Kysymyksiin vastaavat yrittäjyyden professori Anne Kovalainen ja erikoistutkija Sr., sosiologian dosentti Seppo Poutanen Turun työtieteiden keskuksesta, Turun kauppakorkeakoulusta.
1. Miten työ kehittyy seuraavan vuosikymmenen aikana?
Kehitys riippuu olennaisesti siitä, millaisista töistä puhutaan ja millä toimialoilla, missä yhteiskunnissa sekä kansantalouksissa. Esimerkiksi suoraan ihmisen keholle menevä työ tuskin nopeasti muuttuu olennaisilta osiltaan missään. Kampaajat, hierojat, kosmetologit, tatuoijat, kuntosaliohjaajat tehnevät samanlaista työtä kuin ennenkin, ja älykkäät digitaaliset systeemit jäänevät heillä tukitoimintojen rooliin. Vaikka teknologiset mahdollisuudet edistyvät, ihmiset tuskin kaipaavat ”robotin kosketusta”. Lentokoneiden, bussien ja muihin lähiohjaimiin halutaan luultavasti edelleen jollain tavoin ihminen, vaikka täysautomatisointi olisikin mahdollista ja voisi olla taloudellisesti kannattavampaa.
Julkisen sektorin osalta monissakin maissa saatetaan kustannuspaineissa puhua esimerkiksi perushoivatyön siirtämisestä roboteille, mutta kokonaiskustannusten valossa nämä visiot ovat varsin utopistisia – hankinnan jälkeenkin robotteja pitää etävalvoa, huoltaa, korjata, ladata, lääkerobotit täyttää ja niin edelleen. Esimerkiksi generatiivisen tekoälyn nopean kehittymisen myötä ei ole oletettavaa, että älykkäiden digitaalisten järjestelmien hyödyntäminen niille sopivissa työtehtävissä ainakaan vähenisi, mutta pelkkä teknologia ei yksinään ohjaa työn ja sen tekemisen kehitystä.
2. Miten pysyviä muutoksia pandemia toi käsitykseemme työstä ja työpaikoista?
Yksi varsin kestävältä näyttävä muutos liittyy käsityksiimme siitä, millä tavoin etätyö on mahdollista, missä määrin erilaisia töitä voidaan tai pitäisi siirtää etätöiksi, mitä vaikutuksia siirtämisellä on muun muassa työn tuottavuuteen, tehokkuuteen ja myös työssä viihtymiseen. Välilliset kysymykset kytkeytyvät esimerkiksi työmatkustuksen välttämättömyyteen, tarvittaviin virtuaalityökaluihin sekä toimisto- ja muiden erillisten työtilojen käyttöasteisiin. Pandemia toi esille monia uusia kysymyksiä työn ja yrittäjyyden suhteen.
3. Miten hybridityön ja etätyön yleistyminen muutti työn valvontaa ja luottamuksen roolia?
COVID-19-pandemian alkuvaiheita Suomessa koskevan laajan kyselytutkimuksemme mukaan nopea ja pakotettu siirtyminen etätöihin ei juuri muuttanut työn valvontaa tai luottamusta siihen, että työt tulevat etänäkin tehdyiksi. Tulkintamme mukaan tämä oli osoitus suomalaisen sopimusyhteiskunnan vahvuudesta. Heikommissa sopimusyhteiskunnissa etätyön yleistyminen on usein merkinnyt myös monenlaisen valvonnan kiristymistä. Jatkotutkimukset olisivat teemasta paikallaan, koska Suomenkin julkisessa keskustelussa saavat nykyisin hyvin tilaa näkemykset, joiden mukaan ihmisten pitäisi palata etätyöstä konttoreihin tekemään tehokkaammin töitä.
4. Entä millaisia mahdollisuuksia uudet teknologiat ja alustatalous tuovat työelämään?
Ne tuovat ensinnäkin monenlaisia tehostamisen mahdollisuuksia, mutta tämä ei välttämättä tarkoita, että ihmistyön määrä tehostusten seurauksena sinänsä vähenisi. Uusien älykkäiden teknologisten järjestelmien, alustojen, appien ja vastaavien luominen, ylläpito, valvonta ja huolto ovat synnyttäneet myös uusia ammatteja ja vielä enemmän uusia työtehtäviä.
Toiseksi älykkäiden järjestelmien nopeasti kehittyvät kyvyt esimerkiksi datan keräämisessä, analysoinnissa ja jalostamisessa tarjoavat uusia tehokkaita ja hyödyllisiä sovellutuksia muun muassa monille talouden ja tieteen aloille. Näiden hallintaan tarvitaan joustavasti kehittyviä ihmistyön panoksia.
”Alustataloudesta” vakiintuneessa merkityksessään taas on jo tullut melkein sellainen ”ilma”, jota kaikkien on tavalla tai toisella pakko hengittää, joten alustataloutta sinänsä on vaikea enää nähdä todellisten uusien mahdollisuuksien lähteenä.
