Pikkukeskosena syntyneet 11-vuotiaat lapset pärjäävät koulussa odotettua paremmin (Väitös: PsL Anna Nyman, 1.11.2019, psykologia)
Suurin osa pikkukeskosena syntyneistä lapsista kehittyy ja oppii ikätovereiden tavoin, mutta keskosena syntyminen on edelleen riski heikommalle kognitiiviselle kehitykselle sekä koulusuoriutumisen ja toiminnanohjauksen vaikeuksille. Anna Nyman selvitti Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan 2000-luvun alussa pikkukeskosena syntyneiden lasten kognitiivista kehitystä ja arjen toimintakykyä 11 vuoden iässä.
Anna Nyman tutki psykologian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan Tyksissä vuosina 2001–2004 pikkukeskosena, eli alle 32 raskausviikon tai alle 1500 gramman painoisena, syntyneiden lasten kognitiivista kehitystä ja arjen toimintakykyä 11 vuoden iässä. Tutkimuksessa oli mukana 128 pikkukeskosena syntynyttä lasta ja 133 verrokkilasta. Suomessa 2000-luvun alussa syntyneiden pikkukeskosten suoriutumista kouluiässä ei ole aiemmin tutkittu systemaattisesti.
– Kognitiivinen kehitys luo pohjan toimintakyvylle ja oppimiselle arjessa. Tutkimuksessani pikkukeskosten keskimääräinen kognitiivinen suoriutuminen 11-vuotiaana oli normaalirajoissa, mutta ryhmätasolla merkittävästi ikäryhmän keskitasoa heikompaa, Nyman kertoo.
Tutkimuksessa ei tullut esiin, että pikkukeskosilla olisi erityisiä vaikeuksia millään tietyllä kognitiivisen kokonaiskehityksen osa-alueella, vaan heidän suoriutumisensa oli tasaista. Pikkukeskosena syntyneistä lapsista 11 prosentilla todettiin merkittävä kognitiivisen kehityksen viive, kun vastaava osuus koko ikäryhmässä on 2 prosenttia. Vastaavia tuloksia on todettu myös kansainvälisesti. Nyman tutki pikkukeskosten kognitiivista kokonaiskehitystä psykologien käyttämällä WISC-IV testillä.
– Kliinisesti merkittävin riskitekijä pikkukeskosten heikolle kognitiiviselle kehitykselle 11 vuoden iässä oli merkittävä aivovamma lasketun ajan magneettikuvauksessa. Myös vanhempien matala koulutustaso oli yhteydessä heikompaan suoriutumiseen. Pikkukeskosena syntyneet pojat puolestaan suoriutuivat tyttöjä heikommin. Lisäksi leikkaushoitoa vaatinut keskosen vaikea suolitulehdus oli kliinisesti merkittävä riskitekijä arjen toiminnanohjauksen taidoille ja erityisesti impulssikontrollin vaikeuksille, Nyman sanoo.
Nyman selvitti pikkukeskosten koulusuoriutumista ja tukitoimia opettajilta kerätyn tiedon avulla ja vertasi tuloksia täysiaikaisena syntyneisiin verrokkilapsiin. Opettajilta kysyttiin, onko oppilaalla koulusuoriutumisen vaikeuksia akateemisen suoriutumisen ja luokkakäyttäytymisen eri osa-alueilla ikätovereihin verrattuna.
– Pikkukeskosten koulusuoriutuminen oli odotettua parempaa heidän kognitiiviseen suoriutumiseensa nähden. Pikkukeskosilla, joilla ei ollut merkittävää kognitiivisen kehityksen viivettä, ei ollut verrokkilapsia enempää vaikeuksia koulusuoriutumisessa. He saivat kuitenkin enemmän tukitoimia kuin vertailuryhmän lapset. Heillä oli myös kliinisesti merkittäviä työmuistiongelmia vertailuryhmää useammin tarkentavan toiminnanohjauksen kyselylomakkeen perusteella, Nyman kertoo.
Tukitoimien tarvetta tärkeä arvioida matalalla kynnyksellä
Nymanin mukaan hänen tutkimuksensa perusteella voidaan todeta, että pikkukeskosille tyypillisiä näönvaraisen työmuistin ja oppimisen ongelmia ei voi tunnistaa vielä kognitiivista kokonaiskehitystä mittaavalla WISC-IV -testisarjalla, vaan tarvitaan kohdennettuja lisätehtäviä sekä toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden säätelyn kyselylomakkeita mahdollisen oirekuvan selvittämiseksi.
– Pikkukeskosten toimintakyky arjessa oli odotettua parempaa niin koulusuoriutumisen kuin toiminnanohjauksen näkökulmasta aiempaan tutkimuskirjallisuuteen verrattuna. Tutkimuksensa tulosten perusteella Nyman arvioi, että osa hyvin arjessa suoriutuvista pikkukeskosena syntyneistä lapsista pinnistelee pärjätäkseen koulussa ikäluokkaansa vastaavalla tavalla, ja he voivat tämän vuoksi kuormittua ja uupua ikätovereitaan herkemmin.
– Tämän vuoksi ei ole suositeltavaa pelkästään seurata tilannetta pikkukeskosten kohdalla, mikäli huolta oppimisesta ilmenee kotona tai koulussa. Keskostausta on tärkeä huomioida oppimiseen liittyviä ongelmia selviteltäessä, Nyman toteaa.
***
PsL Anna Nyman esittää väitöskirjansa ”Cognitive development of very preterm born children at 11 years of age” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 1.11.2019 klo 12 (Turun yliopisto, Publicum, Pub 3 -luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Silja Pirilä (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Jukka Hyönä (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on psykologia.
Väittelijän yhteystiedot: p. 050 363 4960, anna@tenavakatu.fi
