Isän ja lapsen välisen suhteen rakentumisesta raskausajalta eteenpäin on vasta vähän tutkimustietoa. Erityisesti isän raskaudenaikana muodostamista mielikuvista ja niiden merkityksestä tiedetään niukasti.
Vaikka vanhemmuus alkaa konkreettisesti vasta lapsen syntymän hetkellä, muodostavat tulevat vanhemmat suhdetta vauvaansa jo raskauden aikana. Tämä tapahtuu mielensisäisesti, mielikuvittelemalla ja ajattelemalla lasta sekä itseään vanhemman roolissa.
Turun yliopiston väitöskirjatutkijan, PsM Johanna Lindstedtin väitöstutkimus on ensimmäisten joukossa osoittamassa, että myös miehillä on eläviä ja vahvoja mielikuvia lapsesta jo raskausaikana.
Lindstedt syventyi tutkimuksessaan isän ja lapsen suhteen rakentumiseen raskausajasta taaperoikään asti. Siinä vauvaa odottavia pariskuntia ja perheitä seurattiin raskauden alkuvaiheista lapsen puolentoista vuoden ikään saakka.
– Tutkimus selvitti mielikuvien merkitystä erityisesti isän ja lapsen välisen suhteen näkökulmasta, mutta liittyen myös lapsen myöhempään kykyyn toimia sosiaalisissa suhteissa, Lindstedt kertoo.
Etäisyys raskauden aikana ei sulje pois suhteen kehittymistä myöhemmin
Isän mielikuvat tulevasta lapsesta raskausaikana ovat tutkimustulosten mukaan merkittävällä tavalla yhteydessä isän ja pienen vauvan välisen vuorovaikutuksen laatuun. Raskaudenaikaiset mielikuvat vauvasta ovat yhteydessä myös taaperoikäisen lapsen kykyyn toimia sosiaalisissa suhteissa. Toimiva isän ja vauvan välinen vuorovaikutus puolestaan vaikuttaa toimivaan vuorovaikutukseen myös lapsen kasvaessa taaperoikään.
Tutkimuksen mukaan osalla miehistä suhde lapseen jäi etäiseksi raskauden aikana ja etäisyys voi näkyä myös vuorovaikutuksessa lapsen ollessa vauvaikäinen. Tämä ei kuitenkaan välttämättä johda suhteen näkökulmasta pysyviin haasteisiin: miesten raskauden aikaiset mielikuvat vauvasta eivät nimittäin ennustaneet vuorovaikutuksen laatua lapsen taaperoikään saakka.
– Joskus isän suhde lapseen lähtee kehittymään yhteisten konkreettisten vuorovaikutuskokemusten kautta lapsen syntymän jälkeen, Lindstedt sanoo.
Lisäksi väitöstutkimus osoitti, että isän ja vauvan vuorovaikutuksessa näkyvä vastavuoroisuuden puute oli yhteydessä heikommin toimivaan kolmenkeskiseen vuorovaikutukseen lapsen ollessa taaperoikäinen. Tästä syystä isät, joilla suhde jää etäiseksi raskauden aikana, voivat tarvita erityisesti mahdollisuuksia syventää suhdettaan vauvaan syntymän jälkeen.
Isät tulisi huomioida palvelujärjestelmässä jo varhain
Tutkimus osoittaa, että lapsen suotuisan kehitysympäristön kannalta on hyödyllistä, jos kahden vanhemman perheissä kumpikin vanhempi pystyy luomaan suhteen vauvaan jo raskauden aikana. Sekä ammattilaisten että perheiden olisi tärkeää ymmärtää raskausajan merkitys ja vaikutukset isän ja lapsen välisen suhteen muotoutumisessa. Perusta toimiville perhesuhteille luodaankin jo raskauden ja varhaisen vanhemmuuden aikana. Isän ja vauvan välisen suhteen kehittymistä tulisi siis tukea jo raskaudesta alkaen sen myönteisten vaikutusten vuoksi. Näin ollen miehet tulee huomioida lapsiperheiden palvelujärjestelmässä jo raskauden aikana.
– Isän näkökulmasta raskausaika näyttäytyy merkittävänä siirtymävaiheena, joka parhaimmillaan luo suotuisan perustan toimiville perhesuhteille myös lapsen kasvaessa, Lindstedt sanoo.
Tutkimus on osa monitieteistä Hyvän kasvun avaimet -tutkimushanketta.
***
PsM Johanna Lindstedt esittää väitöskirjansa ”Prenatal Representations, Early Family Relationships and Child Social-Emotional Development: The Father’s Contribution” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 13.12.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub2 -luentosali, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta.
Vastaväittäjänä toimii professori Anna Rönkä (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena dosentti Sari Ahlqvist-Björkroth (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on psykologia.
>> Tutustu väitöskirjaan Turun yliopiston julkaisuarkistossa
Kuva: Pexels / Pixabay
