Tiedustelututkimuksen professori Kari Liuhto: ennakoinnin merkitys korostuu uudessa maailmanjärjestyksessä

Kun toimittajat etsivät asiantuntijaa kommentoimaan Venäjän taloutta, Euroopan ja Venäjän kauppaa ja suhteita, pakotteita tai Venäjän hybridisodankäyntiä, on puhelin kilahtanut Turun yliopiston kauppakorkeakoulun professorin taskussa. Uutisia seuraavien suomalaisten on ollut vaikea välttää törmäämästä kansainvälisen liiketoiminnan professori Kari Liuhtoon. 

Tutkijana Liuhto on erikoistunut Venäjän ja Itämeren alueen talouteen. Liuhto on toiminut pitkään myös Pan-Eurooppa Instituutin ja Centrum Balticum -säätiön johtajana.

Tammikuusta alkaen Liuhtoa on tavoiteltu entistäkin kiivaammin. Kiinnostusta on herättänyt Liuhdon uusi pesti Suomen ensimmäisenä tiedustelututkimuksen professorina. 

Professuuri on Turun yliopiston ja Maanpuolustuskorkeakoulun yhteinen.

Mutta miten kansainvälisen liiketoiminnan tutkijasta tuli tiedustelututkimuksen käynnistäjä Suomessa? Kaikki juontaa Joutsenossa varttuneen Liuhdon teini-ikäisenä tekemään kielivalintaan, josta tuli myöhemmin uralla ratkaiseva.

– Äitini suku on lähtöisin Aunuksen Karjalasta, ja isoäitini perheen historiasta löytyy hurjia tarinoita neuvostoajalta ja sotavuosilta. Kahdeksannella luokalla koulussa piti tehdä kielivalinta, ja isoäitini sanoi, että ota venäjä, sillä sitä eivät muut lue. Siitä neuvosta lähtenyt päätös vei mukanaan, Liuhto kertoo. 

Ylioppilaskirjoitusten ja armeijan jälkeen Liuhto haki sekä Turun kauppakorkeakouluun että Kiovan valtiolliseen yliopistoon. Sinne Liuhto halusi saatuaan tietää, että hänen jo kuollut isoisänsä oli ollut ukrainalainen.

"Pian kävi selväksi, että Neuvostoliiton aikainen opetus oli aivopesua, ja halusin palata kotiin."

Liuhto hyväksyttiin molempiin. Turkuun hän kirjautui poissaolevana ja lähti heti ensimmäisenä syksynä Kiovaan lukemaan venäjän kieltä. Elettiin vuotta 1987.

–  Kokemus oli rankka parikymppiselle nuorelle. Kaikesta oli pulaa, liikkumistamme rajoitettiin ja passimme kerättiin viranomaisten haltuun. Pian kävi selväksi, että Neuvostoliiton aikainen opetus oli aivopesua, ja halusin palata kotiin. Kesti lähes kaksi kuukautta saada passini takaisin. Lisäksi olin vain sadan kilometrin päässä Tšernobylistä, jonka ydinvoimala oli räjähtänyt vuotta aiemmin. Siitä ei kuitenkaan puhuttu Neuvostoliitossa. Kokemus oli ahdistava.

Liuhto palasi Turkuun kansainvälisen hallinnon opintoihin. Seminaarityö suomalais-neuvostoliittolaisista yhteisyrityksistä poiki vaihdon ulkomaankaupan linjalle ja Liuhto sai ohjaajakseen idänkauppaan erikoistuneen Urpo Kivikarin. Itä-Eurooppa osoittautui pian turbulentiksi tutkimuskohteeksi. 

– Neuvostoliitto natisi jo liitoksistaan, ja lopulta graduni otsikossa ollut maa vaihtui vain vähän ennen valmistumista. Eikä se ollut ensimmäinen kerta. Muutamaa vuotta aikaisemmin meni alta Tšekkoslovakia. Tiesin haluavani jatkaa väitöskirjaan, mutta aihe oli alkanut vähän tökkimään, Liuhto naurahtaa.

