Suomalaiset 15–21-vuotiaat nuoret kokevat köyhyyttä arjessaan monilla eri tavoilla, selviää Turun yliopiston toteuttamasta tutkimuksesta. Tulosten mukaan nuorten kokema köyhyys ilmenee kolmella eri tavalla: arjen välttämättömyyksien puutteena, heikkoina sosiaalisina verkostoina ja voimakkaina negatiivisina tunteina.
Tutkimus toteutettiin kirjoituskilpailuna, jossa nuoret kirjoittivat vapaamuotoisesti köyhyyskokemuksistaan, köyhyyden ilmenemisestä arkielämässä ja sen aiheuttamista tunteista. Yhteensä kirjoituksia tuli 84, ja osallistujien mediaani-ikä oli 17 vuotta.
– Kirjoitukset luovat synkän kuvan marginaalissa elävien nuorten arjesta Suomessa, sanoo sosiaalityön väitöskirjatutkija Toni Rajala Turun yliopistosta.
Ruokaa on vähän tai ei lainkaan ja kuluneet vaatteet aiheuttavat kiusaamista
Yli puolet tutkimukseen osallistuneista nuorista toi esiin ruuan puutteen tai sen vähäisyyden. Nuoret kokivat pelkoa ruuan loppumisesta, ja joillakin kouluruoka on päivän ainoa lämmin ateria.
”Huomaan (köyhyyden) päivittäin kun ajattelen, että onko tänää mahdollisuus syödä ruokaa. Kuinka joudun koulussa syömään ruokaa josta en aina edes pidä, koska ruoka on ilmaista, eikä koskaan tiedä odottaako kotona lämmin ateria, vai tyhjä ruokapöytä.” (15–vuotias)
”Minulla juuri ja juuri riittää rahat perus ruokaan. Monesti täytyy valita, ostanko ruokaa vai ostanko tarvittavat lääkkeeni.” (18–vuotias)
Ruuan lisäksi arjen välttämättömyyksistä nuoret toivat esiin pukeutumisen: he kertoivat joutuvansa käyttämään vanhoja, rikkinäisiä ja kuluneita vaatteita, jotka altistavat kiusaamiselle. Lisäksi vaatteiden kautta ikätoverit huomaavat köyhyyden.
”Pukeuduin muiden mielestä niinsanotusti huonoihin vaatteisiin, jonka takia minua myös kiusattiin.” (19–vuotias)
Nuorten perheissä köyhyys näkyy tinkimisenä lämmityksestä, sähköstä ja bensasta: perheen on säästettävä sähköstä ja asuttava ahtaasti vuokrakustannusten vähentämiseksi. Nuoret kertoivat myös kotitalouksiensa kuluttavan käytettävissä olevat tulot asumismenoihin kuten vuokraan ja sähkölaskuihin, joiden jälkeen varaa ei jää juurikaan muuhun.
”Köyhyys tuntuu pahalta koska on kokoajan epävarma saako loppukuusta ruokaa vai meneekö sekin raha sähkölaskuun ja että koko talo on ihan todella kylmä talvisin ja siellä palelee kun ei oo varaa laittaa edes sitä yhtä astetta isommalle lämmitystä.” (16–vuotias)
Inflaatio ja hintojen nousu näkyi voimakkaasti nuorten ja heidän perheidensä arjessa.
”Nykyään köyhyys esintyy enimmäkseen viikottaisessa ruoanhankinassa, jossa pitää miettiä erittäin tarkaan mitä pitää ostaa, kuinka paljon se tulee maksamaan nykyisen inflaation vuoksi—” (18 vuotias)
Nuoret kertoivat kirjoituksissaan säätelevänsä kulutusta muun muassa hintavertailulla, ajamalla vähemmän maaseudulla bensan hintojen nousun takia ja vähentämällä harrastusmenoista.
”Asumme Lapissa, kaukana kaikesta. Keskustaan on yli 20km matkaa ja ei ole käytössä busseja tai muitakaan julkisia. Autolla tai pyörällä joutuu kulkemaan. Bensoihin menee tosi paljon rahaa varsinkin talvisin ja näillä bensan hinnoilla.” (17–vuotias)
Köyhyys konkretisoituu sosiaalisissa tilanteissa
Kirjoituksissaan nuoret kuvailivat köyhyyden aiheuttavan myös ulkopuolisuutta, köyhyyden salailua ja kiusatuksi tulemista. Köyhyyttä koetaan paljon sosiaalisissa suhteissa, ja ikätovereiden seurassa nuoret tekevät vertailua itsensä ja muiden välillä. He myös jäävät sosiaalisten piirien ulkopuolelle ja kärsivät yksinäisyydestä: muut viettävät aikaa yhdessä esimerkiksi käymällä kahviloissa, elokuvissa ja lomamatkoilla, köyhyyttä kokevien nuorten jäädessä tällaisen ajanvieton ulkopuolelle.
Rajalan mukaan köyhyys realisoituu nuorten kirjoitusten mukaan sosiaalisissa tilanteissa ja ikätovereiden seurassa ulkopuolisuuden, yksinäisyyden ja häpeän kokemuksina. Nuoruudessa ikätoverien kanssa vietetty aika on tärkeää ihmisen sosialisoitumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteen kannalta. Vähävaraisena nuorena tällaiset kokemukset jäävät helposti kokematta.
