Pikkukeskosena syntyneillä nuorilla riskitekijöiden kasaantuminen voi lisätä riskiä sosiaalisiin vaikeuksiin ja yksinäisyyteen (Väitös: PsL Susanna Salomäki, 29.11.2024, psykologia)
Sosiaaliset vaikeudet ovat yksi pikkukeskosuuden riskeistä. Uusi väitöstutkimus syventyy tarkemmin muun muassa pikkukeskosina syntyneiden lasten yksinäisyyden kokemukseen.
Turun yliopiston väitöskirjatutkija, PsL Susanna Salomäki selvitti väitöstutkimuksessaan 11–vuotiaiden pikkukeskosten kokemuksia sosiaalisesta toimintakyvystään. Tutkimus keskittyy pikkukeskosena syntyneiden varhaisnuorten omiin kokemuksiin, mikä on vähemmän käytetty näkökulma pikkukeskostutkimuksissa.
Uutta väitöskirjassa on pikkukeskosten yksinäisyyden tutkiminen. Yksinäisyydellä tarkoitetaan kokemusta siitä, ettei kuulu porukkaan ja/tai omaa läheistä ystävää. Sen tiedetään olevan pitkittyessään riskitekijä monenlaisille ongelmille, esimerkiksi mielenterveysongelmille.
– Minusta on tärkeää tutkia pikkukeskosten sosiaalista toimintakykyä juuri varhaisnuoruudessa, sillä kaverisuhteet ovat nuorille kaikki kaikessa ja siksi yksinäisyys on nuoruudessa erityisen haavoittavaa, Salomäki sanoo.
Pikkukeskosuus voi heikentää enemmän tyttöjen kuin poikien sosiaalista toimintakykyä
Salomäen väitöskirjatutkimuksen mukaan suurin osa pikkukeskosista arvioi sosiaalisen toimintakykynsä vähintään kohtalaiseksi. Toisin sanoen he kokivat omaavansa kohtalaisesti sosiaalisia taitoja, eivätkä kokeneet itseään erityisen yksinäisiksi. Pikkukeskostytöt ja –pojat erosivat kuitenkin toisistaan sen suhteen, miten he arvioivat sosiaalisen toimintakykynsä suhteessa täysiaikaisena syntyneeseen viiteryhmäänsä. Siinä missä pikkukeskostytöt arvioivat sosiaalisen toimintakykynsä usein heikommaksi kuin täysiaikaisena syntyneet tytöt, pikkukeskospojat arvioivat sosiaalisen toimintakykynsä usein paremmaksi kuin täysiaikaisena syntyneet pojat.
– Selityksiä voi olla monia, mutta yksi selitys on, että pikkukeskosuus loiventaa sukupuolieroja sosiaalisessa toimintakyvyssä. Väestöpohjaisissa tutkimuksissa on toistuvasti löydetty selkeä sukupuoliero varhaisnuorten sosiaalisessa toimintakyvyssä siten, että tytöt ovat tässä ikävaiheessa taitavampia, Salomäki kertoo.
Tutkimuksen mukaan pikkukeskosten sosiaalinen toimintakyky näyttää olevan vahvemmin yhteydessä aivojen kehitykseen kuin täysiaikaisena syntyneiden lasten. Erityisesti emotionaalinen yksinäisyys eli kokemus läheisten ihmissuhteiden puuttumisesta oli pikkukeskosilla yhteydessä aivotason muutoksiin. Sosiaalinen yksinäisyys eli kokemus vertaisryhmien ulkopuolelle jäämisestä oli pikkukeskosilla yhteydessä heikompiin toiminnanohjaustaitoihin. Toisin sanoen ne pikkukeskoset, jotka kokivat vaikeammaksi huomioida monta asiaa kerrallaan, kokivat useammin jäävänsä kaveriporukoiden ulkopuolelle.
Äidin masennus- ja stressioireet pikkulapsiaikana olivat yhteydessä pikkukeskostyttöjen heikompaan sosiaaliseen toimintakykyyn varhaisnuoruudessa. Tärkeimpänä riskitekijänä näyttäytyi äidin masennus. Mitä masentuneempi äiti oli ollut tyttärensä pikkulapsiaikana, sitä enemmän tytär koki sosiaalista ja emotionaalista yksinäisyyttä 11–vuotiaana. Pikkukeskospojilla vastaavaa yhteyttä ei löytynyt, vaan heillä sosiaaliset vaikeudet liittyivät enemmän aivojen kehityksen ongelmiin.
Pikkukeskosuuteen liittyy kehityksellisiä riskejä
Salomäen väitöskirja on osa PIPARI-tutkimusta, jossa seurataan Turun yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2001–2006 syntyneiden pikkukeskosten kehitystä ja käyttäytymistä. Lapsi syntyy pikkukeskosena, jos hän syntyy ennen 32. raskausviikkoa ja painaa syntyessään enintään 1500 grammaa. Erittäin ennenaikainen syntymä katkaisee vauvan luonnollisen kehityksen kohdussa altistaen hänet kypsymättömin valmiuksin aivan uudenlaiselle kehitysympäristölle. Tällä on vaikutusta muun muassa aivojen kehitykseen, minkä vuoksi pikkukeskosuuden vaikutukset näkyvät aikuisuuteen saakka.
– Vaikka suurin osa pikkukeskosena syntyneistä on varsin tyytyväisiä elämäänsä, liittyy pikkukeskosuuteen pitkäkestoisia terveydellisiä ja kehityksellisiä riskejä. Yksi pikkukeskosuuden tunnetuista riskeistä on riski sosiaalisiin vaikeuksiin, Salomäki kertoo.
Hänen mukaansa väitöstutkimus osoittaa, että pikkukeskosena syntyneiden lasten seuranta on tärkeää.
– Heidän kaverisuhteitaan ja hyvinvointiaan voidaan edistää seuraamalla heidän sosiaalista kehitystään ja tukemalla erityisesti niitä pikkukeskosia, joilla on toiminnanohjauksen vaikeuksia. Lisäksi on tärkeää tarjota heidän vanhemmilleen riittävästi psyykkistä tukea jo varhaisvaiheissa.
***
PsL Susanna Salomäki esittää väitöskirjansa ”Social functioning in young adolescents born very preterm” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 29.11.2024 klo 13.00 (Turun yliopisto, päärakennus, Tauno Nurmela -sali, Turku).
Väitöstilaisuutta voi seurata myös etäyhteydellä.
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Kati Heinonen-Tuomaala (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Riikka Korja (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on psykologia.