Liuhto päätyi taas ulkomaille. Hän siirtyi Glasgow’n yliopistoon, jossa kotimaassa neuvostokritiikillään närää herättänyt Tauno Tiusanen johti Venäjän ja Itä-Euroopan instituuttia. Glasgow’ssa syntyi kaksi kertaa väitelleen Liuhdon ensimmäinen väitöskirja, aiheena Viron itsenäistyminen ja muutos. Se toi Liuhdolle kutsun apulaisprofessoriksi Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon, jossa hän jatkoi Venäjän suhteisiin syventymistä. 

Vuosien työ Venäjän liiketoimintaan erikoistuneena tutkijana terävöitti katsetta. Liuhdolle kuva muuttuvasta Venäjästä alkoi hahmottua jo silloin, kun muut vielä ajoivat yhteistyön edistämistä.

– Järjestin vuosituhannen vaihteessa seminaaria, johon halusimme kutsua Mihail Gorbatšovin. Emme saaneet häntä, mutta kutsuimme länsimielistä linjaa kannattaneen entisen pääministerin Jegor Gaidarin. Vierailu herätti Tehtaankadun kiinnostuksen. Seuraavana vuonna viisumini vietiin Pietarin vierailulla ja jäin rajan taa. Koin omakohtaisestikin, miten Venäjän ilmapiiri alkoi muuttua.

Kauppalehden kannessa Liuhto varoitti suomalaisia Fortumin Venäjän investoinneista jo keväällä 2008. Arviot vaihtelevat, mutta Liuhdon mukaan varovaisenkin laskelman mukaan Fortumin menetyksessä hävittiin pari tuhatta euroa jokaista suomalaista kohden.

– Aika oli toinen, eikä Venäjän suunnasta varoittaneita oltu vielä valmiita uskomaan. Euroopassa oltiin tehty taloudellisia sitoumuksia, joista olisi ollut vaikea irtautua. Haluttiin uskoa taloudelliseen yhteistyöhön. Olisi tärkeää käydä tapahtumia läpi, jottei vastaavia virheitä tehdä tulevaisuudessa, Liuhto sanoo.

Juuri tästä Liuhdon mukaan on kyse tiedustelussa. Toimintaympäristön tuntemuksesta, ennakoinnista ja paremmasta päätöksenteosta.

– Tiedustelu ei ole vain sotilaallista eikä pelkkää luokiteltujen lähteiden penkomista, jollaiseksi se usein mielletään. Se on kykyä koota ja välittää strategista tietoa niin, että toimija pystyy näkemään ikään kuin nurkan taakse ja varautumaan tulevaan. Tiedustelua tarvitaan yhteiskunnan kaikilla sektoreilla, niin yrityksissä kuin julkishallinnossakin. 

Tiedustelututkimus on Suomessa uusi ala. Opetusta on ollut tarjolla monessa yliopistossa aikaisemminkin, mutta professuuri on Suomen ensimmäinen.

Professuuria oli kaavailtu Puolustusvoimien aloitteesta jo jonkin aikaa, mutta tehtävän sijainti haki paikkaansa. Lopulta Liuhto kutsuttiin professuuriin ansioituneena Venäjän ja Itä-Euroopan tuntijana.

Tammikuussa alkanut tehtävä ja sitä seuranneet vierailukutsut ovat pitäneet Liuhdon kiireisempänä kuin koskaan. Runsas kiinnostus yhteistyöhön kuvastaa, miten tärkeään aikaan uusi tehtävä perustettiin. 

Liuhdon tehtävänä on käynnistää tiedustelututkimuksen opetus Turun yliopistossa, sekä edistää opetus- ja tutkimusyhteistyötä Maanpuolustuskorkeakoulun kanssa.

– Viisivuotisen pestini aikana on tarkoitus luoda meille uuden alan rakenteet. Talous, tulevaisuuden tutkimus ja Venäjä tulevat varmasti näkymään opintokokonaisuudessa. Lisäksi Turussa on esimerkiksi vahvaa kyber- ja Kiina-asiantuntemusta. Monialaisuus on vahvuutemme.

