Mielenterveyskuntoutujan työ- ja opiskelukykyä arvioitaessa henkilön oma kokemus toimijuudesta on jäänyt muiden tekijöiden varjoon. Näin toteaa väitöstutkimuksessaan kasvatustieteiden maisteri Johanna Vilppola. Hän laati tutkimuksensa pohjalta kuntoutujille ja heidän kanssaan työskenteleville ammattilaisille työkalun, joka tukee oman toimijuuden arviointia.
Vilppolan tutkimusaineistona oli 42 mielenterveyskuntoutujan elämänkerronnat.
– Tutkimusaineiston perusteella mielenterveyskuntoutujat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: toimijoihin, taistelijoihin ja tipahtaneisiin. Työ- ja opiskelukykyisyyden kannalta ratkaisevia eivät ainoastaan ole henkilön saama psyykkinen diagnoosi tai esimerkiksi lapsuuden kokemukset ja koulutustausta. Tarinoista löytyi neljä keskeistä tekijää: osallisuus yhteiskuntaan, terveys, toimijuus sekä kyky arvioida itseä ja tilaansa vaikuttavia tekijöitä, Vilppola sanoo.
Hän ehdottaa, ettei mielenterveyskuntoutujia eroteltaisi poliittisessa päätöksenteossa lievästi ja vakavasti sairastuneisiin. Vilppola havaitsi tutkimuksessaan, että ihminen, jolla oli mielenterveyden haasteita, saattoi yhdessä elämänvaiheessa tarvita enemmän tukea, toisessa vaiheessa hän pärjäsi vähäisellä tai jopa ilman tukea suhteessa koulutus- ja työtoimijuuteen.
– Yhteiskunnassa mukana pysymisen edellytyksiä voidaan arvioida tutkimuksen esittelemien ulottuvuuksien avulla: Kuntoutuja sijoittui tutkimushetkellä toimijoiden, taistelijoiden tai tipahtaneiden ryhmään sen perusteella, miten elämän rakentumisen kannalta kriittiset teemat, eli osallisuus yhteiskuntaan, terveys, toimijuus ja reflektiokyky heillä sillä hetkellä toteutuvat.
Toimijat kuvautuivat aktiivisina oman kuntoutumisensa, koulutuksensa, työnsä sekä kokonaiselämänsä toimijoina. Taistelijat olivat omassa kuntoutusprosessissaan matkalaisina, joiden pyrkimyksenä oli olla tarpeellinen osa yhteiskuntaa. Heillä oli haaveita koulutuksen ja työn suhteen, mutta keinot oman elämän hallitsemiseksi olivat toisten tuen varassa. Tipahtaneet olivat luovuttaneet sekä oman kuntoutumisensa että koulutus- ja työtoimijuutensa suhteen. Tavoitteita ei enää koulutukseen tai työhön liittyen ollut. Heillä oli paljon pettymyksiä elämässään ja heidän luottamuksensa yhteiskunnan tukeen ja osallisuuteen oli horjunut.
Toipumisen mahdollisuus otettava paremmin huomioon
Mielenterveydelliset syyt sairauspoissaoloissa ja työkyvyttömyyseläkkeissä ovat lisääntyneet.
– On ajankohtaista laajentaa käsitystämme mielenterveyskuntoutujien työ- ja opiskelukykyisyydestä koko kuntoutumisen aikana. Työkykyisyyden tila ei ole muuttumaton vaan vaihtelee kuntoutumisen mukana, ja tähän rakenteemme voisivat paremmin vastata, myös psykiatrisena sairaanhoitajana ja työnojaajana toiminut Vilppola sanoo.
Väitöskirjan tulosten pohjalta hän on laatinut kuntoutujille ja heidän kanssaan työskenteleville ammattilaisille työkalun, joka tukee oman toimijuuden arviointia. Työkalu on kuvattu väitöskirjassa.
Hän toteaa mielenterveyteen liittyvän keskustelun keskittyvän usein vain ongelmiin, vaikka työ- ja opiskelupaikoilla on ihmisiä, jotka säilyttävät työkykynsä huolimatta mielenterveyden haasteista.
– Yhteiskunnan rakenteissa tulisikin huomioida entistä paremmin toipumisen mahdollisuus.
Yksi tutkimukseen osallistuneista kirjoittaa omasta tilanteestaan:
”Minussa on niin paljon myös kaikenlaista muuta, sairauteni ei ole määritelmä minuudestani. Se on nyt yksi ominaisuuteni, joka kulkee kanssani läpi elämäni hautaan asti – kuten silmieni väri. (–) Kutsumatta se kyytiin astui, mutta olen todennut, että sen kanssa voi oppia tulemaan juttuun. Varsinkin, kun käyttää hyväkseen koko laajaa hoitoarsenaalia säännöllisestä lääkityksestä säännöllisiin elämäntapoihin. Ja ehdoton valttikorttini on mielestäni avoimuus”.
Vilppola toivoo tutkimustulosten rikastavan päättäjien ja mielenterveyden parissa toimivien pohdintaa siitä, miten suomalaisessa yhteiskunnassa voidaan vahvistaa mielenterveyskuntoutujien työ- ja koulutustoimijuutta.
– Syrjäytymiskeskustelun ympärille on mahdollista rakentaa toivoon pohjautuvaa keskustelua ja tutkimusta, hän sanoo.
***
KM, psyk.sh. Johanna Vilppola esittää väitöskirjansa ”Toimijat, taistelijat, tipahtaneet - Koulutus-ja työtoimijuus mielenterveyskuntoutujien elämänkerronnoissa” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 15.1.2021 klo 12 (Turun yliopisto, Publicumin Pub1 -luentosali, Assistentinkatu 5, Turku). Koronarajoitusten vuoksi tilaisuuteen ei voida ottaa yleisöä, mutta väitöstilaisuuteen voi osallistua myös Zoom-yhteyden kautta https://utu.zoom.us/j/3441860121 .
Vastaväittäjänä toimii professori Markku Jahnukainen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena emeritus professori Joel Kivirauma (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kasvatustiede.
Turun yliopisto seuraa aktiivisesti koronavirustilannetta ja viranomaisten ohjeita. Yliopisto päivittää ohjeitaan tilanteen mukaan. Ohjeet ja linkit löytyvät osoitteesta: utu.fi/koronavirus
