Sekä vaativia lastensuojelun että mielenterveydenhoidon palveluja kaipaavat nuoret päätyvät nykyisten yhteiskunnan tukitoimien väliinputoajiksi. Ongelmana on muun muassa eri palvelujen pirstaleisuus. Turun ja Itä-Suomen yliopistojen sekä Turun ammattikorkeakoulun yhteinen LANUPS-hanke etsii keinoja yhteistyön lisäämiseen ja sitä kautta parempaan auttamiseen.
LANUPS eli lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuus -hankkeen johtajan, Turun yliopiston sosiaalityön professorin Merja Aniksen mukaan sosiaalityön tutkijat ovat jo pitkään halunneet etsiä keinoja kehittää vaativaa tukea ja hoitoa tarvitsevien nuorten sosiaali- ja terveyspalveluja. Nyt sen mahdollisti Sosiaali- ja terveysministeriön ensimmäistä kertaa sosiaalityöhön kohdentama kaksivuotinen tutkimusrahoitus. LANUPS sai työtään varten 590 227 euroa.
– Meillä on huoli nuorista, jotka eivät löydä oikeanlaista tukea. Olemme miettineet, miten ammattilaiset voisivat toimia yhdessä tukeakseen nuorta. Olemme pitkään kehitelleet asiaa, ja nyt kun saimme rahoituksen, meillä on mahdollisuus käynnistää moniammatilliseen yhteistyöhön perustuva tutkimus, Anis kertoo.
Turun yliopistosta hankkeessa ovat mukana sosiaalityön ja nuorisopsykiatrian oppiaineet sekä Sote-akatemia, Itä-Suomen yliopistosta sosiaalityön oppiaine ja Turun ammattikorkeakoulusta Lapsi- ja perhepalveluiden tutkimusryhmä. Tutkijoilla on omassa työhistoriassaan myös vahva käytännön kokemus.
– Olen työskennellyt pitkään nuorisopsykiatrialla ja siellä törmään tähän ongelmaan usein. Meillä ei ole tästä ryhmästä riittävästi tutkimustietoa, Turun yliopiston nuorisopsykiatrian dosentti Max Karukivi sanoo.
Itä-Suomen yliopiston nuorisopsykiatrian professori Tommi Tolmunen vahvistaa Karukiven havainnot.
– Viime vuosina lähetteiden määrä nuorisopsykiatrian hoidon piiriin Suomessa on noussut noin 50 prosenttia. Meillä ei ole varaa hukata aikaa, energiaa ja resursseja hoidon katvealueisiin. Sijoitetut nuoret tarvitsevat joka tapauksessa paljon tukea. Esimerkiksi toistuvat sijoituspaikan vaihtamiset kuluttavat sosiaali- ja terveydenhuollon resursseja ja toisaalta tuovat nuorelle kokemuksen jatkuvasta epäonnistumisesta ja vievät luottamuksen hoitotahoon. Lopputuloksena voi olla suuren työn jälkeen hyvän elämän sijasta se, että nuorta on entistä vaikeampi auttaa.
Tieto on Karukiven ja Tolmusen mukaan tarpeen erityisesti nyt, kun lasten, nuorten ja perheiden sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuuteen on suunniteltu monialaisia osaamis- ja tukikeskuksia, niin kutsuttuja OT-keskuksia. LANUPSin tulokset ovat suoraan hyödynnettävissä käytännön asiakastyössä ja palvelujen kehittämisessä.
Viimeisen avun piste
Tutkimuksen kohteena ovat erityisen vaativaa tukea tarvitsevat nuoret, jotka tarvitsevat sekä sosiaalitoimen tarjoamia lastensuojelunerityisiä tukitoimia että terveydenhuollon tarjoamia mielenterveyspalveluja. Tavoitteena on auttaa sekä nuoria että heidän perheitään.
– Kyse on nuorista, joita ei voi enää ohjata mihinkään eteenpäin, heitä pitää auttaa juuri nyt. Ja näissä vaativissa tilanteissa ei riitä, että yksi ottaa kopin vaan tarvitaan yhteistyötä, Karukivi sanoo.
– Ongelmana on kuitenkin ollut sosiaali- ja terveystoimen pirstaleisuus ja yhteistyötä tekemällä meillä on paljon tehostamisen mahdollisuuksia, Tolmunen lisää.
Uusia keinoja haetaan noin 6 700 sekä sijaishuollon että lasten- ja nuortenpsykiatrian asiakkaana olevien lasten ja nuorten auttamiseen. Heillä on psyykkisiä oireita, päihteiden käyttöä, koulunkäyntiin liittyviä haasteita, aggressiivisuutta, sitoutumattomuutta tarjottuihin palveluihin, rikollista oireilua sekä karkailua kotoa ja sijaishuollon laitoksista.
– Hankkeen tavoitteena on löytää keinot, joilla nämä nuoret saisivat tukea, josta on heille todellista hyötyä. Oma haasteensa on siinä, että aina näiden nuorten ja heidän vanhempiensa motivaatio avun vastaanottamiseen ei ole otollinen, Anis sanoo.
Turun ammattikorkeakoulun yliopettaja Eeva Timonen-Kallio on innostunut hankkeen työelämälähtöisyydestä.
– On hienoa päästä yhdessä sijaishuollon ja nuorisopsykiatrian asiantuntijoiden kanssa kehittämään kokonaan uusia monialaisia yhteistyömuotoja ja palvelukonsepteja. Palvelujen digitalisaatio ja verkkoasiakkuus on yksi kiinnostava näkökulma nuorten hyvinvoinnin ja toimintakyvyn ylläpitämisessä.
Ongelmia ratkotaan monitieteisesti
Turun ja Itä-Suomen yliopistojen yhteistyötä on tehty vuosien ajan myös lapsi- ja nuorisososiaalityön erikoistumiskoulutuksessa osana Sosnet-yliopistoverkostoa. Kaksikko on yhteistyössä kehittänyt myös Osaamispuu-oppimisalustan, jonka sisällön tuottamiseen on osallistunut myös Turun ammattikorkeakoulu. Sen tavoitteena on tukea entistä vahvempien lapsi- ja perhepalvelujen rakentamista Suomeen tukemalla sivistys- ja sote-alalla toimivien jatkuvaa yhteistä oppimista.
– Se, että tutkimuksessa on kaksi erilaista aluetta, avaa tutkimukselle myös uudenlaisia näkökulmia, Anis sanoo.
– Hanke antaa mahdollisuuksia nuorisososiaalityön kehittämiseen monialaisessa yhteistyössä, täydentää sosiaalityön professori Riitta Vornanen Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitokselta.
LANUPS-tutkimukseen sisältyy sekä laaja aiempien tutkimusten kartoitus että laajat rekisteri- ja haastatteluaineistot. Tutkijat haastattelevat sosiaalityöntekijöitä, nuorisopsykiatrian työntekijöitä, nuoria ja mahdollisuuksien mukaan myös heidän läheisiään.
Turun yliopiston Sote-akatemian tutkimuspäällikön Miia Tuomisen mukaan LANUPS soveltuu hyvin moniammatillisuuteen tähtäävään Sote-akatemiaan.
– LANUPS sopii hyvin Sote-akatemian pyrkimykseen löytää keinoja, miten voimme vastata moniasiakkuuksiin paremmin. Lasten ja nuorten tilanteissa sosiaali- ja terveystoimen rinnalla mukaan tulee usein myös sivistystoimi, Tuominen sanoo.