Ennen kuin Liuhto haluaa luvata mitään varmaa, tarkoitus on keskustella muiden yliopistojen kanssa. Tavoitteena on vahvistaa tiedusteluopetuksen kansallista verkostoa tuomalla kokonaisuuteen osaamista, johon muut suomalaiset yliopistot eivät vielä ole erikoistuneet.

"Valmistautuminen on paras suojamme. En pelkää, mutta meidän pitäisi herätä. Tarvitsemme vahvaa eurooppalaista yhteistyötä ja vahvaa demokratiaa."

Maanpuolustuskorkeakoulun ja Turun yliopiston välillä Liuhto aikoo pyrkiä edistämään erityisesti tutkimusyhteistyötä. Lisäksi Liuhto visioi jo kansallista tiedustelutoimijoiden ja toimittajien yhteistyömallia, joka edistäisi tutkimustiedon hyödynnettävyyttä.

– Me tutkimusmaailmassa olemme ilmiöiden löytäjiä, mutta toimittajat tiedon levittäjiä. Meillä Suomessa on loistavia tutkivia toimittajia, ja tiivis yhteistyö voisi tuoda tutkimustietoa konkreettisesti yhteiskunnan käyttöön.

Omalla työllään Liuhto haluaakin nimenomaan synnyttää osaamista ja tietoa, joka palvelee yhteiskuntaa mahdollisimman laajasti.

Liuhdolle motiivi on henkilökohtainen. Siihen ovat vaikuttaneet sekä suvun historia että nuorena koettu ydinsodan uhka.

– Olin lukioikäinen, kun Neuvostoliitto ja Yhdysvallat olivat sodan partaalla. Päätin silloin, että haluan tehdä oman osani, ettei sotaa syttyisi. Tietyllä tavalla sillä polulla ollaan nytkin. On ollut kova paikka nähdä Venäjän luisuminen kohti sotaa, kun on yli kolmekymmentä vuotta seurannut maan kehittymistä ja halunnut edistää rauhaa. Se on mennyt ihon alle, Liuhto sanoo.

Venäjälle, tai moniin muihinkaan maihin Liuhto ei näe enää palaavansa. Myös yhteydenpito vanhoihin tuttaviin Venäjällä on täytynyt lopettaa. 

Vaikka Liuhdon motiivi on tavallista henkilökohtaisempi, hän näkee, että jokaisella on annettavaa yhteiskuntamme turvaamiseksi.

Ennakoinnin merkitystä Liuhto korostaa jälleen kerran. Maailmanjärjestys on muuttumassa. Iso kysymys on, millainen valtataistelu nähdään, ennen kuin suurvaltojen asemat asettuvat. Liuhdon mukaan Yhdysvallat ja Kiina tulevat ennen pitkää ottamaan toisistaan mittaa. Niiden rinnalla Venäjä on taloudellinen pikkutekijä, mutta senkin tulevaisuus on arvaamaton, mikä luo varjoa etenkin Euroopan ylle.

– Venäjä on sitonut itsensä sotatalouteen, josta se ei pääse helpolla irti. Vaikka Ukrainaan saataisiin rauha, se ei välttämättä kestä, sillä Venäjä tarvitsee uusia sotia pitääkseen taloutensa pystyssä, Liuhto sanoo.

Pahimmassa tapauksessa maan linja kovenee entisestään ja sodan kierre jatkuu. Parhaassakin skenaariossa edessä on sisäinen valtataistelu. Sitä seuraava kaaos voisi näkyä esimerkiksi pakolaistulvina naapurimaihin.

– En tiedä tuleeko iso myllerrys ennen eläkkeelle jäämistäni, mutta haluaisin vielä omana elinaikanani nähdä kuinka Venäjälle käy. Joka tapauksessa Euroopan asema ei ole ruusuinen, emmekä voi enää tuudittua optimismiin ja olla tekemättä mitään. Valmistautuminen on paras suojamme. En pelkää, mutta meidän pitäisi herätä. Tarvitsemme vahvaa eurooppalaista yhteistyötä ja vahvaa demokratiaa. Tässä meistä jokainen voi auttaa.

Teksti: Liisa Reunanen
Kuvat: Hanna Oksanen