Tutkimus voi auttaa kohti toimivampia ja kustannustehokkaampia hoitomuotoja, totesivat Turun yliopiston tutkijat SuomiAreenan lavalla Porissa. Keskustelun alla olivat sekä ihmisen terveyttä parantavat varaosat että syöpähoidot. Keskusteluissa nousi vahvasti esille paitsi se, mihin tutkimus ja tiede kykenevät, myös eettisen pohdinnan ja priorisoinnin tarve. Turun yliopiston johtama ONNI on turvallinen koulu -hanke haastoi jo aiemmin viikolla areenaan osallistuneet pohtimaan, mikä tekee koulusta turvallisen.
Kun torstaina 29.6. SuomiAreenan MTV-lavalla pohdittiin ihmisen varaosia, täyttyi katsomo yleisöstä. Lähes kaikkien kädet nousivat ylös, kun juontaja Nuppu Stenros (kuvassa vas.) kysyi, kuinka monella on elimistössään jokin varaosa. Kädennostoa helpotti se, että vain hetkeä aiemmin biomateriaalitieteen professori Pekka Vallittu (kuvassa 2. vas.), materiaalitekniikan apulaisprofessori Emilia Peltola, filosofian erikoistutkija Susanne Uusitalo ja terveysteknologian professori Pasi Liljeberg olivat luetelleet joukon varaosia: hampaiden paikat, tikit, lonkkaimplantit, sydämentahdistimet, katetrit, piilolinssit, rintaproteesit, ruuansulatuselimistöä tutkivat nieltävät anturit.
Pekka Vallittu kuvasi meidän elävän varaosien osalta rautakautista aikaa, kun valtaosa vahvuutta ja lujuutta vaativista implanteista on erilaisia metalliseoksia.
– Aikakautemme on (metalliseoksiin pohjaavien implanttien) osalta kehittynyt siihen kliiniseen osaamistasoon ja toimivuustasoon, mikä se varsin hyvä on, kiitos insinööritieteiden, Vallittu totesi ja jatkoi tulevaisuuden uusien avauksien tulevan materiaalitieteiden puolelta.
Peltolan mukaa iso osa nykyisistä biomateriaalitieteen keksinnöistä on lääkäreiden tekemiä. Haasteena on se, että lääkärit ovat ottaneet käyttöön materiaaleja, jotka ovat olleet helposti saatavilla, mutta eivät kaikkein ihanteellisimpia elimistön kannalta. Hoidon kannalta ongelmallista on, että elimistö reagoi vieraaseen materiaaliin muodostamalla sen ympärille arpikudosta. Peltolan mukaan uusien materiaalien avulla hoidon tulosta voidaan parantaa merkittävästi.
– Materiaalitekniikan kautta on paljonkin tehtävissä. Me pystymme tekemään parempia materiaaleja, jotka ehkä pystyvät aidosti kiinnittymään kohdekudokseen, jolloin se toimisi paljon paremmin ja toteutuisi se, että meillä olisi enemmän korvaavia kudosteknologian materiaaleja, jolloin se materiaali katoaa sieltä kokonaan, Peltola totesi.
Keskustelun lopussa Stenros haastoi tutkijat miettimään, onko ihmisen varaosien käytössä osa-alueita, joihin ei pitäisi kajota.
– Me olemme niin alussa, että ne rajat, minne ei pidä mennä, eivät tule meidän elinaikanamme vastaan, Peltola totesi Liljebergin jatkaessa: – Meillä on niin paljon asioita ihmisen toiminnassa, josta emme tiedä. Meillä on paljon mahdollisuuksia parantaa jokapäiväistä elämää ja ihmisen terveyttä.
Uusitalo muistutti eettisestä pohdinnan tarpeesta.
– Kun me ajattelemme, että varaosat ovat välineitä, se välineellistää myös meidät. On hyvä miettiä, onko meillä ihmisarvo muutoinkin kuin välineellisenä, Uusitalo totesi.
