Poliittinen historia
Poliittisen historian oppiaineessa tutkitaan yhteiskunnan, politiikan ja kansainvälisten suhteiden lähihistoriaa sekä Suomessa että kansainvälisesti. Oppiaineen tutkimusta ja opetusta profiloivia vahvuusalueita ovat mm. Suomen sisä- ja ulkopolitiikan lähihistoria, Euroopan historia ja kansainväliset suhteet 1900-luvulla, tiedustelun, turvallisuuden ja kriisien historia sekä julkisuus- ja kulttuuridiplomatia.
Poliittinen historia tekee ja järjestää politiikan, yhteiskunnan ja kansainvälisten suhteiden lähihistorian tutkimusta ja opetusta.
Tämän päivän maailmaa analysoidaan ymmärrettäväksi historiatietoisesta näkökulmasta tutkimuksen kentässä, kouluttamisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Oppiaine antaa poliittisen historian perusopetusta myös avoimessa yliopistossa.
Opiskelijoita poliittisessa historiassa on noin 450, joista lähes puolet pääaineopiskelijoita ja loput sivuaineopiskelijoita. Jatko-opintoja suorittaa noin 20 aktiivista opiskelijaa.
Turun yliopiston humanistinen tiedekunta perusti vuonna 1965 poliittisen historian professorin viran ja kutsui tehtävään Juhani Paasivirran. Vuoden lopussa perustettiin poliittisen historian laitos. Laitos sai nopeassa tahdissa kaksi assistenttia ja kanslistin.
Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan aloittaessa toimintansa syyskuussa 1967 poliittisen historian laitos siirtyi uuteen tiedekuntaan.
On syytä kiinnittää huomiota Turun poikkeavuuteen Helsingistä. Helsingin poliittisen historian professuuri perustettiin aikanaan jo toiminnassa olleeseen valtiotieteelliseen tiedekuntaan; Turun professuuri ja laitos perustettiin humanistiseen tiedekuntaan ja traditioon.
Turun yliopisto valtiollistettiin vuonna 1974 ja yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan perustettiin Politiikan tutkimuksen ja sosiologian laitos. Laitokseen kuuluivat sosiologia, valtio-oppi ja poliittinen historia sekä jonkin aikaa myös tiedotusoppi. Vuonna 1993 suurlaitos purettiin ja palattiin oppiainelaitoksiin.
Juhani Paasivirtaa seurasi professorina vuonna 1986 Jaakko Paavolainen ja häntä 1993 Jorma Kalela. Vuonna 1998 laitos sai toiseksi professorikseen Timo Soikkasen. Kalelan jäädessä eläkkeelle professoriksi valittiin vuonna 2006 Kimmo Rentola. Tällä hetkellä oppiaineeen professoreina toimivat Vesa Vares ja Louis Clerc.
Vuonna 2007 laitokselle perustettiin kolmas, Kiinan nykyhistorian professuuri. Tehtävään kutsuttiin Klaus Mühlhahn. Tehtävää on hoitanut vuodesta 2011 lähtien Lauri Paltemaa.
Poliittinen historia on menestynyt 1990-luvun ja 2000-luvun oloissa hyvin. Traditionaalisina vahvuusalueina ovat olleet Suomen sisä- ja ulkopolitiikka. Ulkopuolisella rahoituksella ovat syntyneet ja kehittyneet laajat kokonaisuudet kuten Juhani Myllyn alaisuudessa toteutettu Eduskunnan 100-vuotisprojekti ja Eduskuntatutkimuksen keskus, Ville Pernaan median ja politiikan suhteisiin liittyvät hankkeet, Klaus Mühlhahnin, Dong Wangin ja Lauri Paltemaan johdossa ollut Kiina-tutkimus ja viimeisimpänä Louis Clercin European Studies.
Poliittinen historia tekee ja järjestää politiikan, yhteiskunnan ja kansainvälisten suhteiden lähihistorian tutkimusta ja opetusta. Tämän päivän maailmaa analysoidaan ymmärrettäväksi historiatietoisesta näkökulmasta tutkimuksen kentässä, kouluttamisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Opiskelijoita on noin 450. Heistä pääaineen perustutkinto-opiskelijoita n. 200 ja loput sivuaineopiskelijoita. Jatko-opiskelijoita on noin 40.
Poliittisesta historiasta valmistuu vuosittain keskimäärin 20-22 valtiotieteiden maisteria. Lisensiaatin tutkimuksia ja väitöskirjoja yksi - kaksi vuodessa.
Oppiaine antaa määräaikaiseen sopimukseen perustuen perusopintojen opetusta myös avoimessa yliopistossa.
Poliittisen historian yhteydessä toimii helmikuussa 2002 perustettu Eduskuntatutkimuksen keskus. Sen tehtävänä on edistää eduskuntaa sekä suomalaista demokratiaa ja parlamentarismia koskevaa tutkimusta. Se organisoi alaan liittyvää tutkimusta, toimii alan dokumentaatiokirjastona, järjestää koulutusta, yleisötilaisuuksia ja tutkimuksellista palvelutoimintaa.