5. Miten yrittäjyys muuttuu ja mitä uusia muotoja se saa?
Jos data on ”uusi öljy”, kuten usealta arvovaltaiselta taholta kuulemme, niin monenlaisen datan keruuseen, analysointiin ja jalostamiseen löytynee enenevästi mahdollisuuksia myös uudenlaiselle ja erikoistuneelle yrittäjyydelle. Meitä kiinnostavat erityisesti somevaikuttajat eli influensserit yrittäjinä – yrittäjyys, jota ei olisi olemassa ilman kehittynyttä internetiä tietynlaisine alustoineen ja appeineen. Influensserin ydintuote on hän itse julkisesti somealustoille tuotettuna identiteettinä erilaisine tuote- ja palvelukytköksineen. Myös muiden yrittäjien ja ammatinharjoittajien on lähes välttämätöntä olla mukana somealustoilla – et ole olemassa jollei Google löydä sinua. Alustat ovat muuttaneet kuluttajan asemaa yritysten arvioijina. Alustalla yrittäjä on nopean julkisen palautteen kohde tähtireittausten myötä erilaisine seurauksineen.
6. Tuoko muuttuva työelämä uusia vaatimuksia työhyvinvoinnille?
Työelämän jatkuvat muutokset tuottavat haasteita niin yksilöille, organisaatioille kuin myös instituutioille. Muutosten myötä myös käsitykset siitä, mitä työhyvinvointiin kuuluu, voivat rakentua uusiksi. Turvallinen työelämä pitääkin tänä päivänä sisällään niin objektiivisen fyysisen turvallisuuden, hyvät työolosuhteet kuin myös subjektiivisesti koetun turvallisuuden.
7. Millaisia muutoksia poliittisten päätöksentekijöiden tulisi tehdä mahdollistaakseen tulevaisuuden työnteon muodot?
Tulevaisuuden työnteon muodot kyllä mahdollistuvat ilman että päätöksentekijöiden tarvitsisi yht’äkkiä tehdä jotakin radikaalia. Kysymys on demokraattisessa yhteiskunnassa jatkuvasta tasapainon etsimisestä: kuinka sovittaa muun muassa yrittäjyyden ja uusien teknologioiden kehittämisen vapaus ja tukeminen työntekijöiden kohtuullisiin oikeuksiin, kansalaisten tietoturvaan ja muihin vastaaviin seikkoihin.
8. Mitkä ammatit ja osaamisalueet ovat keskeisiä tulevaisuudessa?
Ennustamisen tekee vaikeaksi ”keskeisyyden” monimerkityksisyys ja arvolatautuneisuus. On esimerkiksi helposti argumentoitavissa, että jokainen ilmastokatastrofin torjumiseen osallistuva ammatti ja osaamisalue tulee olemaan keskeinen tulevaisuudessa, mutta vahvojen taloudellis-poliittisten intressien näkökulmasta ”keskeisyys” saattaakin selvästi olla aivan jossain muualla.
9. Mitkä ovat tärkeimmät taidot ja osaamisalueet, joita työntekijöiden tulisi kehittää pysyäkseen kilpailukykyisinä tulevaisuuden työmarkkinoilla?
Ammattien ja työtehtävien erikoistuessa yhä pidemmälle myös taidot ja osaamisalueet erikoistuvat, joten kovin yleisiä ”työmarkkinakilpailukyvyn” takaavia taitoja on hankala nimetä. Mutta omia erikoisalojaan hallitsevien spesialistien hiominen yhteen toimivaksi ja tehokkaaksi työyhteisöksi voi olla haasteellista, joten omien kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen on epäilemättä usein hyödyllistä kaikille työntekijöille.
10. Miten työn ja vapaa-ajan raja muuttuu ja mitä vaikutuksia sillä on?
Yhdenlaista suurta muutosta on vaikea nähdä toteutuvaksi. Töiden ja ammattien moninaisuudesta, luonteesta sekä työntekijöiden erilaisista velvollisuuksista ja tarpeista riippuen tällaisen ”rajan” luonne vaihtelee todennäköisesti paljon. On töitä ja ammatteja, joissa työt tehdään edelleenkin työpaikalla, vaikkapa sairaalassa, ja omaa aikaa saatetaan käyttää paljonkin esimerkiksi ammattikirjallisuuteen perehtymiseen tai oman osaamisen päivittämiseen. Toisaalta kaikki eivät pysty tai edes halua vetää mitään erityistä rajaa ”työn” ja ”vapaa-ajan” välille.
Niissä ammateissa, joissa on joustavia etätyömahdollisuuksia, on myös usein enemmän mahdollisuuksia rakentaa elämänkokonaisuuksia, joihin tulonmuodostusta tuottava toiminta – palkkatyö tai yrittäjyys – muovautuu eri tavoin. Ääriesimerkkinä uusista ammateista somevaikuttaja, influensseri, voi saada tuloja omaa arkielämäänsä kuvaavista Youtube-videoista. Niinpä hän on tietyssä mielessä töissä silloinkin, kun hän videonsa mukaan loikoilee aurinkorannalla. Tulonmuodostus näissä uusissa ammateissa yrittäjänä voi olla kuitenkin hyvinkin vaihtelevaa.
Joustoja työn ja vapaa-ajan välillä on mahdollista rakentaa myös muuten, esimerkiksi lyhyemmän työajan tai kouluttautumisen avulla.
Teksti: Erja Hyytiäinen
Kuva: Sanna Heikintalo