– Osallistuminen nuorten keskuudessa tavallisena pidettyihin vapaa-ajan viettotapoihin ja harrastuksiin vaikeutuu merkittävästi köyhyyden vuoksi, hän arvioi.
Ulkopuolisuuden kokemuksen nuoret liittivät suppeaan sosiaaliseen tukiverkostoon. Yksi suhteellisen köyhyyden ilmentymä olikin ikätovereita hauraammat sosiaaliset suhteet. Nuoret kertoivat myös välttelevänsä muita ja keksimällä keinoja peitellä ja salata omaa köyhyyttä: he salasivat sen ja tarpeensa paitsi ikätovereiltaan, mutta myös vanhemmiltaan heitä suojellakseen. Usein nuoret tunnistivat köyhyytensä vanhempiensa stressistä ja ahdistuksesta.
”Koen köyhyyttä, kun katson somesta miten muut käyvät festareilla, leffassa, huvipuistoissa, matkoilla ja muissa hauskoissa jutuissa. Itselläni ei tälläisiin ole varaa eikä myöskään kavereita joiden kanssa tälläisiä asioita toteuttaa.” (18–vuotias)
”Ulkopuolisuuden tunne on suuri, tuntuu ettei kuulu joukkoon. Kun ei ole varaa maksaa harrastuksia, joissa voisi kehittyä pitkälle. Se että pääsisi tekemään jotain yhdessä toisi yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta harvoin pääsen mihinkään mukaan kun ei ole varaa maksaa.” (17–vuotias)
Nuorten kirjoituksissa toistuivat eniten ahdistus, stressi ja häpeä.
”Häpeän köyhyyttäni koska kaikki koulukaverit ovat hyvätuloisista perheistä, tämän vuoksi pyrin parhaani mukaan salaamaan asuinpaikkani ja muutenkin yritän näyttää ”epäköyhältä”, tämä taas tuottaa minulle melkoista päänvaivaa.” (16–vuotias)
Stressi, stressinkaltaiset tilat ja köyhyyden aiheuttama ahdistus näkyivät nuorten kirjoituksissa vahvimmin. Stressiä aiheuttivat esimerkiksi perheen heikko taloudellinen tilanne, haasteelliset raha-asiat ja erilaiset sosiaaliset tilanteet, joissa köyhyyden joutui kohtaamaan. Stressin kokemus saattoi pahimmillaan konkretisoitua voimakkaina fyysisinä ja psyykkisinä oireina.
”Multa tippuu hiukset päästä, en saa nukuttua, en saa syötyä. Olen räjähdysherkkä. En jaksa enää. Aina ollut köyhä ja en varmaa ikinä pääse tästä. Sitä mukaa, ku sais enemmän rahaa ni hinnat nousee. En jaksa uskoa että saisin elämästä enää mitään ikinä irti. Kaikki vaatii rahaa." (19–vuotias)
”Aloin vihaamaan itseäni, perhettäni. Kaikkea sitä minkä takia en voinut kuulua joukkoon. En toivo sitä tunnetta kenellekään, en edes niille joista en erityisemmin pidä. Toivon että kenenkään lapsen ei tarvitsisi kokea samaa kuin minä koin, se ei vain ole reilua.” (15–vuotias)
Nuoret tarvitsevat yhteenkuuluvuuden tunnetta
Tutkimustulosten mukaan köyhyyden kokemus on erityisen haitallista nuorille: se aiheuttaa etäisyyden tunnetta muista ja johtaa tärkeiden nuoruuden kokemusten väliin jäämiseen sekä osattomuuden kokemukseen yhteiskunnallisesta hyvästä. Lisäksi nuorille köyhyys on voimakkaan eriarvoistava kokemus ja se etäännyttää yhteiskunnasta.
Rajalan mukaan marginaalisessa asemassa olevia nuoria tulisi kuulla aktiivisemmin ja ottaa heidän mielipiteensä laajemmin huomioon yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
– Tutkimustuloksemme osoittavat, että nuoret tarvitsevat Suomessa lisää yhteiskunnallisia paikkoja, joissa heitä kuultaisiin ja myös tiloja, joissa he voisivat kokea yhteenkuuluvuutta muihin, huolimatta heidän taustastaan tai varallisuudestaan. Tarvitaan yhteiskunnallista vastuunottoa ja asennemuutosta, Rajala sanoo.
Turun yliopiston dosentti Anne Puurosen mukaan tulokset viittaavat myös siihen, että nuorten köyhyyskokemusten taustalla on lapsiperheköyhyyttä, jota ovat lisänneet viime vuosien yhteiskunnalliset muutokset ja poliittiset päätökset.
– Lapsiperheiden erilaisten tarpeiden riittävä huomiointi tulisi selvemmin nähdä ehkäisevän nuorten eriarvoisuutta tulevaisuudessa, Puuronen toteaa.
Nuorten arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailu toteutettiin Suomessa valtakunnallisesti syksyllä 2022. Tutkimuksen ja aineiston analyysin toteutti sosiaalityön tutkimusryhmä, johon kuuluu väitöskirjatutkija VTM Toni Rajala, dosentti VTT Anna-Maria Isola, dosentti FT Anne Puuronen ja professori VTT Johanna Kallio.
