Turun yliopiston tutkijat paneutuvat 2021–2024 lasten ja nuorten kokemaan köyhyyteen historiallisesta näkökulmasta. Monitieteisen ”Lasten ja nuorten arjen kokemukset köyhyydestä ja huono-osaisuudesta kriisien jälkeisessä Suomessa 1800-luvulta nykypäivään” -hankkeen rahoittaa Koneen Säätiö.
Historian ja sosiaalityön tutkimusta yhdistävä hanke tuottaa uutta tietoa yhteiskunnallisten kriisien seurauksista köyhien ja huono-osaisten lasten ja nuorten elämään pitkällä aikaperspektiivillä. Hanketta johtavat Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen ja sosiaalityön professori Johanna Kallio.
– Hanke tarjoaa tietoa yhtäältä siitä, miten arjen köyhyyskokemukset eroavat aikakaudesta ja kriisistä toiseen ja toisaalta siitä, mikä lapsena ja nuorena koetussa köyhyydessä on samaa riippumatta aikakaudesta ja yhteiskunnallisista olosuhteista, Vainio-Korhonen sanoo.
Lasten ääni kuuluville ja katse näkyviin
Taloudellisten kriisien on todettu vaikuttavan erityisen kielteisesti niihin perheisiin, joiden tilanne on ollut vaikea jo ennen kriisiä. Esimerkiksi koronaviruksen aiheuttama poikkeustilanne on uusimman Pelastakaa Lapset ry:n Lapsen ääni 2020 -raportin mukaan heikentänyt lasten hyvinvointia etenkin vähävaraisissa suomalaisperheissä.
– Lasten näkökulmat köyhyyteen ja huono-osaisuuteen ovat tärkeitä ja tutkimisen arvoisia sekä sinällään että niiden aikuisuuteen ulottuvien seurausten takia. Hankkeessa halutaankin korostaa uudenlaista, köyhien lasten omia kokemuksia ja omaa toimijuutta kunnioittavaa näkemisen ja katsomisen tapaa, Vainio-Korhonen toteaa.
Hanke jakautuu viiteen Turun yliopistossa toteutettavaan osatutkimukseen. Kolmessa historiatieteellisessä osatutkimuksessa tutkitaan kriisiaikoja kokeneiden suomalaislasten selviytymistä ja elämänkulkua 1830-luvulta 1930-luvulle.
Monitieteistä, ylisukupolvista tutkimusta osattomuudesta
Tutkimusaineisto on monipuolinen sisältäen muistitietoa, valokuvia, kirjeitä, sanomalehtiä, järjestöjen aineistoja ja viranomaisarkistoja.
Kahdessa sosiaalitieteellisessä osatutkimuksessa tarkastellaan 1990-luvun laman ja 2020 koronakevään jälkeistä aikaa usealla lapsikyselyllä.
– Usein lasten kokemaa köyhyyttä lähestytään aikuisten kautta. Me haemme ja keräämme lasten näkökulmasta nousevia sekä määrällisiä että laadullisia aineistoja. Me esimerkiksi kysymme lapsilta ja nuorilta heidän arjen kokemuksistaan ja hyvinvointitekijöitä kuten koettua tyytyväisyyttä ja harrastamista, professori Johanna Kallio sanoo.
Yksi tapa on aineistonkeruuseen on kirjoituskilpailulla, joka on saanut kimmokkeen aikuisille jo useaan kertaan toteutetusta kirjoituskilpailusta nimeltään ”Arkielämän kokemuksia köyhyydestä”. Aineistoa myös verrataan kansainvälisiin tutkimuksiin.
Historiantutkijat peilaavat omia, varhaisesta suomalaisesta huono-osaisuudesta kertovia aineistojaan yhteiskuntatieteilijöiden tietoihin köyhyyden vaikutuksesta nykyajan lasten elämänkulkuun. Vastaavasti yhteiskuntatieteilijät hyötyvät hankkeen pitkästä, 1800-luvun alkupuolelle ulottuvasta aikavälistä tutkiessaan nykylasten sukutarinoita osattomuuden ylisukupolvisuudesta.
– Lasten ja nuorten köyhyyskokemusten vertaaminen eri aikakausina on erityisen kiintoisaa, koska voimme mahdollisesti löytää niistä jotain yhteistä, Vainio-Korhonen sanoo.
– Oletus perustuu aikaisempaan kansainvälisesti vertailevaan tutkimukseen, jonka mukaan köyhyyden kokemuksessa on paljon samaa riippumatta kontekstista. Esimerkiksi häpeä on keskeinen kokemus niin vauraassa hyvinvointivaltiossa kuin köyhässä kehitysmaassakin. Hankkeen tulokset tuovat uudenlaisen puheenvuoron tähän kansainväliseen tieteelliseen keskusteluun, Vainio-Korhonen summaa.
