää lasten geneettistä alttiutta mielenterveysongelmille sekä sitä, miten ne vaikuttavat kiusaajaksi tai kiusatuksi tulemiseen. Kyseessä on havaintotutkimus, jonka data on Iso-Britanniasta ja Alankomaista.
"Ymmärtämällä paremmin mielenterveysongelmien geneettistä taustaa voidaan tutkia tarkemmin myös ympäristötekijöiden roolia."
Aikaisemmin genetiikkaa ei pidetty kovin kiinnostavana tutkimusalana mielen ongelmien selvittämisessä, Larose kertoo. Ajateltiin, että masennuksen ja muiden mielenterveysongelmien taustalla ovat lähinnä ympäristötekijät. Ja ihmisen geenejähän ei voi muuttaa.
Viime vuosina tutkijat ovat oivaltaneet, että ymmärtämällä paremmin mielenterveysongelmien geneettistä taustaa voidaan tutkia tarkemmin myös ympäristötekijöiden roolia.
Kehityspsykiatrian puolelta tiedetään, että lapsen kehityksessä avautuu ikään kuin ”ikkunoita”, joiden avautuessa lapsi on taipuvainen kehittymään tietyissä taidoissa.
Myös geenit osallistuvat käyttäytymisen sääntelyyn näissä kehitysikkunoissa. Muun muassa tätä käyttäytymisgenetiikka tutkii lapsen kehityksessä.
Opiskelijan työpesti määritti uran suunnan
Nuorempana kuva tutkijan työstä oli Larosen mielessä hämärä, eikä hän osannut haaveilla moisesta.
Hän opiskeli Kanadassa psykologian kandiksi sivuaineenaan politiikan tutkimus. Larose sai työn tutkimusavustajana – ja ymmärsi heti, että tätä hän halusi tehdä. Sen jälkeen ei tarvinnut enää pohtia uravaihtoehtoja.
Larose perehtyi erityisesti stressin vaikutuksiin ja mielenterveysongelmien biologiseen perustaa.
Kun hän opintojensa aikana tutustui kansanterveystieteen tutkijaan, palaset alkoivat loksahdella kohdilleen. Hän päätti opiskella siitä maisterintutkinnon – ja lopulta myös tehdä myös väitöskirjan.
– Kaikki ikään kuin nivoutui yhteen: politiikantutkimus, psykologian eri aspektit sekä kansanterveys.
Investissä nämä kaikki oli mahdollista yhdistää, ja siksi Larose oli niin innostunut hakemaan paikkaa.
– Suomi on yksi maailman parhaita paikkoja tehdä kansanterveystutkimusta, hän kehuu.
Nuori tutkija sai merkittäviä tuloksia
Kun Laroselta kysyy merkittäviä tai mieleenpainuvia tutkimustuloksia uransa varrelta, hän kertoo kahdesta eri tutkimuksesta.
Ensimmäinen niistä on yksi Larosen uran ensimmäisiä tutkimuksia hänen väitöstutkimuksensa ajoilta. Siinä tutkittiin kanadalaisten päiväkotilasten kortisolitasoja. Huomattiin, että pienituloisten perheiden lasten kortisolitasot olivat korkeammat kuin korkeampituloisten perheiden lapsilla.
Jo tämä oli merkittävä tulos. Tutkimuksen toisessa osassa päiväkodissa toteutettiin kahdeksan kuukauden mittainen ohjelma, jossa opeteltiin sosiaalisia taitoja. Mukana tutkimuksessa oli myös kontrolliryhmä.
Kävi ilmi, että sosiaalisten taitojen ohjelman suoritettuaan pienituloisten perheiden lasten kortisolitasot laskivat samalle tasolle muiden lasten kanssa.
– Nämä lapset todella hyötyivät ohjelmasta. Se oli tärkeä hetki. Huomasimme, että voimme oikeasti tehdä jotain, mikä ei ollut kovin vaikeaa tai edes kallista, ja sillä oli todellista merkitystä.
"Unelmatutkimuksessa olisi käytettävissä sekä vanhempien ja että lasten geenitiedot. Ajatuksena olisi tutkia mielenterveysongelmien hyvin varhaista ilmenemistä."
Toisessa tutkimuksessa tarkasteltiin brittiläisessä aineistossa äitien sosioekonominen statuksen ja koulutustason vaikutusta lasten koulumenestykseen, sekä varhaiskasvatukseen osallistumisen vaikutusta tähän yhtälöön.
Havaittiin, että matalasti koulutettujen äitien lapset tosiaan valmistuivat vähemmän todennäköisesti. Mutta: eroa ei ollut havaittavissa lapsilla, jotka osallistuivat varhaiskasvatukseen.
– Lisäksi se oli taloudellisesti kannattavaa. Jos päiväkotimaksut katettiin kokonaan julkisesta taloudesta, investointi alkoi tuottaa 25 vuoden jälkeen.
Tutkijalupaus on siis saanut aikaan varsin merkittäviä tutkimustuloksia jo varhain urallaan.
Entä mitä Larose haluaisi tutkia jatkossa? Vastaus on selvänä mielessä: kiusaamisen geneettistä taustaa päiväkoti-ikäisillä lapsilla.
Unelmatutkimuksessa olisi käytettävissä sekä vanhempien ja että lasten geenitiedot. Ajatuksena olisi tutkia mielenterveysongelmien hyvin varhaista ilmenemistä. Tutkimusasetelmassa vertailtaisiin kotihoidossa ja varhaiskasvatuksessa olevia lapsia.
Sen perusteella voisi myöhemmin olla mahdollista suunnitella kiusaamisen vastaisia toimia. Erilaisia kouluihin suunniteltuja kiusaamisen vastaisia ohjelmia on yritetty soveltaa varhaiskasvatuksessa.
– Se ei toimi, koska niin pienten lasten kognitiiviset taidot ja tunnesäätely eivät ole samalla tasolla kuin koululaisilla, Larose toteaa.
Turusta on tullut koti
Ranskankielinen miljoonakaupunki Montreal vaihtui siis sympaattisen kokoiseen Turkuun. Investistä löytyi paitsi kiinnostava työ, myös lämmin yhteisö.
– Meitä oli monta ulkomaalaista tutkijaa samassa tilanteessa: piti asettautua uuteen maahan.
Eniten Larose on yllättynyt kanadalaisten ja suomalaisten monista samankaltaisuuksista. Siksi vastassa ei ollut suurta kulttuurishokkia.
– Suurin ero on, että kanadalaiset ovat enemmän ekstrovertteja. Minä erityisesti! hän nauraa.
Turussa Larose on päässyt osaksi kodikasta ranskankielistä yhteisöä, jonka kanssa hän on viettänyt yhdessä joulua, kun matka Montrealiin on ollut liian pitkä ja kallis.
Sitä paitsi, Turku tuntuu nykyään kodilta.
Teksti: Rosa Lampela
Kuvat ja video: Hanna Oksanen
