Ura on vienyt professori Maija Setälää Varsinais-Suomesta maapallon eri kolkkiin, mutta kiinnostus demokratian tutkimiseen ja kehittämiseen on säilynyt nykyhetkeen saakka. Uravalinta ei kuitenkaan ollut Setälälle alusta saakka päivänselvä.
Valtio-opin professori Maija Setälän työhuoneen ikkunasta avautuu marraskuisen harmaa maisema, mutta yksi valopilkku – vai pitäisikö sanoa vaaleanpunainen valopilkku – osuu silmään välittömästi: kuuluisa Posankka-patsas nököttää keskellä maisemaa. Juuri näistä samoista maisemista Setälän matka tutkijan polulle sai alkunsa.
Hän on alun perin Laitilasta kotoisin, mutta tuli siskonsa innoittamana opiskelemaan Turun yliopistoon lukion jälkeen. Valtio-oppi ei ollut kuitenkaan Setälän ykkösvalinta.
– Halusin opiskella psykologiaa, mutta jostain syystä en hakenut opiskelemaan sitä. Siskoni houkutteli minut valtio-opin pariin, mutta ajattelin vielä silloin, että tehdään nyt tutkinto valmiiksi ja katsotaan, minne se vie. Mietin jopa pääaineen vaihtamista välillä, hän kertoo.
Ajatuksistaan huolimatta Setälä suoritti tutkinnon loppuun ja työskenteli jonkin aikaa osa-aikaisena tutkimusassistenttina, kunnes tie vei Lontooseen: hän teki kansanäänestyksiä käsittelevän väitöstutkimuksensa London School of Economicsissa ja vietti kaupungissa lopulta yhteensä neljä vuotta. Edelleen mielessä pyörivät eri uravaihtoehdot.
Ainutlaatuinen hanke digitaalisista alustoista demokratian tukena
Palataan menneestä hetkeksi takaisin nykyhetkeen. Setälä työ valtio-opin professorina on hyvin monipuolista. Hän työskentelee muun muassa eri hankkeiden parissa: tällä hetkellä hän tekee viimeisiä silauksia juuri päättyvälle Ilmastotoimet puntarissa eli FACTOR-hankkeelle, joka tutkii, millä tavoin puntaroiva kansalaiskeskustelu voi edistää oikeudenmukaista ja tietoon perustuvaa ilmastosiirtymää. Työpöydältä löytyy myös Horizon-hanke nuorten osallistumisesta ja STN-hanke energiasiirtymästä, jossa valmistellaan helmikuussa toteutettavaa energia-aiheista kansalaiskokousta.
”Mietimme, miten tekoäly tukisi ihmisten välistä kommunikaatiota eikä heikentäisi sitä.”
Myös yksi erityinen hanke on juuri alkamassa: Setälä toimii vastaavana tutkijana ADDI-hankkeessa, jonka myötä Turun yliopisto sai ensimmäistä kertaa ERC Synergy -rahoituksen. Lähes 10 miljoonan euron EU-hankkeen tavoitteena on kehittää digitaalisia alustoja päätöksentekoon osallistumista varten.
– Koska osallistumisen ja kansalaiskeskustelun menetelmiä on käytössä eri puolilla maailmaa, niin ideana on kehittää digitaalisia alustoja näiden edesauttamiseksi, Setälä kertoo.
Hankkeessa käytetään tekoälyä monin eri tavoin kansalaisosallistumisen apuna ja myös tutkimuksessa. Esimerkiksi suurilla kielimalleilla voisi olla monenlaisia rooleja puntaroivassa kansalaiskeskustelussa vaikkapa asiantuntijatiedon hankkimisessa tai argumenttien tiivistämisessä.
– Mietimme tekoälyn hyödyntämisen lisäksi rajoja, eli mitä ne voivat ja eivät voi tehdä ja miten tekoäly tukisi ihmisten välistä kommunikaatiota eikä heikentäisi sitä. Se kiinnostaa minua erityisesti, Setälä sanoo.
Hänen mukaansa ADDI-hankkeen keskeisin osa on mukana olevat huipputekijät, jotka ovat Setälän lailla innoissaan demokratian kehittämisestä.
– Kyllä tämä hanke on ainutlaatuinen.
Ideoita riittää, aikaa ei
Käänteentekevä hetki Setälän uralla oli hänen väitöstutkimuksensa ja sen jälkeiset tapahtumat. Elettiin 1990-luvun loppua ja Suomen EU-jäsenyyden alkuaikaa, jolloin moni Setälän kollega lähti töihin unionille. Kyseinen uravalinta ei kuitenkaan innostanut häntä.
– Tulin silloin takaisin Turkuun. Väitökseni valmistuttua sain pestin Hannu Nurmen huippuyksiköstä, jossa käsiteltiin äänestysmenettelyjä. Työni kansanäänestysten parissa istui siihen hyvin.
”Minulla on aina ollut sellaista maailmanparantamisen mentaliteettia.”
Samaan aikaan hän muokkasi väitöstutkimuksensa Referendums and Democratic Government nimiseksi teokseksi, joka julkaistiin vuonna 1999. Uuden työn ja kirjan myötä Setälästä olikin tullut lopulta tutkija. Hän ei kuitenkaan edelleenkään, 25 vuoden jälkeen, ajattele itseään täysin tutkijana.
– Minulla on aina ollut sellaista maailmanparantamisen mentaliteettia. Sieltä tulee myös kiinnostus demokratiatutkimukseen ja demokratian kehittämiseen. En kuitenkaan ole poliitikko tai päättäjä, joten voin vain esittää näkemyksiä, joita joku toivottavasti kuuntelee, Setälä sanoo.
Uravalinta ei myöskään ole ollut helpoin, sillä työ vaatii intohimon lisäksi paljon henkisiä voimavaroja ja sosiaalisia taitoja toimia ihmisten kanssa. Turhauttavia hetkiä on myös siedettävä.
– Välillä sitä tekee kaikkea muuta, mitä pitäisi. Haluaisin käyttää enemmän aikaa esimerkiksi kehittämishankkeisiin ja kirjoittamiseen, sillä ideoita on paljon mutta aikaa ei. Työ on hyvin kokonaisvaltaista. Joskus sitä miettii, että vähemmälläkin voisi päästä.
Toiveena tutkia lisää demokratian rajoja
Katsoessaan taaksepäin uraansa Setälä toteaa, että monessa tilanteessa tuurilla on ollut sormensa pelissä. Eri vaiheet eivät ole olleet kovinkaan suunniteltuja.
– Asiat, joita on kovasti halunnut, eivät ole aina toteutuneet ja sitten taas jokin yllättävä juttu voi olla käänteentekevä. Tässä täytyykin olla joustavuutta, ja resilienssi ja tietynlainen jääräpäisyys ovat tärkeitä ominaisuuksia.
Tulevaa ajatellessaan Setälä nostaa esiin muutaman eri asian: hän haluaisi esimerkiksi syventyä enemmän demokratian rajojen tutkimiseen.
– Demokratian takapakkia en voi estää, mutta haluaisin olla mukana kehittämässä kansalaisvaikuttamisen muotoja siten, että niillä olisi enemmän vaikuttavuutta päätöksenteossa. Toimin myös viime vuosikymmenen alussa asiantuntijana kansalaisaloitteiden parissa, ja se kiinnostaa edelleen.
Teksti: Liisa Kallio
Kuvat: Hanna Oksanen
