Turun kaupunkitutkimusohjelman uusi johtaja Hanna Mattila kuvailee kaupunkitutkimusta alaksi, jossa rakennetaan siltoja eri näkökulmien välille

26.02.2025

Hanna Mattilalla on laaja, monipuolinen kokemus kaupunkitutkimuksesta ja -kehittämisestä niin Suomesta kuin ulkomailta. Tutkimusjohtajan työn hän kokee sopivan itselleen täydellisesti.

Nainen seisoo joen ylittävällä sillalla, taustalla näkyy kirkon torni.

Turun kaupunkitutkimusohjelman uusi johtaja Hanna Mattila sai ensikosketuksen uuteen työhönsä tammikuussa, mutta helmikuussa pyörät pyörähtivät kunnolla käyntiin, kun hän muutti Tanskan Aalborgista Turkuun ja pääsi aloittamaan työnsä yliopistokampuksella. Hän kertoo olevansa iloinen päästyään Turkuun, jossa hänelle rakkaat tieteenalat ovat hyvin edustettuina.

– Minulla on taustaa humanismissa, joten on ollut hienoa tulla kaupunkiin, jolla on pitkä historia kulttuurikaupunkina. Täällä on myös perinteinen sivistysyliopisto, jossa on paljon tilaa ihmistieteille, jotka ovat sydäntäni lähellä, Mattila kertoo.

– Huomaan innostuksen kaupunkitutkimusohjelman ympärillä. Turku on myös vahvasti verkostoitunut muiden samankokoisten kaupunkien kanssa Pohjoismaissa ja Euroopassa.

"Täydellinen match"

Mattila on alun perin kotoisin pääkaupunkiseudulta, mutta akateeminen elämä on vienyt häntä maailman eri kolkkiin. Hän on työskennellyt muun muassa Teknillisessä korkeakoulussa, Aalto-yliopistossa, Minnesotan yliopistossa Yhdysvalloissa ja viimeisimpänä Aalborgin yliopistossa Tanskassa, jossa vietti lähes neljä vuotta. Ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen oli aika muuttaa takaisin Suomeen ja tuoda maailman opit mukana.

– Moni asia ei ole suoraan siirrettävissä ulkomailta Suomeen, mutta esimerkiksi Tanskan kaupungit ja kunnat eivät ole kovin kaukana Suomesta. Siellä tosin asutaan todella tiiviisti, kun taas Suomessa on tilaa tuhlattavaksi. Jos ihmiset asuisivat ja työskentelisivät lähempänä toisiaan, siitä syntyisi paljon lisäarvoa.

Taustaltaan Mattila on hyvin monitieteinen: hän on opiskellut perustutkinnossaan muun muassa tietojenkäsittelytiedettä, filosofiaa ja taiteiden tutkimusta. Maisteritutkintoa suorittaessaan hän ryhtyi opiskelemaan myös kaupunkisuunnittelua, josta tuli myöhemmin hänen omin alansa sekä käytännön töiden että akateemisten jatko-opintojen myötä.

– Opiskelu on minulle harrastus, ja esimerkiksi myös oikeustiede kiinnostaa. Kaupunkitutkimusohjelman johtajan tehtävään monialainen taustani sopii uskoakseni hyvin, Mattila sanoo.

Hän kuvailee kaupunkitutkimusta alaksi, jossa teoria ja käytäntö kulkevat käsi kädessä ja jossa tutkimusaiheet nousevat kaupungin eri ilmiöistä, kuten myös kaupunkisuunnittelun alalla. Muun muassa näistä syistä hän haki kaupunkitutkimusohjelman johtajan paikkaa.

– Tässä uniikissa tehtävässä voi yhdistää akateemisuuden ja käytännön kaupunkikehittämisen. Se on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Kaupunkitutkimus on myös syntetisoiva ala, jossa pääsee rakentamaan siltoja erilaisten näkökulmien välille. Täydellinen match siis, Mattila kertoo.

Motivaatio työhön ja tutkimukseen nousee muista ihmisistä

Turun kaupunkitutkimusohjelma juhlisti juuri 15-vuotista matkaansa. Ohjelman toisena johtajana Mattila ei aio heti käynnistää radikaaleja uudistuksia, sillä ohjelmassa on jo paljon hyvää, jota hän haluaa vaalia. Samaan aikaan yliopistotutkimuksen saralla kilpailu tutkimusrahoituksesta on jatkuvasti kiristynyt.

– Ohjelman syventäminen ja vahvistaminen on juuri nyt tärkeää. Kaupunkeja tutkivia ja kaupunkikehittämistä tukevia aloja täytyy pitää esillä, Mattila sanoo.

Tulevaisuudessa hän haluaisi saada jalkautettua kaupunkitutkimusohjelmassa tehtävää tutkimusta paikalliselta tasolta laajemmalle.

– Paikallisen rahoituksen lisääminen ei ole helppoa kuntien taloustilanteen takia, mutta me voimme viedä kaupunkiagendaa valtakunnalliselle tasolle ja hyödyntää EU:n rahoitusvälineitä. Se on yksi tavoite, jonka näen tulevaisuudessa.

Eniten Mattilaa motivoivat työssä ihmiset: innostuneiden ja motivoituneiden persoonien näkeminen ympärillä on hänelle eteenpäin ajava voima, sillä yksin teoreettisten kysymysten parissa puurtamisen rinnalle tarvitaan myös muita ihmisiä.

– Ihailemani akateemiset esikuvat ovat jaksaneet viettää aikaa yksin tutkien, mutta he ovat olleet myös motivoituneita jalkauttamaan asioita ja ajattelemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Kriittinen, mutta rakentava, kannustava ja ihmislähtöinen tekemisen kulttuuri innostaa minua tällä alalla ja tässä tehtävässä.

Luotu 26.02.2025 | Muokattu 26.02.2025