Ulkonäköön liittyvät normit ovat tiukempia naisille kuin miehille. Valtiotieteiden maisteri Erica Åbergin Turun yliopistoon tekemä väitöstutkimus haastaa suomalaisessa keskustelussa usein korostetun luonnollisuuden ja vaatimattomuuden normin ulkonäköön panostamisessa. Åberg osoittaa, että naisten oletetaan panostavan ulkonäköönsä eri tavoin kuin miesten ja samalla heidän oletetaan nauttivan palkattomasta ulkonäkötyöstä ja laajentavan tätä työtä koskemaan jopa lapsiaan.
Erica Åbergin taloussosiologian alan väitöskirja tarkastelee ulkonäköön liittyviä sosiaalisia normeja suomalaisessa yhteiskunnassa. Väitöskirjassa pureudutaan erityisesti sukupuolen vaikutukseen siinä, miten ulkonäköä normatiivisesti säädellään eri tilanteissa. Empiiristen tulosten lisäksi väitöskirja avaa teoreettisen keskustelun ulkonäöstä potentiaalisena eriarvoisuuden lähteenä suomalaisessa yhteiskunnassa.
Sosiologiassa normeilla viitataan ihmisten välistä toimintaa sääteleviin sosiaalisiin sääntöihin, jotka määrittävät yhteisön jäsenille sen, millainen käytös on kussakin tilanteessa sallittua tai toivottavaa. Samanlaiset sosiaaliset normit määrittelevät esimerkiksi sitä, millainen ulkonäkö on mihinkin tilanteeseen sopiva ja miten ulkonäköön tulisi kussakin tilanteessa panostaa.
– Suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevat puhetavat ulkonäöstä korostavat usein historiastamme kumpuavia kulttuurisia erityispiirteitä ja ulkonäkönormeja kuten käytännönläheisyyttä, arkisuutta, mutkattomuutta korostaen sitä, ettei Suomessa ulkonäkö ole tärkeää. Tutkimukseni tulokset haastavat näitä kulttuurisia uskomuksia tuomalla esiin uutta tietoa siitä, että sukupuolet eivät kuitenkaan ole tasa-arvoisessa asemassa ulkonäön suhteen.
Suomessa ulkonäköön sekä sen hyödyntämiseen liittyy Åbergin mukaan monenlaisia tilannesidonnaisia normeja, jotka määrittävät ulkonäön käyttö- ja vaihtoarvon eri tilanteissa.
– Normien pakottavuuteen vaikuttavat yksilön taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset resurssit. Ulkonäkönormien monimutkaisuutta tulisikin vastaisuudessa lähestyä sukupuolen, iän ja elämänvaiheen lisäksi myös yhteiskuntaluokkaan sidottuna ilmiönä, jolloin ulkonäköön liittyvät eriarvoistavat mekanismit sekä erilaiset tulemat tulisivat näkyväksi, Åberg sanoo.
Nainen ei saa hyödyntää ulkonäköä taloudellista etua tavoitellakseen
Åberg hyödyntää väitöskirjassaan kahta Turun yliopiston taloussosiologian oppinaineen keräämää, Suomen väestöä edustavaa kyselytutkimusaineistoa sekä kymmenen suomalaisäidin haastatteluaineistoa. Artikkeliväitöskirjan ensimmäinen tutkimus koskee ulkonäön hyödyntämiseen liittyviä sosiaalisia normeja yhteiskunnan tasolla, muut artikkelit keskittyvät tarkastelemaan ulkonäköä koskevia normeja suurennuslasilla eri elämänvaiheissa ja käyttöyhteyksissä: sosiaalisessa mediassa, äitiyden myötä ja ikääntyessä.
Åberg vahvistaa väitöskirjassaan ulkonäön hyödyntämiseen liittyvän sukupuolittuneen kaksoisstandardin: ulkonäön hyödyntäminen on yleisesti vähemmän hyväksyttävää naisilla. Normien sitovuus vaihteli sosiaalisen tilanteen mukaan: erityisen paheksuttua oli taloudelliseen etuun pyrkivä ulkonäön hyödyntäminen, kun taas puolison löytämiseen liittyvissä tilanteissa sitä pidettiin sosiaalisesti hyväksyttävänä.
Ulkonäkönormit vaihtelivat myös ulkonäön esittämisen areenasta ja elämäntilanteesta toiseen. Verkkoympäristössä normin mukainen ulkonäön merkitys korostuu, ja erityisesti nuoret naiset kokevat ulkonäköpaineita. Paineen kokemiseen vaikuttaa myös valittu media: kuinka paljon siinä on seuraajia ja miten paljon se painottaa ulkonäköä.
Iän ja alustan lisäksi myös merkityksellisiin elämänvaiheisiin liittyvät normit vaikuttavat ulkonäköön panostamisen tapoihin. Äitien odotetaan siirtämään kulutuksensa painopisteen lapsiinsa ja lastensa ulkonäön kautta osoittamaan äitiyden kontekstissa arvostettua ’keskiluokkaista normaaliutta’.
Myös ikääntyminen voidaan nähdä äitiyden kaltaisena merkityksellisenä elämäntilanteena, joka muokkaa naisen suhdetta ulkonäköönsä. Naiset kokevat ikääntymisen eri tavoin kuin miehet: he huolehtivat ikääntymisen ulkonäkövaikutuksista läpi elämän, arvostavat ylipäätään ulkonäköään miehiä enemmän ja pelkäävät vanhalta näyttämistä jo nuoresta iästä lähtien. Yhteiskuntaluokan näkökulmasta tarkasteltuna ikääntyneet ylemmän keskiluokan naiset olivat kuitenkin hyvinkin tyytyväisiä ulkonäköönsä, kun taas työväenluokkaisten naiset olivat muita naisvastaajia tyytymättömämpiä ulkonäköönsä.
Sukupuolittaisessa tutkimuksessa keski-ikäiset, ylemmän keskiluokan miehet arvioivat ulkonäön yhtä tärkeäksi osaksi identiteettiään kuin vastaavassa iässä ja yhteiskuntaluokassa olevat naiset.
***
VTM Erica Åberg esittää väitöskirjansa ”Keeping up appropriate appearances –Physical appearance, social norms, and gender in Finland” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 18.12.2020 klo 12.00 (Turun yliopisto, Educariu, Edu2-luentosali, Assistentinkatu 5, Turku). Luentoa voi seurata etänä osoitteessa https://utu.zoom.us/j/69330067082 .
Vastaväittäjänä toimii dosentti Nina Kahma (Helsingin yliopisto) ja kustoksena dosentti Outi Sarpila (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on taloussosiologia.
Koronavirustilanteen vuoksi väitöstilaisuuden yleisömäärä paikan päällä on korkeintaan 10 henkilöä.
Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus
Väittelijän yhteystiedot: ermaab@utu.fi