Suomessa tehdään maailmanluokan syöpätutkimusta
Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteinen, Suomen Akatemian rahoittama InFLAMES-lippulaiva haastoi sekä panelistinsa että yleisön pohtimaan syöpähoitoa. InFlamesin tähtäimessä on kehittää uusia lääkkeitä ja diagnoosimenetelmiä muun muassa syövän hoitoon.
Kysymyksiin kuka syöpiä tutkii, miten niitä hoidetaan ja kuka maksaa viulut lavalla olivat vastaamassa InFLAMES-lippulaivan johtaja, akateemikko Sirpa Jalkanen (kuvassa 2. vas.), Turun yliopistollisen keskussairaalan operatiivisen toiminnan ja syöpätautien toimialajohtaja Sirkku Jyrkkiö, Turun yliopiston kauppakorkeakoulun terveystaloustieteen professori Mika Kortelainen ja syövän sairastanut toimitusjohtaja Mikael Jungner Kreab Oy:stä.
Juontaja Salla Paajanen haastoi Jalkasen heti vastaamaan kysymykseen, kyettäisiinkö Suomessa tekemään maailmanluokan syöpälääkekeksintöjä.
– Vastaus on yksinkertainen ja lyhyt: pystytään. Konkreettisena esimerkkinä otan Orionin kehittämän eturauhassyöpälääkkeen, joka tuli markkinoille pari kolme vuotta sitten, on erittäin hyvä lääke ja myy erittäin hyvin. Omakohtaisesta kokemuksesta sanon, olen löytänyt kohdemolekyylejä, joita voidaan käyttää syöpähoidoin kohteena. Tällä hetkellä on (niiden) kliinisiä kokeita menestyksellisesti menossa ja odotamme, että sieltä tulee markkinoille hyviä lääkkeitä, Jalkanen totesi.
Keskustelun innoittajana oli tieto, että yhä useampi syöpään sairastunut selviää taudistaan, mutta kaikkiin syöpiin ei vieläkään ole tehokasta hoitoa. Pohdittavana oli myös, kuinka paljon syövän hoito saa maksaa yhteiskunnalle. Paajanen haastoi Kortelaisen pohtimaan, miten syöpälääkkeiden hintoja saisi alemmas.
– On moniakin keinoja, miten hintoihin voidaan vaikuttaa. Tutkimus on keskeisessä roolissa, ja systemaattinen arviointi uusiin lääkkeisiin liittyen. Sen avulla voidaan pitkällä aikavälillä alentaa hintoja. Toinen tärkeä keino ovat yhteiskuntapoliittiset ratkaisut: hintasääntely ja kilpailun lisääminen lääkemarkkinoilla, Kortelainen totesi.
ONNIn kansalaistoripiste nosti esille kaksi kouluturvallisuuden avaintekijää
Kasvatustieteiden tiedekunnasta johdetulla ONNI on turvallinen koulu -hankkeella oli SuomiAreenassa kansalaistoripiste, joka haastoi ohikulkijat pohtimaan, onko kouluturvallisuus vain arpapeliä. Kojulle pysähtyneet kertoivat, mitä kouluturvallisuus on tai miten sitä pitäisi lisätä.
– Lasten ja nuorten kanssa puhuessa keskusteluissa nousi esille kaksi selkeää teemaa: se, ettei kiusata ja että on hyvät ja luotettavat opettajat, hankkeen johtaja, professori Eila Lindfors kertoo.
Hankkeessa on tehty konkreettista työtä koulujen kanssa, mutta nyt keskustelukumppaneina olikin uusi joukko.
– Oli todella mielenkiintoista keskustella opetusalan ulkopuolisten – siis vanhempien ja isovanhempien, lasten ja nuorten – kanssa kouluturvallisuudesta. On tärkeää puhua kouluturvallisuudesta myös koulurakennusten ulkopuolella, Lindfors toteaa.
