Videopelit ovat nykyisin yleisiä ja suosittuja, mutta millaista on elämä pelimaailmoissa? FM Henry Korkeila perehtyi väitöstutkimuksessaan verkkomoninpelien kulttuureihin. Tutkimus osoitti, että pelimaailmoissa elämisen tapoja on yhtä monta kuin on pelaajiakin.
Videopelit ja niiden pelaaminen arkipäiväistyvät vuosi vuodelta, eikä enää voida puhua trendistä tai ilmiöstä. Videopelien tarjonta on laajaa, eivätkä pelien maailmat itsessään ole yksioikoisia tai yksinkertaisia.
FM Henry Korkeila tarkasteli digitaalisen kulttuurin alan väitöstutkimuksessaan elämää pelimaailmoissa, tarkemmin verkkomoninpelejä ja niiden kulttuuria globaalilla kentällä. Tarkastelussa Korkeila hyödynsi ranskalaisen sosiologin Pierre Bourdieun pääomateoriaa ja kanadalaisen pelitutkijan Mia Consalvon pelipääoman käsitettä. Näiden pohjalta oli mahdollista ymmärtää paremmin pelaajien elämää ja toimintaa pelimaailmojen sisällä.
Borudieun teorian mukaan pääomat ovat resursseja, joita yksilö tai ryhmä kartuttaa toiminnallaan. Resursseja käytetään hyödyksi eri tavoin, esimerkiksi sosiaalisen aseman parantamiseen tai laadukkaiden varusteiden ostamiseen. Pelien kautta pelaajat saavuttavat siis erilaisia resursseja, jotka voivat olla mitä tahansa uusien ystävien tai ratsujen keräämisestä ja pelin sisältämän tarinan läpäisemisestä harvinaisten varusteiden hankkimiseen. Näillä pelaajat tyydyttävät omat motivaationsa pelata, kykenevät pätemään saavutuksillaan muille ja lisäävät pelin tuntemusta voimistaakseen suhdetta pelimaailmaan.
Sama maailma, eri näkökulma
Korkeila käytti aineistonaan kyselytutkimusta, foorumikeskusteluita ja rajauskatsausta varten kerättyä materiaalia. Näistä kävi ilmi, että jokaisella pelaajalla on omat syynsä pelata ja että jokainen pelaaja käyttää pelin suomia mahdollisuuksia omalla, ainutlaatuisella tavallaan hyödykseen.
Esimerkiksi immersiota eli virtuaalipelitodellisuuteen ”uppoamista” hakevat pelaajat keskittyivät pelimaailman tiedon ja tarinoiden etsimiseen ja oppimiseen, kun taas perheen kanssa pelaavat keskittyvät pieneen sosiaaliseen piiriinsä. Oli myös pelaajia, joiden pääasiallinen syy pelata oli rikastuminen, tai olla maailman parhaan killan jäsen. Kuitenkaan johonkin pelin osa-alueeseen keskittyminen ei tarkoittanut, etteikö pelaajilla olisi ollut muita pääomia käytettävissään, vaan sitä, että niitä ei asetettu etusijalle.
Samaa peliä pelaavat saattoivat viettää yhtä paljon aikaa samassa pelimaailmassa ja yhteisöissä tapaamatta koskaan toisiaan. Pelaajat olivat myös erimielisiä siitä, mihin suuntaan peliä pitäisi kehittää, jotta juuri heille itselleen tulisi lisää pääomaa kerättäväksi.
– Pelaajat olivat myös kiinnostuneita muiden pelaajien motivaatioista, taidoista ja asenteista, jopa siinä määrin, että kohtelivat eri tavoin pelaavia ihaillen tai halveksuen, kertoo Korkeila.
Pelaajien oli joskus vaikea arvostaa sellaisia pelaajia ja syitä pelata, jotka poikkesivat heidän omista motiiveistaan.
– Joillekin on siis vaikea hyväksyä, että erilaisten söpöjen eläinten kerääminen on tärkein syy palata peliin vuosi toisensa jälkeen luolastojen koluamisen sijaan. Tässä onkin siis kaksi erilaista, ei kuitenkaan vastakkaista lähestymistapaa pelaamiseen ja pelien funktioihin. Molemmat ovat yhtä oikeita tapoja, toteaa Korkeila.
***
FM Henry Korkeila esittää väitöskirjansa Resources, capital, and players inside the game worlds: Bourdieusian approach to game cultures julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa torstaina 25.5.2023 klo 12.15 (Turun yliopisto, Educarium, Edu 2 -luentosali, Assistentinkatu 5, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/61278188728.
Vastaväittäjänä toimii professori Garry Crawford (Salfordin yliopisto, Yhdistynyt kuningaskunta) ja kustoksena professori Jaakko Suominen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on digitaalinen kulttuuri.
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.utupub.fi/handle/10024/174529.
Lisätietoja
Henry Korkeila
henry.m.korkeila@utu.fi
